Kehitysyhteistyöhön lahjoittamista saatetaan tukea verovähennyksin – Ei paikkaa leikkauksia, sanovat järjestöt
Hallitus selvittää verovähennysoikeuden luomista kehitysyhteistyöhön tehtäviin lahjoituksiin. Kehitysyhteistyön rahoitusvastuuta siirretään valtiolta kansalaisille, sanoo järjestöedustaja.
Yle 23.8.2023
Ketkäs sen kehitysavun nykyään maksavat, halusivat tai eivät?
Kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen tulevaisuus on epävarma.
Hallitus aikoo leikata kehitysyhteistyöstä roimasti. Koko hallituskauden aikana kehitysyhteistyöstä säästetään noin miljardi euroa.
Aina vaan tätä propagandaa. Kehitysyhteistyöstä ei säästetä hallituskauden aikana edes miljardia, vaan tuollainen harhautus perustuu Ukrainan tuen (jota luultavasti kasvatetaan lähivuosina) siirtämiseen pois kehitysapukehyksestä.
Leikkaukset jäivät selvästi pienemmiksi kuin Sipilän hallituksella, kun muuten hallitukset (mm. Marin) ovat aina vain nostaneet rahoitusta.
Hallitus lupaa selvittää järjestelyä, jossa kehitysyhteistyöhön tehtäviä lahjoituksia voi vähentää verotuksessa. Saattaa siis syntyä uusi verovähennysoikeus, josta kehitysyhteistyötä tekevät tahot hyötyisivät.
Toinen hallitusohjelmaan kirjattu vaihtoehto on vapaaehtoisen lahjoituksen tekeminen verotuksen yhteydessä. Tämä tarkoittaisi, että tietyn osuuden omasta veropotista voisi lahjoittaa itse valittuun kehitysyhteistyökohteeseen.
Kehitysyhteistyön parissa työskentelevien järjestöjen mukaan mahdollisuus vähentää lahjoitus verotuksessa on itsessään hyvä asia, mutta valtion roolin pienentäminen samalla on haitallista.
Lisäraha kelpaa, mutta saavutetuista eduista ei luovuta.
Hallitusohjelman kirjaus verovähennysoikeudesta saattaa olla kompromissi, jolla pyritään paikkaamaan hallituksen suunnittelemia kehitysyhteistyön miljardisäästöjä, Suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingon vaikuttamistyön johtaja Ilmari Nalbantoglu pohtii.
Hallitusneuvottelujen aikaan ruotsalainen kansanpuolue ja perussuomalaiset olivat täysin eri linjoilla kehitysyhteistyöstä: perussuomalaiset tavoitteli mahdollisimman suuria leikkauksia ja RKP puolestaan halusi lisätä rahoitusta.
– Tulkintaa tukee se, että lahjoitusten verovähennysmahdollisuuden selvittämisessä on mainittu kohteena pelkästään kehitysyhteistyö ja samalla juuri kehitysyhteistyöhön kohdistuu suuret leikkaukset, Nalbantoglu sanoo.
PS on jo vuosia sitten esittänyt verovähennysoikeutta, ei RKP.
Verovähennysoikeudesta syntyvä lisääntynyt lahjoittaminen ei Nalbantoglun arvion mukaan korvaisi säästöjä, jotka hallitus aikoo kehitysyhteistyöhön kohdentaa.
– Ei tällaista miljardileikkausta missään nimessä voida yksityislahjoittamisella paikata.
Mistäs nyt tuulee, kun ulkoministeriön propagandaosaston tiedotteiden mukaan kehitysavulle on annettu jokavuotisessa kyselyssä suomalaisten vankka tuki? Jos tiedotteiden väittämään tahtotilaan on uskominen, yksityislahjoittamisella voitaisiin korvata helposti vaikka koko kehitysapu (vrt. prosenttiliike).
Hallituksen suunnitelmat muuttavat kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen näkymiä.
– Vaikuttaa siltä, että tavoitteena on siirtää kehitysyhteistyön rahoitusvastuuta enenevissä määrin valtiolta kansalaisten huoleksi. Tämä on väärä polku, koska valtio rahoittajana on merkinnyt vakautta ja vaikuttavuutta kehitysyhteistyössä, Nalbantoglu sanoo.
Järjestöt eivät ole välittäneet vakaudesta mitään, kun ovat vinkuneet ja saaneet hallitusten vaihtuessa aina vain lisää rahaa ja laajentaneet toimintaansa silläkin uhalla, että rahoitusta on ollut vain neljäksi vuodeksi kerrallaan. On kestämätöntä, että se on tehty velaksi.
Kehitysapu ei muutenkaan kuulu valtiolle kuin humanitaarisen avun ja toiminnan valvonnan osalta.
Hänen mukaansa kansainväliset sopimukset velvoittavat ensisijaisesti valtiota kehitysyhteistyön rahoittajana. Suomi on YK:ssa ja EU:ssa sitoutunut rahoittamaan kehitysyhteistyötä 0,7 prosentilla bruttokansantulostaan. Viimeisen viiden vuoden aikana osuus on ollut keskimäärin 0,46 prosenttia.
Tällaisia kansainvälisiä sopimuksia on vain vuoden 2015 YK:n kestävän kehityksen agenda 2030 sopimus, jossa asetettiin maailman maille satakunta muutakin korkealentoista tavoitetta, joista vain harva tulee toteutumaan. Kyseistä maailmaa halaavaa sopimusta ei voi ottaa kirjaimellisesti, eivätkä siihen periaatteessa sitoutuneet maat niin myöskään tee, ei Suomikaan.
Jos tarpeellista, symbolisen sitoutumisen voi myös perua.
– Kansainvälisiä velvoitteita ei voida korvata kansalaistoiminnalla, Nalbantoglu toteaa.
Tässä tapauksessa voi.
Rahoituksen painopisteen siirtäminen valtiolta yksityisiin lahjoituksiin saattaa näkyä myös kehitysyhteistyökohteiden kirjon kaventumisena. Nalbantoglun ja Tornikosken mukaan rahoitus todennäköisesti painottuisi kohteisiin, joista on helpompaa viestiä.
– Lahjoituksen antajalle on tärkeää saada faktatiedon lisäksi tunne siitä, että lahjoituksen kohteen työ on vaikuttavaa. Voi tulla hyvinkin paljon vaihtelua, miten hyvin järjestöt siinä menestyisivät, Tornikoski pohtii.
– On helppoa kertoa, että täällä on hätä, auttakaa. Sen sijaan vaikkapa naisten aseman rakenteellinen kehittäminen ei vedä samalla tavalla lahjoituksia puoleensa, Nalbantoglu kertoo.
Se on ja sen pitääkin olla teidän ongelmanne. Nythän rahat tulevat automaattisesti ilman, että maksajia pitäisi vakuuttaa mistään.