Viikonloppuna vaihdoin pari sanaa jenkkiliberaalin kanssa. Sanoin pitäväni Tea Partystä. Hän Viuhautti välittömästi natsikortin, enkä jatkanut enää keskustelua. Minä kun koen Tea Partyn nimenomaan liberaalina sanan oikeassa merkityksessä.
Kuten jo olet itsekkin todennut, on koko käsite liberaali hyvin monisäikeinen ja moneen otteeseen raiskattu käsite.
Tea Partylaiset ovat liberaaleja siinä mielessä, että he haluavat vapautta liittovaltiosta. Tämä on yksi osa liberalismia, käsitys siitä että yksilöt vapauksineen tulevat ennen valtiota. Tämän vuoksi he ovatkin käyttäneet "Don´t tread on me"-slogania, samaan tapaan kuin itsenäisyyttä brittiläisestä imperiumista halunneet ensimmäisten osavaltioiden asukkaat.
Mutta voiko henkilö olla samaan aikaan liberaali ja konservatiivi? Toki. Kuten jo totesit tästäkin, ei ole kovin järkevää asettaa liberaalia ja konservatiivia toistensa vastakohdiksi. Sen sijaan olisikin parempi tarkastella kansalaisen ja valtion suhdetta (liberalismi-etatismi) sekä yhteiskunnallisiin muutoksiin suhtautumista (konservatismi-progressivismi).
1) Liberaalin konservatiivin mielestä yhteiskunnan peruspalikat ovat nyt kondiksessa, siis mitään turhaa hoppua muutoksille ei ole - Business as usual. Kansalaisilla tulee kuitenkin olla suuri vapaus etsiä uusia toimintapoja ja katsantokantoja, kuitenkaan aiheuttamatta tässä etsinnässä epäoikeudenmukaisuutta viattomille sivullisille.
2) Etatistisen konservatiivin mielestä yhteiskunnan peruspalikat ovat nyt, tai ne olivat aikaisemmin vielä paremmin, kondiksessa. Jos muutoksia katsotaan tehtäviksi, niin suunta on ennemmin "taaksepäin" kuin "eteenpäin". Valtiolla katsotaan olevan velvollisuus ja oikeus ylläpitää parhaaksi katsottuja arvo- ja tapakäsityksiä yhteiskunnan sisällä, riippumatta siitä haluavatko kaikki elää juuri tällä tavalla.
3) Liberaalin progressivistin mielestä yhteiskunnan peruspalikat saattavat olla nyt jo ihan hyvässäkin kondiksessa, mutta "eteenpäin" pitäisi kuitenkin mennä. Kansalaisilla on vapaus, kuitenkin jo jonkinsortin "velvollisuus", etsiä uusia toimintapoja ja katsantokantoja, kuitenkaan aiheuttamatta tässä etsinnässä epäoikeudenmukaisuutta viattomille sivullisille. Kaikenlainen säpinä ja värinä kun vain on niin paljon kivempaa ja edistyneempää kuin ummehtuneet traditiot.
4) Etaistisen progressivistin mielestä yhteiskunnan peruspalikat saattavat olla nyt jo ihan hyvässäkin kondiksessa, mutta suunnaksi on otettava kaunis utopia taivaanrannassa. Valtiolla katsotaan olevan velvollisuus ja oikeus ajaa yhteiskuntaa kohti tuota taivaanrannassa "häämöttävää" utopiaa hinnalla millä hyvänsä, riippumatta siitä haluavatko kaikki yhteiskunnan jäsenet juuri tätä.
Itse katsoisin olevani luokkaa 1), siis liberaali konservatiivi.