Suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa esiintyy joukko väittämiä, joilla nykyisen kaltaista tai vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa perustellaan. Näitä usein toistuvia argumentteja, joita voidaan kutsua standardiargumenteiksi, on parhaassa tapauksessa toisteltu vuosikausia ja niitä käyttävät poliitikot eri puolueista kuntatasolta aina ministeritasolle saakka.
Käsittääkseni useimmat (tai jopa lähes kaikki) laajamittaista maahanmuuttoa puolustelevat argumentit, joihin olemme suomalaisissa tiedotusvälineissä törmänneet, esitettiin jo aiemmin vuonna 1991 Risto Laakkosen esitelmässä
Kansallisen siirtolaisuus- ja ulkomaalaispolitiikan suuntaviivoja, jonka hän piti seminaarissa
Suomen siirtolaisuus- ja ulkomaalaispolitiikan perusteet (Siirtolaisuusasiain neuvottelukunta, Siikaranta-opisto, Espoo, 11.-12.6.1991).
Tämän ketjun tavoitetta oppia kumoamaan mokuttajien standardiargumentit helpottanee seuraava viesti, jossa on ensinnäkin referoimani lista Laakkosen argumenteista ja toiseksi keksimäni vasta-argumentit useimpiin Laakkosen argumentteihin (lista alkaa viestissä kohdasta
"mokutuksen vakiofraasit"):
http://hommaforum.org/index.php/topic,33321.msg442050.html#msg442050Sinun kannattaa hankkia mahdollisimman pian kyseisen seminaarin kalvokopiot käsiisi (ei kovin vaikeaa), niin sinulla on yksi vahvimmista aseista mokuttajia vastaan. Samalla säästät paljon aikaa projektissasi kumota mokuttajien standardiargumentit.
Etsin äsken arkistostani vanhoja A-nelosia, ja luulisin seuraavan tekstipätkän olevan se, mitä Risto Laakkonen täsmälleen ottaen sanoi kyseisessä esitelmässään Fazerista, Sinebrychoffista ja Finlaysonista (Stockmannia hän ei kuitenkaan maininnut, joten tämä on peräisin jostain muualta):
"Kansallisen identiteetin oikeat rakennusaineet perustuvat maamme eri kehitysvaiheiden ymmärtämiselle. On hyvä muistaa, että maamme kansallislaulun sävelsi saksalainen Fredric Pacius. Saksalaisen Engelin piirtämiä aukioita, rakennusten fasaadeja ja kokonaisuuksia me esittelemme tänne tuleville vieraillemme. Me nautimme ja tarjoilemme vieraillemme Suomen panimoteollisuuden suurten nimien Hartwallin ja Sinebrychoffin tuotteita. Karl Fazer toi tänne makeisteollisuuden. Juustomestarit ja kahvinpaahtajat tulivat tänne pääosin Saksasta. Norjalainen Hans Gutzeit investoi tänne silloisissa olosuhteissa uudenaikaiseen sahateollisuuteen. Skotlantilainen Finlayson toi tänne tekstiiliteollisuuden ja englantilainen Chrichton kehitti metallirunkoisten laivojen rakentamiseen tarvittavan telakkateollisuuden. Ruotsalaiset ja saksalaiset teollisuusmiehet loivat tänne 1600-luvulla rautateollisuuden, josta kehittyi 1700-luvun aikana englantilaisten taitotiedolla ja investoinneilla konepajateollisuutemme ensimmäiset yksiköt. Luetteloa olisi mahdollista jatkaa vielä hyvin pitkäksi. Tässä yhteydessä en luettele yksittäisiä ulkomaalaisia, jotka ovat jättäneet pysyviä jälkiä ja perinteitä teolliseen muotoiluun ja eri kulttuuri- ja taidelajien perimään.
Edellä todettu on hyvä muistaa silloin kun tosissaan pohditaan sitä tulisiko Suomen mennä Eurooppaan. Suomi on aina ollut pieni pala laajempaa kokonaisuutta ja kuulunut Eurooppaan, jonka osana se joutuu nyt uudelleen jäsentämään suhteensa Euroopan kokonaisuuteen nykyhistorian vaikutuksiltaan todennäköisesti suurimman muutosprosessin myötä."Lähde: yllä mainittu esitelmä Risto Laakkonen:
Kansallisen siirtolaisuus- ja ulkomaalaispolitiikan suuntaviivoja,
11.6.1991Enää on selvittämättä, mitä ulkopuolisia lähteitä Risto Laakkonen oli käyttänyt tämän esitelmänsä sisällön kokoamisessa. Tällaisia lähteitä voisi olettaa olevan olemassa, sillä tuskin kukaan yksittäinen ihminen ehtisi keksiä itsenäisesti näin monipuolista listaa. Ikävä kyllä en tiedä Laakkosen käyttämiä lähteitä. Suosittelen kuitenkin tutustumaan 1) Ruotsissa 1980-luvulla keksittyyn maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta edistävään propagandaan, 2) YK:n väestöennusteisiin ja UNESCO:n konferenssien julkilausumiin ennen 1990-lukua, 3) johtavien kansainvälisten talouslehtien maahanmuuttokeskusteluun 1980-luvulla sekä 4) sosialistipuolueiden lehtien maahanmuuttovisioihin eri länsimaissa 1960-luvulta alkaen. Uskoisin näistä lähteistä löytyvän alkujuuret myös moniin Risto Laakkosen esittämiin argumentteihin sekä muihinkin Suomessa vastaan tuleviin mokutusargumentteihin. Erityinen asia, johon näitä lähteitä lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota, on se, mitkä maahanmuuttoa puoltavat argumentit oli keksitty jo ennen 1990-lukua ja kopioitiin suoraan Suomeen, koska näin voidaan ehkä todistaa, että Suomen eliittipiireillä oli ilmeisesti jo 1990-luvun alussa olemassa tietynsuuntainen massamaahanmuuttoa ihannoiva visio sen sijaan, että he vain jälkikäteen yrittäisivät keksiä hyviä puolia muka luonnonvoiman tavoin alkaneesta massamaahanmuutosta Suomeen.
Entä kuinka nämä Risto Laakkosen esittämät argumentit sitten voidaan kumota? Parhain kumoamiskeino lienee tuoda esille se fakta, että Laakkonen ylipäätään esitteli tämäntyyppisen listan jo vuonna 1991, jolloin Suomessa ei ollut vielä juuri lainkaan nykyisenmallista maahanmuuttoa eikä monikultturismia ihannoivaa propagandaa. Tämä on nimittäin varsin vahvaa evidenssiä sen puolesta, että vuoden 1991 jälkeen Suomessa kasvanut maahanmuutto johtui joko osittain tai jopa kokonaan siitä, että Suomen eliittipiirit rupesivat 1990-luvulla tietoisesti suosimaan maahanmuuttoa kyseisen seminaarin suuntaviivojen hengessä sen sijaan, että maahanmuuttajien määrä Suomeen olisi kasvanut pelkästään luonnollisesti siirtolaisvirtojen normaalien työntö- ja vetotekijöiden pohjalta (Push and Pull factors). Myös 1990-luvun alkupuolella Suomessa räjähdysmäisesti lisääntynyt monikultturismia ihannoiva propaganda voitaneen selittää vuosina 1990 ja 1991 julkaistujen virallisten dokumenttien ja seminaariesitelmien pohjalta, joissa esim. mainittiin Ruotsin ratkaisut yhtenä mahdollisena esikuvana Suomellekin.
Vaikuttaisi siis siltä, että Suomessa on ollut ainakin vuodesta 1991 alkaen olemassa eräänlainen "mokutuksen masterplan" Suomen korkeimpia eliittipiirejä myöten (jo kyseisen seminaarin monipuolista osanottajajoukkoa erilaisista ministeriöiden yms. virkamiehistä johtaviin tiedotusvälineisiin asti voidaan pitää vakuuttavana evidenssinä tästä).
Niinpä maahanmuuton hyötyjen ja haittojen pohtiminen erikseen olisi järjetöntä, koska ainoa asia, josta voidaan mielekkäästi keskustella, on se, onko kyseinen "mokutuksen masterplan" tervehenkinen - sillä senhän pohjalta maahanmuutto Suomeen kai ensisijaisesti tapahtuu.Tämä mokutuksen masterplan voitaisiin todistaa kokonaisuudessaan utopismiksi puuttumatta sen yksittäisiin kohtiin jo pelkästään sillä, mikäli osoittautuisi, että mokutuksen masterplan Suomessa saattaisi perustua joko 1) Ruotsin vuonna 1975 hyväksytyn monikulttuurisuusvision mahdolliseen suoraan kopioimiseen Suomeenkin 1990-luvun alussa, 2) sosialistisen internationaalin (tms. sosialistien kansainvälisen katto-organisaation) oletettuihin strategiapäätöksiin siitä, että sosialistit ja sosialidemokraatit edistäisivät maahanmuuttoa kolmannesta maailmasta kukin omaan maahansa, 3) YK-piirien oletettuihin sosialistihenkisiin hankkeisiin lievittää maailmanrauhan tms. nimissä kehitysmaiden väestönkasvun ongelmia lisäämällä maahanmuuttoa kehitysmaista teollisuusmaihin ja/tai 4) länsimaiden paikallisten talouseliittien hinkua kopioida ihannoimansa USA:n yhteiskuntamallia myös maahanmuuton osalta - varsinkin, kun erilaisissa kansantaloustieteellisissä talouskäppyröissä ja työvoimalaskelmissa maahanmuutto näyttää katutodellisuuden antamaa kuvaa edullisemmalta.
Toisaalta Risto Laakkosen tekstipätkässä esitettyjä maahanmuuttoa puolustelevia argumentteja voidaan toki (yllä suositellun kokonaisvaltaisen kumoamisen lisäksi) kumota myös yksitellen niille spesifisillä vasta-argumenteilla. Ensinnäkin Laakkosen väite
"Suomi on aina ollut pieni pala laajempaa kokonaisuutta ja kuulunut Eurooppaan" voitaneen kumota George Friedmanin sanoilla
"Europe as a whole is a geopolitical myth".Toinen spesifinen vasta-argumentti, jolla voidaan kumota Risto Laakkosen vihjaukset ulkomaalaisten hyödyllisyydestä suomalaiselle elinkeinoelämälle innovaatioita edistävänä tekijänä, on todistaa, että 1700-1900-lukujen innovaatioita edistävä historiallinen voimamomentti oli valistuksen ns.
oranssi meemi, jolloinka innovaattoreiden ulkomaalaisuus oli epäoleellinen sivuseikka. Varsinkin kun toisen maailmansodan jälkeen monissa vähemmän kehittyneissä maailman maissa keksittiin, että teollisuusvakoilu ja muu tiedustelutoiminta ovat huippunopea keino tuoda oranssi meemi edistämään oman maan elinkeinoelämää ilman, että enää tarvitsisi kutsua ulkomaalaisia laumoittain omaan maahan oranssin meemin välittämiseksi. Ja erityisesti nyt Internet-aikana ulkomaalaisten maahanmuutto oranssin meemin levittämiseksi on entistäkin tarpeettomampaa, koska nykyään nopeampi strategia innovaatioiden aikaansaamiseksi on käydä mekaanisesti läpi kaikki eri kulttuurillisten elementtien kombinaatiot kuin se, että yritetään yksitellen pilkkiä näitä kombinaatioita esille kutsumalla sattumanvaraisia ulkomaalaisia Suomeen ja toivomalla parasta (millä on muutenkin erittäin pieni onnistumistodennäköisyys, ellei tarjolla ole valtavia siirtolaismassoja kaikkein lupaavimmista maista).
Fazerin, Finlaysonin ja Stockmannin ulkomaalaisuuden korostamisella saattaa kuitenkin olla synkempikin lisämotiivi kuin pelkästään kuulijoiden manipuloiminen myönteisiksi maahanmuutolle: radikaalihenkinen historiallinen revisionismi. Tähän intentioon viittaa esimerkiksi Laakkosen kiinnostus suomalaisten identiteetin uudelleenmäärittelyyn:
"Kansallisen identiteetin oikeat rakennusaineet perustuvat maamme eri kehitysvaiheiden ymmärtämiselle." Tästä tulee mieleen Arvojohtajamme mainitsema
"suomalaisuuden epädramatisointi".
Tervehenkisillä poliitikoilla ei ole tarvetta epädramatisoida yhtään mitään eikä pyrkiä historian uudelleenkirjoittamiseen, joten tällaisten pyrkimysten täytyisi automaattisesti laittaa lukijoilla hälytyskellot soimaan.
Erityisen arveluttavaa tällainen suomalaisen identiteetin kyseenalaistaminen ja uudelleenmäärittely on silloin, mikäli sillä tuetaan esimerkiksi siirtomaat-kolonialistit-vastakkainasettelua ja kehitysmaita sympatiseeraavaa sortomytologiaa, jotka yleistyivät vasemmistopiireissä 1960-luvulla ((kts. Ronald Segal:
The Race War,
1965 esimerkkinä tästä tämäntyyppisestä historiallisesta revisionismista).
En tiedä, onko tämä kuitenkaan Laakkosen motiivina. Seuraavat Laakkosen muistelmat kylläkin viittaavat siihen, että Laakkosen poliittis-eettinen herääminen 1950-luvulla muistutti jossain määrin 1960-luvulla läpi lyönyttä kansalaisoikeustaistelun ja dekolonisaation ihannoimisen radikaalimeemiä:
"On kulunut pitkä aika siitä, kun karjaalainen teini kiinnostui ihmisoikeusasioista negrospirituaaleja kuunnellessaan ja soittaessaan.
– Ryhdyin murrosiässä miettimään, miksi toiset tuomitaan pienestä varkaudesta, mutta toiset saavat ottaa omakseen koko maan. Kolonialismin ajatus selvisi" Lähde:
Ihmisyydestä ei jäädä eläkkeelle, Monitori 3/2004
http://www.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/05_monitori/05_vanhat/MONITORI2004_3/MON2004_3_2.jsp40035530@hotmail.com
