Olisi varmaankin aika alkaa kasata jonkinlaisia yhteenvetoja esitetyistä vasta-argumenteista esitettyihin standardiargumentteihin. Luin tämän ketjun kaikki kirjoitukset ja kasasin niistä tiivistelmän oman pääni mukkaan. Tiivistelmä on aivan liian pitkä, joten nyt pitäisi miettiä, mitä jätetään pois.
Mielestäni kaikkein paras kirjoitus oli nimimerkillä Ant. ja hyvänä kakkosena oli ike60:n kirjoitus. Lisäksi oli useampi erittäin hyvä, mutta todella lyhyt argumentti, joita en kuitenkaan erikseen enää tähän kirjoitukseen lisännyt, koska niiden asia jo sisältyi Ant.in (mitenkä tämäkin nikki pitäisi taivuttaa...) tai ike60:n kirjoituksiin.
Minä ehdottaisin, että Antin teksti joko alkuperäisessä muodossaan tai sitten minun höystämässäni muodossa tai jossakin vielä muokatummassa muodossa voisi olla se virallinen vastaus tähän Fazer-argumenttiin. Muokkasin Antin tekstiä siten, että poistin yhden sivulauseen, kun oma ymmärrys ei riittänyt sitä aluksi lukemaan ja sitten tajusin, että sama asia on sanottu jo ilman sitä sivulausettakin.
Lisäksi olen ympännyt tekstin sekaan muiden kirjoittamia lauseita/ajatuksia sinne tänne enkä tiedä, tuliko siitä parempi vai huonompi. Mielestäni olisi kuitenkin tämän argumentin kohdalla tärkeää tuoda selkeästi esille perusjako: työperäinen maahanmuutto ja humanitaarinen maahanmuutto, sillä nämä käsitteet eivät ole kansalaisten päässä edelleenkään selvät. (Tämän tiivistelmäni yhtenäisyyden vuoksi vaihdoin myös ike60:n tekstiin turvapaikanhakijoiden tilalle humanitaarisen maahanmuuton.)
Tämä tiivistelmä on jaettu neljän otsikon alle. Ensimmäinen pätkä sisältää siis Antin kirjoituksen mukaan ympätyillä lisäyksillä. Tämä voisi siis riittää hyvin standardiargumentin vastineeksi, sillä kun ihminen huomaa, että jokin teksti on riittävän lyhyt, se tulee herkemmin luettua kuin sellainen, jossa näkee, että on tekstiä paljon. Tämän kun ei ole tarkoitus olla mikään blogi.
Mutta koska tämä ketju sisälsi niin paljon asiaa, tein tiivistelmän siitä, mistä tässä ollaan kaikkein eniten keskusteltu. Niinpä seuraavan otsikon alle on kerätty keskustelua siitä, millainen Suomi oli Finlaysonin ja kavereiden aikaan ja millainen Suomi on tänään. Minä en ole sitten mikään asiantuntija enkä edes vastaa siitä, pitääkö koko tiivistelmän tiedot paikkaansa, koska väsäsin tämän puhtaasti teidän kirjoitustenne pohjalta. Olen leikellyt ja liimaillut ja editoinut sieltä täältä itse kunkin kirjoituksista lauseen sieltä toisen tuolta tehdessäni tuon luvun.
Kolmannen osuuden otsikoksi laitoin "Yhteenvetoa", vaikka tuo sisältää ike60:n kirjoituksen hieman lyhennettynä, mutta siinä käsitellään jo kerrottuja asioita, mutta kuitenkin vähän erilaisesta näkökulmasta. ike60:n kirjoitus oli kyllä asiaa ihan kokonaisuudessaan, mutta pakko on koittaa lyhentää ettei ihan mahdottomuuksiin veny tämä.
ike60:n kolmen kappaleen päättää minun kirjoittamani neljäs retorinen päätöskappale. Tämän jälkeen tulee vielä neljäs otsikko, jonka alle olen wikittänyt, mutten plagioinut tietoa Fazerin ja kumppaneiden elämästä, sillä heistäkin aika paljon tässä ketjussa on puhuttu.
Kunhan kirjoittelin lämpimikseni yhteenvedon tämän ketjun keskusteluista, mutta varsinaiseen lopputulokseen mielestäni riittää tuon ensimmäisen otsikon alla oleva tavara.
Ai niin, ja se piti vielä sanomani, että en sitten todellakaan ole mikään pilkku/oikeakielisyysasiantuntija!1
Argumentti:
Karl Fazer, Nikolai Sinebrychoff, James Finlayson, G.F. Stockmann ja monet muut Suomen talouden ja teollisuuden kannalta tärkeät henkilöt olivat maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia. On onni, ettei kukaan ollut rajalla estämässä heidän pääsyään maahan. Suomen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, ettei myöskään uusia Fazereita ja Finlaysoneja estetä saapumasta maahan maahanmuuttokriittisten ajamalla maahanmuuttopolitiikalla.
Työperäinen maahanmuutto ja humanitaarinen maahanmuutto
On halpaa populismia sotkea maahanmuuttajat yhdeksi ryhmäksi ja perustella kaikenlaisen maahanmuuton järkevyyttä työperäisen maahanmuuton suurimmilla menestystarinoilla.
Kukaan ei kiistä, etteivätkö Fazer ja kumppanit olisi olleet Suomelle suureksi hyödyksi. Maahanmuutto koostuu kuitenkin erilaisista ryhmistä, jotka voidaan karkeasti jakaa työperäiseen maahanmuuttoon ja humanitaariseen maahanmuuttoon. Jos yksi ryhmä, kuten uuden teollisuushaaran perustajat, ovat rikkaus Suomelle, se ei tarkoita, että kaikki muutkin ryhmät olisivat. Näin ei nimittäin ole. Suomeen tulee sekä hyödyllistä, neutraalia että haitallista maahanmuuttoa.
Maahanmuuttokriittisten mielestä Suomen tulee olla jatkossakin avoin Fazerin ja kumppaneiden edustamalle työperäiselle maahanmuutolle ja sijoitustoiminnalle. Suomen ei kuitenkaan tule olla avoin aivan kaikenlaiselle maahanmuutolle, ja esimerkiksi Suomelle kalliiksi tulevaa humanitaarista maahanmuuttoa on tarkasteltava kriittisesti. Fazer, Sinebrychoff, Finlayson ja Stockmann eivät tulleet Suomeen humanitäärisistä syistä. Onneksi humanitaarisen maahanmuuton kiristäminen ei vaikuta millään tavoin työperäiseen maahanmuuttoon ja uusien Fazerien saapumiseen. Jokainen, jolla on työpaikka tiedossa tai riittävä alkupääoma ja uskottava yritysidea on tervetullut Suomeen.
Suomi ennen ja tänään
Työperäisten maahanmuuttajien on kuitenkin ehdottomasti sopeuduttava suomalaiseen työkulttuuriin, mikä tarkoittaa mm. sitä, että samat säännöt koskevat niin suomalaista kuin ulkomaista yrittäjää, verot maksetaan ja työvoima ei ole pimeästi palkattua. Jotta uudet työperäiset maahanmuuttajat sopeutuisivat vaivattomasti Suomen työkulttuuriin, on luontevinta tehdä maastamme mahdollisimman vetovoimainen muiden EU- ja Eta-maiden potentiaalisten yrittäjien silmissä.
Mikä sitten houkutteli 100-200 vuotta sitten ulkomaisia teollisuusyrittäjiä Suomeen? Entä onko Suomella yhä tänä päivänä jotakin sellaista kilpailuvalttia, joka houkuttelisi uusia liikemiehiä maahamme?
Suomen ollessa vielä maatalousvaltainen maa täällä pystyi sopivassa saumassa laittamaan pystyyn suuren luokan liiketoiminnan ilman sanottavaa kilpailua. Suomessa varsinkin 1800-luvulla oli paljon houkuttimia, jotka toivat osaavaa väkeä. Hyödyntämättömiä luonnonvaroja ja halpaa työvoimaa riitti. Yhteiskunnalliset olot olivat vakaat, ja Venäjällä oli laajat markkinat avoinna suomalaiselle teollisuudelle.
Venäjä oli noihin aikoihin takapajuinen maa, jossa lukutaito ei ollut tavallinen. Sekä maataloudessa että teollistumisessa oli jääty jälkeen. Tilannetta korjattiin niin, että tuotiin asiantuntijoita ulkomailta edistämään kehitystä. Myös Suomi oli köyhä maa vielä itsenäisyyden alkutaipaleella.
Tätä taustaa vasten näyttää siltä, että esimerkiksi Finlayson tuli takapajuiseen maahan ja toi kehittyneemmistä maista edistyksellistä osaamista, joka osaltaan auttoi maatamme kehittymään länsimaiden tasolle.
Mutta mitä asiaa se edistää, että takapajuisista maista tuodaan lukutaidotonta väkeä Suomeen 2010-luvulla? Fazerit, Stockmann ja Finnlayson tulivat Suomea kehittyneemmistä maista, ja heillä oli sellaista hyödyllistä osaamista mitä meillä ei ollut. Humanitaariset maahanmuuttajat tulevat tämän päivän kehittymättömistä maista eikä heillä ole sellaista osaamista, jolle teollistuneessa yhteiskunnassa olisi käyttöä. Itse asiassa heillä ei ole usein edes välttämättömimpiä edellytyksiä länsimaisessa yhteiskunnassa selviämiseen kuten luku- ja kirjoitustaitoa.
Houkuttimia pitää miettiä myös tämän päivän kannalta, jos halutaan Suomeen oikeasti osaavaa väkeä, jotka voivat luoda Finlaysonin, Fazerin, Stockmannin ja Sinebrychoffin kaltaisia menestystarinoita. Maltillinen verotus kannustaisi ihmisiä yrittämään enemmän. Suomella on ainakin kaksi kilpailuvalttia, jotka voisivat houkutella tänne maahanmuuttajiksi menestyksekkäitä liiketoiminnan harjoittajia ja ne ovat vielä toistaiseksi säilyneet turvallisuus ja puhdas luonto. Poliitikkojen arvopohjasta riippuu, ymmärretäänkö näitä hyödyntää uusien finlaysoneiden houkuttelemiseksi Suomeen.
Yhteenvetoa
Fazer, Finlayson, Sinebrychoff ja Stockmann eivät muuttaneet Suomeen koska elämä täällä on ilmaista. He muuttivat tänne, koska heillä oli katsottuna valmis työpaikka tai vakaa aikomus perustaa menestyvä yritys. Tämä johtui siitä, että heillä jo tullessaan oli ammattitaitoa jolle täällä oli kysyntää ja/tai yrittämiseen tarvittavia ominaisuuksia.
Voi melko huoletta olettaa että työn perässä maahan tulleesta on Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa: onhan hän jo tullessaan osoittanut, että hänellä todennäköisesti on sekä kykyä että halua tehdä rehellistä, tuottavaa työtä. Hänestä voi siis hyvin perustein olettaa olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Humanitaarisella maahanmuuttajalla ei ole tietenkään näyttöä sen paremmin kyvyistä kuin halustakaan, ja kokemus on osoittanut että he yleensä työllistyvät, jos työllistyvät, vasta pitkän ja kalliiksi tulevan ajan jälkeen työtehtäviin, joissa tuottavuus on keskimäärin alhainen.
Niinpä ei ole mitään ristiriitaa siinä että toivottaa maahan tervetulleiksi sellaiset joissa on siihenastisten näyttöjen perusteella jonkinlaista ainesta Fazeriksi tai Finlaysoniksi, mutta haluaa karsia sosiaaliturvaan ja muihin yhteiskunnan interventioihin perustuvia houkuttelevuustekijöitä jotta maahan ei tulisi niin paljon humanitaarisia maahanmuuttajia. Fazereita ja Finlaysoneita ei houkutella maahan Euroopan toiseksi korkeimmilla turvapaikanhakijoille maksettavilla korvauksilla tai ilmaisilla perheenyhdistämislennoilla vaan tarjoamalla olosuhteet joissa ihminen voi kovalla työllä, yritteliäisyydellä ja ammattitaidolla menestyä ja joissa menestystä arvostetaan.
Maahanmuuttokriitikot pitävät huonona nimenomaan nykyistä humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa. Kun seuraavan kerran tunnet halua vastata tähän kritiikkiin kertomalla meille Fazerista, Sinebrychoffista, Stockmannista tai Finlaysonista, niin valmistaudu myös vastaamaan seuraavaan Jussi Halla-ahon esittämään kysymykseen: Mitkä nimenomaiset innovaatiot, yritykset ja palvelut ovat syntyneet Suomeen humanitaarisen maahanmuuton myötä?
Henkilöhistoriaa
Sveitsiläissyntyinen turkkuri Eduard Peter Fazer palkattiin ulkomailta Suomeen töihin 1800-luvulla ja kuuden vuoden ahkeroinnin jälkeen hän perusti oman liikeyrityksen. E.P. Fazerin yritteliään lapsikatraan kuuluisin jäsen on makeisteollisuudestaan tunnettu Karl Otto Fazer.
Peter Sinebrychoff saapui Venäjältä Suomeen 1700-luvun lopulla. Hänen poikansa Nikolai perusti panimon, jota hänen veljensä Paul jatkoi Nikolain kuoltua. Sinebrychoffin panimo oli tunnettu edistyksellisestä toiminnastaan kuten työntekijöiden ja heidän perheidensä huolenpidosta, eläkekassasta ja monenlaisesta muusta hyväntekeväisyydestä köyhien parissa.
Skotlantilainen James Finlayson oli palkattu konemestariksi Pietariin ja sieltä hän saapui Suomeen levittämään Raamattuja ja perusti teollisuutta Suomeen lainarahalla. Finlaysonin puuvillatehtaasta tuli suuri menestys ja kuriositeettina mainittakoon, että Finlayson perusti tehtaalle orvoille lapsille oman lastenkodin. Vanhetessaan James Finlayson myi tehtaansa ja muutti takaisin Skotlantiin.
Saksalainen Georg Franz Heinrich Stockmann suunnitteli muuttavansa Amerikkaan kauppiasuraansa edistääkseen, mutta saikin paremman työtarjouksen Suomesta Nuutajärven lasitehtaalta. Stockmannista tuli lasitehtaan Helsingin liikkeen johtaja, ja kokonaan Stockmannin haltuun liike tuli 1862.
