– Tämä on merkittävä laki. Samalla tavalla kuin meillä on fyysisen maailman puolella pelisääntöjä, lainsäädäntöä ja kulttuurin luomista, minä näen, että tässä on hyvin keskeinen askel eteenpäin, sanoo kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll Aalto-yliopistosta.
...
– Minun mielestäni on erittäin hyvä, että nyt halutaan oikeasti puuttua yhä enemmän sosiaalisessa mediassa ja internetissä näkyvään väärään sisältöön, laittomaan sisältöön ja todella raakoihinkin asioihin, sanoo Limnéll.
Limnell on epäilyttänyt minua jo kauemmin, mutta olen ajatellut, että ehkä hän on vain ollut epätarkka ajatustensa muotoilussa. Tämä ei kuitenkaan jätä enää tulkinnanvaraa. Hän on välttämättä tutustunut lakiin ainakin sen verran, että tietää sen vakavat ongelmat, mutta silti pitää sen sensurointipyrkimyksiä hyvinä.
Tuosta samasta jutusta:
Toistaiseksi ei ole vielä tarkkaan tiedossa, kuinka esimerkiksi somejätit toteuttaisivat laittoman sisällön arviointia. Tämä on yksi lain haasteista.
– Lakiluonnoksissa, joita olen nähnyt, on ollut tällainen liputtamiskäytäntö. Olisi ”trusted flaggers” (luotettuja liputtajia) -tahoja, jotka voisivat ilmoittaa laittomat sisällöt. En tarkkaan tiedä, ketä liputtajat olisivat, ja se on aika ison keskustelun paikka. Kenellä on portinvartijaoikeus määritellä, mikä on laitonta, Nazarenko sanoo.
– Ei siellä yhtiöissä välttämättä ole juristit näitä asioista ratkomassa, vaan seulonta saatetaan tehdä hyvinkin massamenettelyllä, vaikka asetus korostaa, että ratkaisut pitäisi olla tapauskohtaisia, Tolvanen huomauttaa.
Laissa on siis vielä paljon kysymysmerkkejä: miten laitonta sisältöä seulotaan, miten disinformaatio määritellään, miten toimintaa valvotaan.
Laki on juuri niin äärimmäisen tulkinnanvarainen kuin oli tarkoituskin (vrt. kiihotuslaki). Oleellista on, että "laittoman" määrittelevät jotkut muut tahot kuin oikeusistuimet, ja on varmaa, että ne valittavat tahot ovat valmiiksi sananvapausvihamielisiä. Esimerkkinä Suomesta itselleen tuomitsemisoikeutta vaatinut vähemmistövaltuutettu (nyk. yhdenvertaisuusvaltuutettu), joka on tehnyt poliisille satoja ilmoituksia kiihottamisrikoksista, joista tiettävästi yksikään ei ole johtanut tuomioon.
Suurin osa seulonnasta tulee asetettujen aikatavoitteiden vuoksi perustumaan tietokonealgoritmeihin ja vihasanalistoihin, koska tarpeettoman tiukka sananvapauden rajoittaminen ei johda sakkoihin vaan päinvastoin katsotaan EU:n tilastokriteerien valossa yhtiöille eduksi.
