Yle: Yhdysvaltain korkein oikeus etsii, missä kulkee Googlen ja Twitterin vastuun raja – päätös voi mullistaa internetin 27.2.2023
Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa käynnistyi viime viikolla kaksi käsittelyä, joiden seurauksena internetin suurimpien yhtiöiden toiminta voi muuttua niiden kotimarkkinoilla merkittävästi.
Molempien oikeustapausten keskiössä on kysymys siitä, missä vaiheessa yhtiöt ovat vastuussa niiden alustoilla julkaistuista sisällöistä.
Tiistaina korkein oikeus aloitti kuulemiset Gonzalez v. Google -tapauksessa, jossa Pariisin terrori-iskuissa vuonna 2015 kuolleen naisen isä syyttää Googlen omistamaa Youtubea ääri-islamistisen Isis-terroristijärjestön videoiden suosittelusta. Syytteen mukaan Youtuben suosittelualgoritmi ohjasi käyttäjiä katsomaan Isisin värväysvideoita, mikä osittain johti Pariisin terrori-iskuun ja Nohemi Gonzalezin kuolemaan.
Keskiviikkona puolestaan korkein oikeus aloitti Twitter v. Taamneh -tapauksen käsittelyn. Tämän tapauksen taustalla on Istanbulissa vuonna 2017 tapahtunut terrori-isku. Isisin nimissä tehdyssä yökerhoammuskelussa kuolleen miehen perhe syyttää Twitteriä avunannosta terroristiseen tekoon, koska yhtiön palvelussa on julkaistu terrorismiin kannustavia sisältöjä.
Molemmissa tapauksissa yhtiöt ovat kiistäneet syyllisyytensä ja vedonneet Yhdysvaltain tietoliikennelain pykälään 230, joka suojaa internetpalveluita tarjoavia yhtiöitä vastuulta sisällöistä, joita käyttäjät palveluissa julkaisee.
Nyt korkeimmalta oikeudelta odotetaan linjauksia siitä, kuinka pitkälle pykälän 230 suoja ulottuu. Jos oikeus päätyy perheiden näkemysten kannalle, alustayhtiöiden toimintaympäristö muuttuu huomattavasti ahtaammaksi ja riskialttiimmaksi.
Pykälä 230 lisättiin Yhdysvaltain liittovaltion lakikirjaan vuonna 1996 lähes yksimielisen kannatuksen saattelemana.
Viime vuosina Yhdysvaltain kongressissa on alkanut muodostua poikkeuksellinen yksimielisyys siitä, että pykälä on vanhentunut. Edellisten presidentinvaalien alla sekä republikaanipresidentti Donald Trump että demokraattiehdokas Joe Biden vaativat lain päivittämistä.
Yhteisestä tahdosta huolimatta maan kongressi ei ole onnistunut valmistelemaan yhtäkään lakimuutosta presidentin allekirjoitettavaksi. Ei, vaikka yrityksiä on ollut kymmeniä.
Syy tehottomuuteen johtuu siitä, että molemmat puolueet haluavat muokata pykälää täysin päinvastaisista lähtökohdista. Tiivistäen voi sanoa, että demokraatit haluavat rajoittaa pykälän 230 antamaa suojaa, jotta Youtuben ja Twitterin kaltaiset alustayhtiöt ovat pakotettuja puuttumaan aktiivisemmin niiden palveluissa leviäviin vääriin ja vaaralliseksi katsottuihin sisältöihin. Republikaanit puolestaan haluavat räjäyttää pykälän, koska he kokevat sen antavan alustayhtiöille mahdollisuuden sensuroida konservatiivisia näkemyksiä.
Oikeammin sanottuna demokraatit (ja EU-päättäjät) haluavat päästä painostamaan yhtiöitä muotoilemaan algoritmejä omien poliittisten mieltymystensä mukaisiksi leimaamalla laillinenkin viestintä "vääräksi" ja "vaaralliseksi" tai ainakin arveluttavaksi. Tämä on sensuurin kannalta hyvin eri asia kuin esimerkiksi terroristinen sisältö, joka tiedetään havaittaessa laittomaksi.
Pintapuolisesti molemmat oikeustapaukset näyttävät selviltä. Youtube tai Twitter eivät ole vastuussa niiden alustoilla leviävästä sisällöstä, eikä niitä voi sen takia myöskään haastaa oikeuteen näiden sisältöjen vuoksi.
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, kuten käy ilmi siitä, että aihetta pohditaan nyt korkeimmassa oikeudessa kahden tapauksen verran. Ja tulevien käsittelyjen listoilta löytyy vielä muutama lisää aiheesta.
Esimerkiksi Gonzalez v. Google -tapauksessa ei ole kyse pelkästään sisällöistä, vaan myös niiden suosittelusta. Syytteen mukaan Youtube tekee toimituksellisia päätöksiä, kun se tarjoaa käyttäjän katsoman videon vieressä listan ehdotuksia seuraavaksi katsottavaksi. Näkemyksen mukaan suosittelun myötä vastuu siirtyy sisällön lataajalta alustalle.
Ensimmäisen käsittelypäivän perusteella korkein oikeus ei ole kääntymässä tämän näkökulman kannalle. Tuomarit yrittivät useaan otteeseen saada selvyyden siihen, missä kulkee raja algoritmin tekemän neutraalin suosittelun ja toimitukselliseen suositteluun vertautuvan suosittelun välillä.
Tähän Gonzalezin perhettä edustanut asianajaja Eric Schnapper ei osannut vastata.
Kuulemisen aikana useampi tuomari pohti, miten tällaisen rajan vetäminen vaikuttaisi esimerkiksi hakukoneiden vastauksiin. Googlea edustava asianajaja Lisa Blatt huomautti, että ilman sisältöjen suosittelua Youtuben kaltaisten sivustojen käyttäminen olisi mahdotonta valtavien sisältömäärien vuoksi. Esimerkiksi Youtubeen ladataan joka minuutti yli 500 tuntia videoita.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö korkein oikeus voisi esimerkiksi tehdä tulkintaa, jossa ”neutraalit” algoritmit saavat pykälän 230 suojan ja syrjiviksi katsotut algoritmit jäävät suojan ulkopuolelle, huomauttaa kalifornialaisen Santa Claran yliopiston oikeustieteen professori Eric Goldman blogissaan. Eivätkä algoritmit ole koskaan neutraaleja, hän jatkaa.
Mikä on "syrjiväksi katsottu algoritmi" ja miten se poikkeaa "neutraalista"? Tämä on Goldmanilta pelkkää sanakikkailua, sillä syrjivästä puhuessaan hänkin tarkoittaa laillisia sisältöjä, jotka pitäisi pakottaa piilottamaan, käytännössä sensuroimaan, ei lain tarkoittamassa mielessä syrjiviä, laittomia sisältöjä, jotka poistetaan saatavilta.
Tästä huolimatta Yhdysvaltain korkein oikeus vaikuttaa olevan samoilla linjoilla maan kongressin kanssa siitä, että jollain tavalla alustayhtiöitä koskevat säännöt on päivitettävä. Siitäkin huolimatta, että teknologiayhtiöitä edustavat asianajajat ovat varoitelleet, että jopa hienovarainen säätäminen saattaa johtaa yllättäviin lopputuloksiin.
Nämä yllättävät lopputulokset saattaisivat näkyä myös Yhdysvaltain ulkopuolella. Vaikka alustayhtiöt mukautuvat jo nyt eri maiden lainsäädäntöihin sisältöjä koskien, niiden toimintafilosofia rakentuu pykälän 230 päälle. Jokainen muutos lakiin vaikuttaisi uusien sovellusten ja ominaisuuksien kehitykseen.
Pykälän puolustajat ovat myös nostaneet esille sen, että laki suojaa alustojen lisäksi käyttäjiä, jotka jakavat toisten käyttäjien sisältöjä. Tämä näkökulma on toistaiseksi unohtunut täysin oikeuden käsittelyissä. Ja Yhdysvaltojen lain koura ulottuu toisinaan pitkälle maan rajojen ulkopuolelle.
Korkeimman oikeuden odotetaan tekevän päätöksensä kesään mennessä.
Samoin EU:n sananvapausvastaisilla sensuurihankkeilla (mm. Digital Services Act) voi olla yllättäviä vaikutuksia Euroopan lisäksi ympäri maailmaa, mutta siitä ei ole näkynyt pohdintaa.
