Tuskinpa Sartolan lähi-idän tietämys lepää vapaakirkon pappiskoulutuksen varassa. Eiköhän tuo liene tutkinut asioita eliniän. Ylipäätään ahkeralla asioihin perehtymisellä ja tutkimisella saavuttaa syvää osaamista alalla kuin alalla, pelkät tutkinnot ja paperit eivät takaa mitään.
Niinpä, kuka tahansa voi perehtyä vaikkapa googlettamalla johonkin aiheeseen, ja alkaa sen jälkeen kutsumaan itseään asiantuntijaksi. Näinhän se nykyään tuntuu menevän.
Enkä usko, että teologisesta tiedekunnasta em. aiheeseen liittyen tulee yhtään parempia asiantuntijoita sinänsä.
Minustakin lähtökohtaisesti historiasta tietävät paremmin asiaan perehtyneet historioisijat, kuin vaikkapa pastorit. Historioitsijoillakin voi olla hyvin erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä, mutta nämä erilaiset käsitykset sentään koetetaan esittää tiettyjen standardien mukaan.
Pekka Sartolan lähtökohta sen sijaan on uskonnollinen, hän on Israelin ystävien aktiivitoimija. Israelin ystävien uskonnollisen maailmankuvan juuret voi johtaa 1800 -luvun teologiaan. Kristikunnan parissa on tosin aina odotettu maailmanloppua, so. jotain dramaattista tapahtuvaksi. Sitä odotettiin alkuseurakunnan aikana, sitä odotettiin 1000 -luvun vaihteessa, Martti Luther uskoi elävänsä viimeisen sukupolven aikaa jne jne. 1800 -luvulla Scofieldin, darbyn ja vastaavien toimesta muodostui herätyskristillisyydessä nykyään aika vakiintuneena elävä käsitys lopunajoista tempauksine ja vastaavine tapahtumineen. Samalla alettiin juutalaisille ja (tulevalle) juutalaisvaltiolle antamaan uusi merkitys. Esim. osaa brittipoliitikoista ohjasi ekan maailmansodan aikana sellainen uskonnollinen vakaumus, että Jeesus ei voi palata maan päälle ennen kuin juutalaiset ovat palanneet omaan maahansa.
Varsinkin Israelin valtion perustaminen nähtiin ja nähdään näissä piireissä selväksi lopunajan merkiksi, Israel on ajan kello. Aluksi oltiin vakuuttuneita siitä, että Jeesus palaa 40 vuoden kuluessa Israelin valtion perustamisesta, sitten aikaraja nostettiin 60 vuoteen, kun se olikin oikeampi sukupolven ikä. Nykyisellään veikkaillaan kai jotain 80 vuoden ikää sukupolvelle.
Pekka Sartola edustaa juuri tätä settiä. Hänellä on vankka uskonnollinen näkemys, joka ohjaa hänen kirjoitteluaan. Hän uskoo, että tietty alue maapallosta kuuluu tietyille ihmisille, koska hänen uskontonsa Pyhä Kirja hänen mielestään näin selvästi ilmoittaa. Tämä on siis periaatteessa aivan samanlainen uskonnollinen lähtökohta kuin jollain Hamasin mullaheilla, joiden mukaan tietty maankolkka on ikuisesti Islamin aluetta, eikä Israelin valtiolla täten ole olemassaolon oikeutta.
