Nikotiini on addiktiopotentiaaliltaan kovan luokan huumausaine, ja toisin kuin työvoimapotentiaalissa, tämä ensin mainittu potentiaali yleensä konkretisoituu. Siksipä varmaan sanotaankin: "tupakoinnin lopettaminen on helppoa, olen itsekin lopettanut x kertaa"
Niin kauan kuin nikotiiniin ja tupakointiin suhtaudutaan siten, että kepillä ja valistuksella kansasta tulee savutonta, niin kauan mennään yhä kauemmaksi metsään. Yksilönvapauksien rajoittaminen aiheuttaa lähinnä mielipahaa, stigmatisointia, ja geneeristä vitutusta jo valmiiksi tympeässä (poliittisessa) ilmastossa, ja veronkorotuksista seuraa vähemmän rahaa käytettäväksi kaikkeen muuhun.
Käsi pystyyn kuka tuntee henkilön joka on lopettanut esim. amfetamiinin käytön sen takia että se on kallista ja laitonta. Tai toisen henkilön, joka on jättänyt viikottaisen reissunsa piritorille väliin ostaakseen sisäfilettä säästyneellä rahalla.
Kieltolait eivät toimi. Suomikin on kotiläksynsä tehnyt asian osalta jo kertaalleen, tai oikeastaan kahdesti, mikäli tarkastelee nuuskan käytön ja salakuljetuksen yleisyyttä nykyään verrattuna 90 -luvun alkupuoliskoon.
Tulee se idiootin määritelmä taas mieleen. Tekee saman asian uudelleen, ja toivoo erilaista lopputulosta.