Alustus:
Saamelaisia Suomessa on ollut jo ennen suomalaisia.
Todisteet? Vaikka lähtisimmekin siitä rasistisesta olettamuksesta, etteivät saamelaiset ole suomalaisia (kuten suvikset ja jotkut saamelaisaktivistit tekevät), mitkä ovat konkreettiset todisteet siitä, että saamelaiset ovat olleet täällä ennen itämerensuomalaisia kieliä puhuvia? Ja vaikka olisivatkin olleet, entä sitten? Olihan maorejakin ennen Uudessa-Seelannissa joitakin ihmisryhmiä ennen maoreja, ja silti maoreja pidetään Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaina (verrattuna myöh. saapuneisiin eurooppalaisiin).
Saamelaiset eivät ole suomalaisia muussa mielessä, kuin että he ovat Suomen kansalaisia. Saamelaiset muodostavat suomalaisista erillisen oman kansansa. Ja mitä asukkaita Uudessa-Seelannissa muka oli ennen maoreja?
Aivan totta on tämä.
Suomalaisuuden ja saamelaisuuden syntyhistoria on vielä nykyäään hyvinkin monen epäselvän ja ja mutkallisen selvityksen takana oleva asia:
Jääkauden jälkeisinä aikoina näille seuduille tuli monenlaista porukkaa niin pohjoisesta, idästä, kaakosta, etelästä ja lounaasta kuin lännestäkin.
Väestö seuraili vetäytyvää jäänreunaa ja alunperin mereen ja vesiin tukeutuvat elinkeinot alkoivat vähitellen sopeutua myös maariistan pyyntiin. Mutta mikään tutkimus ei pysty sanomaan, kuka heistä silloin oli saamelainen ja kuka oli suomalainen. Todennäköisesti semmoisia käsitteitä ei silloin ollut edes olemassakaan. Ei etnisesti, ei taloudellisesti, ei kielellisesti, ei mitenkään.
Ja sitten n. 2000 v. sitten tänne alkoi etelän, lounaan ja lännen suunnalta tulla myös enempi karjatalouteen ja maanviljelykseen tukeutuvaa porukkaa ja vaikutteita. Ja vähitellen lähempänä rannikkoseutuja asuva alkuperäisväestö alkoi tukeutua ja sulautua yhä enemmän tuohon uuteen maatalousvaikutteiseen kultturiin ja ehken heistä alkoi vähitellen kehittyä ns. "suomalaisia".
Kun taas sisämaassa elelevä väestö pyrki pysyttelemään enempi periteisissä metsästys-kalastus-elinkeinoissa ja heistä alkoi vähitellen kehittyä "lappalaisia" Kanssakäyminen lienee silloinkin ollut noiden ryhmien välillä jokseenkin vilkasta, pääelinkeino oli vain erilainen. Tuskin mitään jyrkkiä rajoja sen enempää etnisesti kuin taloudellisestikaan siinä silloin oli olemassa.
Kristinuskon ja Ruotsinvallan tuominen Suomeen 1100-luvulla saattoi olla yksi tekijä kristinuskoon suostuneiden suomalaisten ja omassa shamanistisessa luonnonuskonnossaan pidempään pitäytyneiden lappalaisten erkautumisessa. Noihin aikoihin alkoi olla jo muitakin suomalaisia heimoja kuten hämäläiset, savolaiset ja karjalaiset.
Mutta viimeistään Kustaa Vaasan aikaisissa veroluetteloissa 1500 -luvulta alettin selkeästi ja virallisesti jakaa väestöä lisääntyvässä määrin maatalouteen tukeutuviin "suomalaisiin" ja puhtaammin erätaloutta harjoittaviin "lappalaisiin". Ja koska saamelaiset kaikkein pisimpään pysyttäytyivät erätaloudessa, niin elinkeinoperusteinen lappalaisuus ja heimo-/etnisperusteinen saamelaisuus yhdistettiin jossakin vaiheessa synonyymeiksi.
Nykyisinhän suomenkin lappalaiset/saamelaiset pitävät hyvinkin tiukasti kiinni norjalaisilta lainatusta sabmelas- eli saamelainen nimestään, sillä onhan siitä heille huomattavan suurta taloudellista etua.
Siis vasta noin 2000 - 1500 vuotta sitten alkoi olla erikseen suomalaisia ja lappalaisia ja nuo molemmat käsitteet syntyivät samoihin aikoihin lähinnä harjoitetun pääelinkeinon perusteella ja vasta tuolloin net alkoivat pikkuhiljaa enempi eriytyä toisistaan ja ottaa vaikutteita enenevässä määrin eri suunnilta.
Ei tässä kumpikaan noin historiallisessa todellisuudessa ole sen kummemmin alkuperäiskansaa, sen enempää suomalainen kuin lappalainenkaan. Elinkeinot ja uskonto vaan alkoivat erkautua toisistaan.
Niin, ja sitten se poronhoito, semmoisesta metsä- ja kalastajalappalaisen muutaman kotiporon pidosta eroavana rikkaiden tunturilappalaisten tuhantisten laumojen suurporonhoitona, on meillä Suomessa aivan lähes nykypäivän kulttuuria.
Kun Norjan tunturilappalaisten suurporonhoito oli syönyt omat laitumensa loppuun niin se alkoi levittäytyä meille Suomeenkin Enontekiölle ja Utsjoelle vasta joskus 1700 luvulla, mutta siitä etelämmäksi Suomeen vasta 1800 luvun lopulta lähtien, Kuusamossa ehken hiukka aikaisemmin.
Ja Norjan suurporonhoitajien tunturilappalaisten piirissä syntynyt käsitys itsestään nimenä "sabmelas" levisi meille Suomeenkin joskus 1940-luvun tienoilla nimenä "saamelaiset" ja samaa norjalaisperinnettä jatka meillä vielä edelleenkin Suomen Saamelaiskäräjät käyttämällä saamelaisen äänioikeuden hyväksymisperusteena etnisen ja historiallisen saamenperinteen sijasta saamen kielitaitoa.
Ja koska pienemmät saamelaisryhmät, kuten eteläiset ryhmät, Metsäsaamelaiset, Koltansaamelaiset ja Inarinsaamelaiset ovat hyvin suuressa määrin sopeutuneet ja jo 1600 luvulta alkaen sulautuneet valtakulttuuriin ja Suomen kieleen ja alkaneet tilallisiksi ja vain norjalais/ruotsalaisperäiset tunturisaamelaiset ovat omavaraisena ja rikkaampana ryhmänä pitempään säilyttäneet oman kielensä ja elinkeinonsa, niin siitä automaattisesti seuraa, että Suomenkin nykyiset saamelaiskäräjät muodostuu yhä enempi ja enempi norjalais/ruotsalaisperäisistä tunturisaamelaisista ja alkuperäiset Suomen saamelaiset eli nykyiset ns. Lapinkylien edustajat putoavat saamelaiskäräjien vaaliluettoloista ulos.
Tämä todellisia alkuperäisiä suomalaisia saamelaisia kohdannut epäoikeudenmukaisuus on herättänyt Pohjoisessa aika lailla keskustelua ja pahaa vertakin.
Aihe: Standardiargumentit: 7) Suomi on aina ollut monikulttuurinen - VASTAUS ON (Luettu 64171 kertaa)