On kyllä todettava, etten tiedä mitä teen, jos Halla-aholle nyt langetettaisiin jokin tuomio kiihottamisesta kansanryhmäävastaa vastaan (tai jostain vastaavasta) hänen kirjoituksiensa perusteella. Ellilän tapauksessa pystyin vielä jotenkuten henkilökohtaisella tasolla lakaisemaan tuon tuomion maton alle, kun en kaikkia seikkoja aiheesta tiedä ja omaanikin silmään osui joitain melko napakoita ilmaisuja Ellilän kirjoituksissa. On se nyt kumma, jos ei mielipidettään saa ilmaista ja vieläpä ihan asiallisesti.
Onko riittävä syy tuomioon mielestäsi esityksessä käytetyt napakat ilmaisut? Olen aiemminkin pohtinut tätä asiallisen ilmaisun dilemmaa. Monet "suvaitsevaisethan" ovat syyttäneet Halla-ahoakin nimenomaan siitä, ettei hän keskustele "asiallisesti". Kun sinänsä sisällöstä ei löydy mitään, mihin tarttua, mutta viesti ei ole kuitenkaan mieleinen, niin sitten aletaan syyttää siitä, että on ilmaissut sanottavansa väärin (eli epäasiallisesti/törkeästi/loukkaavasti).
Tuolla logiikalla voi oikeastaan kieltää ihan minkä tahansa keskustelun (se kyllä näyttäisi olevan näiden "suvaitsevaisten" tarkoituskin). Kuka vetää rajan siihen, mikä on oikea tyyli keskustella? Tätä kysyin Osmo Soininvaarankin blogissa Osmolta, kun hän oli syyttänyt mm. Halla-ahoa väärästä tavasta keskustella. Eipä Osmokaan siihen mitään vastaillut. Ei ilmeisesti ilennyt sanoa, että hän vihreine tovereineen sen haluaisi päättää.
Sitä, että joku loukkaantuu, ei oikein voi käyttää perusteluna. Aina joku loukkaantuu, sanoit mitä tahansa. Aina joku on kanssasi eri mieltä ja kokee, että nyt hänen tunteitaan on verisesti loukattu, kun sinäkin saat tuoda julki "väärät" mielipiteesi. Tämä ei muuten jostain syystä Oden ja muiden "suvaitsevaisten" jakeluun mennyt, vaikka siellä Oden blogissa tätä rautalangasta väänsin (ja oli siellä muitakin ansiokkaasti rautalankaa taivuttamassa). Huvittavinta tässä on, että samat tyypit esittävät lähes päivittäin suomalaista veronmaksajaa kohtaan hyvinkin loukkaavia väitöksiä, jotka eivät edes pidä paikkaansa (kaikki ne länkytykset suomalaisten juoppoudesta, sisäsiittoisuudesta, junttimaisuudesta jne.). Mutta nehän eivät tietenkään ole ollenkaan sama asia

Itsehän siis pidän varsin raflaavasta(kin) keskustelutyylistä. Pidän siitä, että asiat sanotaan suoraan, mitään kaunistelematta. Joskus vielä hieman kärjistetään viestin perille saattamiseksi. Ja tunnen ihmisiä, jotka pitävät vielä raflaavammasta tyylistä. Ja tunnen ihmisiä, jotka alkavat suunnilleen itkemään, kun sanoo tosiasioita vähänkään suorempaan ilman kauheata naminamikuorrutusta (ihan oikeasti jotkut ovat jopa alkaneet itkemään). Kuka on oikeassa? Kenen mieltymysten mukaan rajat vedetään? Onko oikein rajoittaa joidenkin sananvapautta vain siksi, että jotkut ovat (liian) herkkänahkaisia? Itse antaisin ns. kaikkien ilmaisukukkasten kukkia (ainoa oikeudenmukainen ratkaisu). Vain ilmiselvästä valehtelusta pitäisi joutua tuomiolle.