HOMMAN KESKUSTELU > Salonki

Kari Suomalainen ja hänen pilakuvansa

<< < (36/36)

Kristian IV:
Tuossa Maxi-Karia lukiessa tuli mieleen, että onhan sitä sekamelskaa näköjään ollut politiikassa jo iät ja ajat. Päättämättömyyttä, kykenemättömyyttä ja jatkuvia eturistiriita-vääntöjä. Kovempaa kieltä, hallitusten nurinmenoja ja isoja lööppejä.

Nykyään taasen on pelottavan hiljaista. Ovatko erimielisyydet muka jääneet taakse? Vai ovatko perinteiset puolueet löytäneet jonkinlaisen lopullisen konsensuksen, tasa-arvosta, monikulttuurisuudesta, moninaisuudesta ja jakamattomasta ihmisarvosta? Ja näitä uusia arvoja vanhat puolueet lähestyvät lähinnä historiallisesti eri suunnista? Ne, jotka tunnustautuvat näiden kannattajiksi, tuntuvat saavan yhteiskunnan eri instutiootioilta jonkinlaisen paremman ihmisen suojakilven, josta ei tarvitse luopua vaikka valehtelisi julkisesti ja käyttäisi asemaansa härsikisti omanedun tavoitteluun? Sitten taas toisaalta, jos ei näytä kumartavan näitä uusia aksioomia, on lähes lainsuojattoman asemassa, jatkuvan kritiikin, irvailun ja pilkan kohteena.

Aikoinaan riideltiin kaikesta, kun lähestyttiin kansakunnan parasta eri reittejä pitkin. Nykyään taas ne, jotka uskaltavat uhmata konsensusta, ovat avointa riistaa ja joiden kysymyksiin ei tarvitse edes suoraan vastata, vaan tarjotaan tätä uusiokielistä jargonia vastaukseksi kaikkeen.

Toisaalta tämän kääntöpuolena on se, että järkevän ihmisen on hyvin helppo tehdä äänestyspäätöksensä, kun valtion parasta näyttää ajavan vain yksi puolue. Muiden puolueiden uskollisuus taasen kohdistuu.... En tiedä mihin.


Yksi hauska juttu joka myös nousi Karin maailmasta: " 1971. Saasteisiin oli alettu kiinnittää maailmalla huomiota ja huolestus levisi meillekin. Varsinkin nuoret innostuivat asiasta, koska jalon asian varjolla tarjoutui tilaisuus kaikenlaiseen pikku kiusantekoon. Mukana oli varmaan sellaisiakin luonnonsuojelijoita, jotka eivät harakkaa varsiksesta erottaneet."

Kuulostaako tutulta? Nykyään taasen nämä pikku veijarit ovat meidän ministereitä, eikä kiusanteko ole enää samalla tavalla huvittavaa kuin aikaisemmin, kun nyt ihan oikeasti revitään talous maantasalle, vaikkapa liito-oravan tai lumileikkien nimeen. Toisaalta onhan sekin ihan validi ajatusmalli, että oravan hyvinvointi on ihmisen hyvinvointia tärkeämpää.

Enää emme ansaitse Kareja osaksemme, sillä tämä olisi aivan liian äänekäs ja piikikäs nyky-hyssyttelijöiden maailmassa. Hänen mielipiteensä ja jopa huumorinsa olisi aivan vääränlaista, aivan liian eriarvoistavaa!


Lisäys: Juurikin neljännen valtiovallan hiljaisuus aktuaalista päätäntävaltaa omaavia kohtaan on tässä pelottavaa. Terveessä demokratiassa(= olettaen sellaisen olemassaolon) median rooli on hyvin tarkkaan vahtia valtaapitävien intentioita ja päätösten onnistumisia. Piiskata päättäjiä antamaan parhaansa ja tarvittaessa uhraututua valtion hyväksi. Nyt vahtikoirat ovatkin lähinnä opposition kimpussa, jonkinlaisina kieli-tai käytös- poliiseina? Vallitsee yksi totuus, joka ei ole se totuus.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta