HS:n kirjoituksesta piirtyy toisaalta hieman säälittävä kuva Abu-Hannasta. Hän on niin kovin julkisuushakuinen ja haluaisi olla tunnettu älykkönä. Todellisuudessa hän on juuri sitä, mikä hänen julkisuuskuvansakin on: Nalkuttava akka.
Nämä heitot ohuttukkaisista ja töpselinenistä varmaan kumpuavat siitä, että hän ei ole saanut tarpeeksi miehiltä huomiota osakseen. Oletan, että myös se jätetyksi tuleminen jätti haavat sieluun. No, kun on palestiinalainen niin voi arvostella rodullisia piirteitä ilman pelkoa tulla syytetyksi rasismista tai muukalaisvihasta.
Artikkelista saa rivien välistä hyvä maiseman siitä elämästä, mitä Abu-Hanna elää. Soma pikku pressokeitin tuodaan ja sillä keitellään päiväkahveja. (Olisi kannattanut pestä ensin.) Kahvihetki antaa voimia taas suomia maata, joka on hänelle antanut hyvinvoinnin ja muodollisen sivistyksen. Muutoin, kun tytär on esikoulussa, Abu-Hanna "kulkee kaupungilla, kiertelee näyttelyissä ja seuraa, miten kansainvälisessä kaupungissa toimitaan ja eletään". Poissa on ohuttukkaisen töpselinenän aamukiireet lasten päiväkotiin viemisessä ennen työpaikalle rientämistä ja tuska postiluukusta putoavista laskuista liian aikaisin ennen tilipäivää. "Pikku perhe" toimii hyvin, kun apuraha tulee tilille teki päivän mittaan mitä tahansa.
Hienoa tuo kansainvälisessä ilmapiirissä eläminen. Suomessa hän on mm. kauhukseen oppinut tulkitsemaan asioita ja vaatimaan rauhaa. Tätä Abu-Hanna pitää ahdasmielisenä.
Minua jäi mietityttämään yksi irrallinen asia: Mitä tekee Valtion taidemuseon kehittämisyksikön monikulttuurisuusasiantuntija työkseen? Tietääkö täällä joku? En kaipaa mitään liirumlaarun vastausta vaan ihan konkreettisesti: Mitä ko. tehtävässä oleva henkilö tekee työpäivän aikana?