Aikani opiskelijana Varissuolla ja Turussa muutenkin asuneena saanen sanoa sanasen minäkin?
Muistin virkistykseksi lainaan mielessäni omaa viestiäni, jossa kerroin, kuinka Varissuon betonighetto sai alkunsa.
Oli maanomistajana uskovainen leskirouva, joka testamenttasi maa-alueen Suomen ev.lut. -kirkolle, ehtona, että alueelle rakennetaan koteja vähävaraisille.
Olen itse nähnyt kaavapiirustukset, kuinka niissä oli keskuspuistoa, viheralueita, lasten leikkikenttiä jne.
Lahjoittajaleskirouvan kuoltua pääsivät ahneet grynderit vauhtiin.
Rakennettiin nurkka-nurkkaan rumia betonilaatikoita, ja seuraavalla kierroksella lisää rumia nurkka-nurkkaan betonilaatikoita.
Erosin itse Suomen ev.lut. kirkosta, vain ja ainoastaan Varissuon vuoksi. (Mutta Jumalasta en ole koskaan eronnut). (Myöhemmin ehkä olisi ilmaantunut muitakin syitä Suomen ev.lut. kirkosta eroamiseen)...
Koko alue on luotaantyöntävän ruma, ei siellä ihminen voi muuta kuin voida pahoin.
Melkein kolmeenkymmeneen vuoteen en ollut alueella käynyt, kunnes oli syytä piipahtaa pari vuotta sitten. Entistä kamalampaa! Keskellä päivää alueen reunalle jätin auton parkkiin, ja sydän pamppaillen kävelin partasuisen "vastaanottokomitean" läpi kauppakeskukseen hoitamaan asiani.
Koko ajan joku "uhkaava tunne" päällä.
_______________
Tummia ovat eteläeurooppalaisetkin miehet, mutta kristittyjä, eivät uhkaavia.
Vaan eipä minulla jatkossa ole tiedossa visiittiä Varissuolle, toivon todellakin, että kohdallani "kokemusasiantuntijuus" on tässä.