2011-04-26 IL Jyrki Lehtola blogi: Vääriä suomalaisia

[skrabb]

Vääriä suomalaisia
Kirjoittanut Jyrki Lehtola

Kyllä nyt on järkyttynyt olo. Hävettää olla suomalainen tai jotain niin kuin just mun omaa syvyyttä korostavaa.

Harmittaa, kun itsellä on oikeat arvot, ja noilla muilla vain vääriä mielipiteitä.

Tekisi mieli tehdä jotain konkreettista. Pitäisi varmaan perustaa sosiaaliseen mediaan ryhmä ”Kike Elomaa mun peppu”, jolla korostaisi omaa järkyttynyttä oloaan ja sitä, että just yhtenäkin päivänä a) juttelin ensin yhden aidon ulkomaalaisen kanssa hyvillä fiilareilla ja b) menin katsomaan monikulttuurista tanssiesitystä, nyt on hyvä, avaramielinen ja eurooppalainen olo, vaikka se ulkomaalainen olikin vähän tylsä ja tanssiesitys tosi vammainen.

Suvaitsevaisuus on pahimmillaan yhden tason itsehalveksuntaa ja perustuu siihen, että mitä kauempaa jokin tulee, sen suvaitsevaisempi sitä kohtaan olen.

Kiasmassa on parhaillaan esillä Ars 2011, jossa on afrikkalaista taidetta. Oiii, afrikkalainen taide, ihan parasta taidetta. Ajatelkaa nyt. Afrikkalaista. Taidetta. Ei sellaisesta voi sanoa, että kamoon, aika nolon latteaa ja härskiä omalla maanosalla ratsastamista, jossa paino on afrikkalaisuuden eksotiikassa, ei taiteen kiinnostavuudessa.

Suomalainen haitaristi on tympeä ja känninen perheenisä, jolla alkoholismi sekoittuu melankoliaan. Kasa espanjalaisia haitaristeja saa veren lämpenemään, mä oon uusi nainen.

Ranskalaisessa elokuvassa ollaan innostavasti hiljaa ja kyseenalaistetaan kommunikaation mahdollisuus. Suomalaisessa elokuvassa ollaan taas mykkiä maalaisia, hävettää.

Ja sitten se, että täällä 19 prosenttia kansasta on jotenkin, miten sen sanoisi,  täysanaalista väärine mielipiteineen – ei sellainen ole eksoottista lainkaan. Ei sellaisia voi suvaita, kun ne ovat tuosta naapurista, vaikka ovatkin siinä tolkuttomassa erilaisuudessaan omalla tavallaan eksoottisia.

Kun katseli perussuomalaisten vaalivalvojaisia, olisi voinut luulla niitä metaironisiksi punavuorelaisiksi, mutta kun niiltä puuttui se oikeanlaiseen rumuuteen vaadittava kulttuurillinen herkkävireisyys, niin ihan olivat tylsiä perusurpoja vain. Sellaisia, jotka asuvat väärillä vuosikymmenillä rakennetuissa lähiöissä ja joiden matalien kerrostaloasuntojen kirjahyllyissä on kirjojen sijasta rumia lasiesineitä ja invalidisoitunut nukke, ei siinä ole mitään eksoottista, se on vain ällöä.
[...]

http://blogit.iltalehti.fi/jyrki-lehtola/2011/04/26/vaaria-suomalaisia/

[Marius]

"..kun eliitti ja rahvas kohtasivat toisensa".

Näin Lehtola siis ajattelee, lipsautti tuon asenteensa, mikä tietysti oli jo selvä.

[Turjalainen]

Lehtolalla vahvasti ironis-sarkastinen sävy, ehkä tarkoittamattaan. Tahaton ironia on parasta, kun se on niin ilmiselvää.

[Jaakko P.]

Kuin Hommalaisen kynästä.

[normi]

Lehtola nyt ei ole ihan normi täyspäinen henkilö. Nyt on osunut aika lähelle. Lehtolalla valitettavasti tärkeintä on, että teksti on semmoista urpoa mesoamista, jossa on sitten jotain älykkäänoloista. Lähtökohta Lehtolalla on aina, että MÄ tiedän. Että tuskin Lehtolan teksteillä on laajemmin kovinkaan paljon painoarvoa.

[Marius]

(Jaakko P:)
Paitsi että on Iltalehden kolumnisti.
Tarkoitus oli saada sanottua kaikki kliseet ja mustamaalaussanat PS:sta, vaikka sitten verhottuna mukamas ironiaan, mutta sanat on kuitenkin leveästi sanottu, saatu julkaistua, mielikuvaa on vahvistettu, ja se juuri oli tuon kirjoituksen tarkoitus.