Professorin
raportista:
Osa vastaajista haaveili perheenjäsentensä saamisesta Suomeen. Suomen
tiukat perheenyhdistämisen tulorajat saattoivat kuitenkin estää nämä toiveet.
Saadakseen puolisonsa Suomeen hoitajan tuli osoittaa ansaitsevansa vähintään
1 700 euron nettotulot kuukaudessa, ja lasta varten tarvittiin vielä 500
euroa lisää (Migri 2017). Aiemmin Suomeen rekrytoiduista filippiiniläishoitajista ainakin
yksi oli onnistunut saamaan lapsensa Suomeen perheenyhdistämisen kautta, mutta
se oli vaatinut häneltä kahden työn tekemistä. Kyseinen
hoitaja oli tehnyt kotisiivouksia hoiva-avustajan työnsä ohella.
Haastateltavat kertoivat myös tapauksesta, jossa filippiiniläisen hoitajan
alle kouluikäinen lapsi ei saanut oleskelulupaa Suomeen, koska äidin tulot eivät
suomalaisten säädösten mukaan riittäneet lapsen elantoon. Maahanmuuttoviraston
kielteisen päätöksen perusteluissa oli todettu, ettei hakija – siis
leikki-ikäinen lapsi – ollut riippuvainen Suomessa asuvasta ja työtä tekevästä
äidistään. Koska lapsi oli jo elänyt Filippiineillä äidistä erillään, päätöksessä oli
katsottu lapsen edun mukaiseksi, että hän jatkaa asumista tutussa ympäristössä Filippiineillä.
Joissain tapauksissa Suomeen rekrytoitujen filippiiniläishoitajien puolisot
olivat onnistuneet saamaan Suomesta oleskeluluvan työpaikan perusteella.
Tämä oli tosin vaatinut korkeasti koulutetun puolison hakeutumista siivoustyöhön.
Ovi Suomeen siivousalalle oli avautunut saman henkilöstöpalveluyrityksen kautta, joka
rekrytoi Suomeen sairaanhoitajia.
[...]
Moni tutkituista toivoi voivansa asettua Suomeen pysyvästi ja saavansa
kumppaninsa, vanhempansa tai muita perheenjäseniään maahan. Suomen tiukat
perheenyhdistämisen tulorajat voivat kuitenkin estää näiden toiveiden toteutumisen.
Joillekin aiemmin Filippiineiltä Suomeen rekrytoiduille hoitajille
perheenyhdistäminen oli onnistunut, mutta se oli vaatinut heiltä kahden työn
tekemistä. Jossain tapauksessa puoliso oli onnistunut saamaan oleskeluluvan
Suomessa työpaikan perusteella, mutta tämä oli vaatinut korkeasti koulutetun
puolison tyytymistä selvästi koulutustaan vastaamattomaan työhön.
Kyse ei ole Suomen tulorajojen tiukkuudesta vaan palkkojen pienuudesta, kun tuloiksi sitä paitsi lasketaan myös sosiaaliturvaa kuten lapsilisät ja asumislisät.
Jos tulorajat eivät ylity tai ovat ylittyessään lähellä tulorajoja, on yksiselitteisen selvää, että kyseessä on nettosaajaperhe, ei nettomaksajaperhe.
Aiemmin Suomeen muuttaneiden filippiiniläishoitajien haastatteluissa
kävi ilmi, että useita perheenjäsenten oleskelulupaprosesseja oli vireillä.
Yleisesti hakuprosessit olivat pitkiä, sekä henkisesti ja taloudellisesti raskaita niin
hakijoille kuin heidän perheilleen. Vanhempien oli erityisen vaikea hyväksyä
lasten oleskelulupien epäämistä, kun vanhemman Suomeen muuton perimmäisenä
motiivina oli saattanut olla nimenomaan pyrkimys taata lapsille hyvä
koulutus ja turvallinen perhe-elämä Suomessa.
Toisin sanoen filippiiniläisiä on houkuteltu harhaanjohtaen antamalla ymmärtää, että lapset pääsevät Suomeen maksuttomaan koulutukseen. Palkat ja perheenyhdistämisen tulorajat ovat olleet rekrytoijien tiedossa kaiken aikaa.
Raportin mukaan haastatellut filippiiniläiset olivat olleet tietoisia Suomen kymmenkertaisista palkoista, mutta kymmenkertaiset hinnat tulivat heille yllätyksenä.
Vielä tärkeämpää olisi taata suorarekrytoiduille hoitajille sujuva reitti tutkintojen täydentämiseen ja
tunnustamiseen sekä perheenyhdistämiseen. Nämä vaativat kansallisen tason poliittisia päätöksiä.
"Sujuva reitti perheenyhdistämiseen" voi kai tarkoittaa vain tulorajojen poistamista, ja professori Pitkänenhän ehdotti Ylellä perheenyhdistämisen laajentamista isovanhempiin. Järjetön ehdotus, etenkin kun sitä olisi sovellettava myös humanitaariseen maahanmuuttoon.