2009-02-12 Maahanmuuttajat ja hoitoala (yhdistetty)

[reijjokoskela]

Tässä on kaksi ongelmaa: 1) Romaniaan menevät ne joilla ei ole kyvykkyyttä päästä Suomessa lääkikseen, 2) Romaniassa opetuksen taso on heikompi ja tenteistä voi tiettävästi päästä lahjuksilla läpi. Näitä hedelmiä saamme poimia lähivuosina.

Molemmista kohdista 1 ja 2 olisi hyvä saada lisätietoa. Uskon että 1) pitää ainakin paikkaansa, mutta miten Romaniaan lääkikseen pyrkiminen käytännössä tapahtuu?
En tunne asiaa, mutta joissakin ulkomaisissa yliopistoissa kohta 2 voi olla jopa päinvaston, kuin Suomessa. Suomessa tentin voi käydä uusimassa hyvinkin monta kertaa, ulkomailla voi kenties lentää koko yliopistosta ulos jos tentti ei meinaa mennä läpi?

Eniten toki kiinnostaisi tietää voiko Romaniassa lahjoa läpipääsyn tenteistä. A) jos osaa jotain, mutta ei aivan pääse läpi tai B) ei osaa oikein yhtään mitään jolloin on hyvin kyseenalaista antaa henkilölle lääkärin paperit?

[Luka Mokonesi]

Kuvajournalismia Hommalle ketjun aiheesta. Kuvat ovat Helsingin Sanomista ja Yleltä.

HS: Liian vaikea hoidettavaksi

Avustaja Mohammed Mawlood ja sairaanhoitaja Mihhail Teska antavat Jarmo Niinikoskelle ruokaa tämän kerrostalokaksiossa Vantaalla. ­Kuva: Heidi Piiroinen / HS

YLE: Näin korona vaikutti sairaanhoitajiin: juuri valmistunut harkitsee jo alan vaihtoa ja liitto tuskailee koulutuksen puutteen kanssa

Sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelevat Laurea-ammattikorkeakoulun Tikkurilan kampuksella. Kuva: Kristiina Lehto / Yle

[Roope]

Professorin ratkaisu kuviteltuun ongelmaan on todellisten ongelmien luominen.

Ratkaisu filippiiniläishoitajien eettisempään rekrytointiin: kielitaito kuntoon ja koko perhe Suomeen isovanhempia myöten

Filippiiniläishoitajien rekrytoinnin eettiset ja taloudelliset ongelmat ovat ratkaistavissa, jos Suomessa löydetään yhteinen, kestävä tapa toimia kansainvälisissä hoitajarekrytoinnissa. Filippiiniläishoitajien rekrytoinneista tehtyjä tutkimuksia johtaneen professori Pirkko Pitkäsen mielestä nyt olisi korkea aika saada hoitajien rekrytointi kestävämmälle linjalle.

[...]

Filippiiniläishoitajia Pitkänen sen sijaan täydennyskouluttaisi koulutustaan vastaaviin tehtäviin sairaanhoitajiksi. Se on mahdollista jo nyt, mutta käytännössä monet filippiiniläishoitajat jäävät lähihoitajan tai hoiva-avustajan tehtäviin.

Täydennyskoulutuksessa pitäisi panostaa räätälöityyn ammatilliseen koulutukseen ja erityisesti kielitaitoon. Lähtömaakoulutuksessa opittu kielitaito harvoin on riittävä.

– Kun he tulevat Suomeen, kielitaito ei ole missään tapauksessa sellainen, että he pystyisivät suoraan toimimaan sairaanhoitajan tehtävissä.

[...]

Kielenoppiminen vaatii myös koko työyhteisön tukea.

– Tässä tarvitaan kollegoilta hyvää tahtoa, jos he haluavat, että ulkomaalainen hoitaja oppii suomen kieltä. Yksikin ulkomaalaistaustainen voi häiritä kiirettä ja sotkea arjen rutiineita, jos resursseja ei ole hoidettu kuntoon.

Pitkäsen mukaan työnantajien on huomioitava, että ulkomaalaisen työntekijän perehdyttäminen on yksi työtehtävistä. Erikseen sovituille mentoreille pitäisi myös maksaa korvausta tehtävästä. Hoitajien työssä kielitaito on ehdoton edellytys eikä virheisiin ole varaa. Siksi perehdytystä ja kielenopettamista käytännön työtehtävissä ei voi laiminlyödä.

– Filippiiniläiset ovat hyvin kohteliaita ja kasvojen säilyttäminen on tärkeää. He eivät helposti esitä kritiikkiä tai sano, ettei ymmärtänyt.

[...]

Toistaiseksi Suomeen on tullut enimmäkseen filippiiniläishoitajia, joilla ei ole puolisoa tai lapsia. Perheenyhdistäminen vaatii Suomessa tietyn tulotason ja hoiva-avustajan tai lähihoitajan palkka ei aina riitä edes yhden lapsen maahan tuomiseen.

Filippiiniläiset elävät professori Pirkko Pitkäsen mukaan säästeliäästi ja lähettävät rahaa sukulaisilleen. Ajatuksena on palata jonkin ajan kuluttua kotimaahan.

– Suomeen kannattaisi rekrytoida pikemminkin aviopareja tai perheellisiä, joilla on lapsia, sanoo Pitkänen.

Lapset sopeutuvat usein nopeasti yhteiskuntaan, saavat kavereita ja oppivat kieltä. Se juurruttaa myös vanhemmat Suomeen.

Aasialaiseen perheeseen kuuluvat myös isovanhemmat. Jos heidän lapsensa ovat ulkomailla töissä, isovanhemmat saattavat jäädä kotimaassa tyhjän päälle, sillä Suomen kaltaista sosiaaliturvajärjestelmää ei ole. Pitkäsen mukaan perheenyhdistämisen tulisi huomioida myös isovanhemmat.

– Jos tavoitteena on, että Filippiineiltä rekrytoidut hoitajat jäävät Suomeen, perheenyhdistämisohjelman perhekäsitystä tulisi laajentaa. Jos sillä saadaan kaksi työntekijää suomalaiseen yhteiskuntaan ja lapsia, jotka kasvavat työntekijöiksi Suomeen, saldo voisi jäädä plussan puolelle.

[...]

Ollakseen eettisesti ja taloudellisesti kestävää ulkomailta palkatun hoitajan pitäisi myös viihtyä Suomessa. Kansainvälisissä rekrytoinneissa on huomattu, että osaajat eivät pysy maassa, jos perhe ei ole mukana tai viihdy maassa.

Projektipäällikkö Pipa Turvanen kertoo esimerkin Australiasta.

– Australiassa houkutellaan esimerkiksi Filippiineiltä kokonaisia perhekuntia syrjäisempiin kaupunkeihin tekemään töitä ja käymään kouluja. Silloin palveluista pystytään pitämään paremmin kiinni.

Jotta sama onnistuisi Suomessa, pitäisi koko yhteiskunnan olla valmis vastaanottamaan kokonaisia perhekuntia. Puolisolla pitäisi olla töitä, maahantulo, kieliopinnot ja muu kotouttaminen täytyisi sujua eli koko yhteiskunnan asenneilmapiirin pitäisi olla vastaanottavainen.

Turvasen mukaan puolisoita kannattaisi rekrytoida jo nyt, sillä muillakin aloilla on pulaa työvoimasta.

– Sehän olisikin järkevää. Jos tehdään isoja rekrytointiponnisteluja, miksi ei saman tien palkattaisi muillekin työvoimapula-aloille osaajia?

Yle 18.1.2021

– Suomeen kannattaisi rekrytoida pikemminkin aviopareja tai perheellisiä, joilla on lapsia, sanoo Pitkänen.

Lapset sopeutuvat usein nopeasti yhteiskuntaan, saavat kavereita ja oppivat kieltä. Se juurruttaa myös vanhemmat Suomeen.

Aasialaiseen perheeseen kuuluvat myös isovanhemmat. Jos heidän lapsensa ovat ulkomailla töissä, isovanhemmat saattavat jäädä kotimaassa tyhjän päälle, sillä Suomen kaltaista sosiaaliturvajärjestelmää ei ole. Pitkäsen mukaan perheenyhdistämisen tulisi huomioida myös isovanhemmat.

– Jos tavoitteena on, että Filippiineiltä rekrytoidut hoitajat jäävät Suomeen, perheenyhdistämisohjelman perhekäsitystä tulisi laajentaa. Jos sillä saadaan kaksi työntekijää suomalaiseen yhteiskuntaan ja lapsia, jotka kasvavat työntekijöiksi Suomeen, saldo voisi jäädä plussan puolelle.

Jos filippiiniläisten palkka ei nykyisellään riitä edes yhden lapsen maahan tuomiseen, pitäisi olla professorillekin selvää, että puolison, lasten ja isovanhempien mukana saldo painuisi Suomessa kymmeniksi vuosiksi jyrkästi miinukselle. Tähän vielä päälle esimerkiksi filippiiniläisten räätälöidystä koulutuksesta aiheutuvat kulut. Maahanmuuttajien palveluiden hinta on arvioitu noin 1,5-2-kertaiseksi suomalaisiin verrattuna.

Jos työnantaja sitoutuu maksamaan kaikki filippiiniläisten subvennoinnista koituvat kulut, niin ok, mutta muuten ei tosiaankaan ok. Ollaan sitten ilman ja korotetaan palkkoja ja parannetaan työolosuhteita niin, että löytyy lisää suomalaisia hoitajia, jos kerran on löysää rahaa subventointiin.

[ämpee]

Ollakseen eettisesti ja taloudellisesti kestävää ulkomailta palkatun hoitajan pitäisi myös viihtyä Suomessa.

Olen tässä koittanut viihtyä kotonani varsinkin tämän epidemian takia, mutta jotain on viihtymisessä mennyt pieleen kun lanttiakaan ei ole postiluukusta kämppään tipahtanut.
Olen ehkä viihtynyt eettisesti väärin kun tulosta ei ala kuulumaan, tai sitten viihtymiseni on ollut jotenkin puutteellista.
Ehkäpä minulla pitäisi olla viihdyttäjä, sanotaan nyt vaikkapa Filippiineiltä, niin ehkä sitten viihtymisestäni tulisi taloudellisesti kestävää, vaikka arvelen kyllä talouteni muuttuvan huonommaksi jo pelkästään viihdyttäjän ruokkimisen kustannuksista.

Talouden Nobel-palkinto on kylläkin nyt saanut vakavan ottajakandidaatin joka pitäisi mitä kiireemmin lähettää Filippiineille vuolemaan kultaa viihtymisestä köyhän maan rikastuttamiseksi.
Filippiineillä luulisi tuon homman onnistuvan paljon helpommin kuin Suomessa sillä sikäläinen talvi on kuulemma paljon leudompi kuin meikäläinen.

[Roope]

Professorin raportista:

Osa vastaajista haaveili perheenjäsentensä saamisesta Suomeen. Suomen
tiukat perheenyhdistämisen tulorajat saattoivat kuitenkin estää nämä toiveet.
Saadakseen puolisonsa Suomeen hoitajan tuli osoittaa ansaitsevansa vähintään
1 700 euron nettotulot kuukaudessa, ja lasta varten tarvittiin vielä 500
euroa lisää (Migri 2017). Aiemmin Suomeen rekrytoiduista filippiiniläishoitajista ainakin
yksi oli onnistunut saamaan lapsensa Suomeen perheenyhdistämisen kautta, mutta
se oli vaatinut häneltä kahden työn tekemistä. Kyseinen
hoitaja oli tehnyt kotisiivouksia hoiva-avustajan työnsä ohella.

Haastateltavat kertoivat myös tapauksesta, jossa filippiiniläisen hoitajan
alle kouluikäinen lapsi ei saanut oleskelulupaa Suomeen, koska äidin tulot eivät
suomalaisten säädösten mukaan riittäneet lapsen elantoon. Maahanmuuttoviraston
kielteisen päätöksen perusteluissa oli todettu, ettei hakija – siis
leikki-ikäinen lapsi – ollut riippuvainen Suomessa asuvasta ja työtä tekevästä
äidistään. Koska lapsi oli jo elänyt Filippiineillä äidistä erillään, päätöksessä oli
katsottu lapsen edun mukaiseksi, että hän jatkaa asumista tutussa ympäristössä Filippiineillä.

Joissain tapauksissa Suomeen rekrytoitujen filippiiniläishoitajien puolisot
olivat onnistuneet saamaan Suomesta oleskeluluvan työpaikan perusteella.
Tämä oli tosin vaatinut korkeasti koulutetun puolison hakeutumista siivoustyöhön.
Ovi Suomeen siivousalalle oli avautunut saman henkilöstöpalveluyrityksen kautta, joka
rekrytoi Suomeen sairaanhoitajia.

[...]

Moni tutkituista toivoi voivansa asettua Suomeen pysyvästi ja saavansa
kumppaninsa, vanhempansa tai muita perheenjäseniään maahan. Suomen tiukat
perheenyhdistämisen tulorajat voivat kuitenkin estää näiden toiveiden toteutumisen.

Joillekin aiemmin Filippiineiltä Suomeen rekrytoiduille hoitajille
perheenyhdistäminen oli onnistunut, mutta se oli vaatinut heiltä kahden työn
tekemistä. Jossain tapauksessa puoliso oli onnistunut saamaan oleskeluluvan
Suomessa työpaikan perusteella, mutta tämä oli vaatinut korkeasti koulutetun
puolison tyytymistä selvästi koulutustaan vastaamattomaan työhön.

Kyse ei ole Suomen tulorajojen tiukkuudesta vaan palkkojen pienuudesta, kun tuloiksi sitä paitsi lasketaan myös sosiaaliturvaa kuten lapsilisät ja asumislisät.

Jos tulorajat eivät ylity tai ovat ylittyessään lähellä tulorajoja, on yksiselitteisen selvää, että kyseessä on nettosaajaperhe, ei nettomaksajaperhe.

Aiemmin Suomeen muuttaneiden filippiiniläishoitajien haastatteluissa
kävi ilmi, että useita perheenjäsenten oleskelulupaprosesseja oli vireillä.

Yleisesti hakuprosessit olivat pitkiä, sekä henkisesti ja taloudellisesti raskaita niin
hakijoille kuin heidän perheilleen. Vanhempien oli erityisen vaikea hyväksyä
lasten oleskelulupien epäämistä, kun vanhemman Suomeen muuton perimmäisenä
motiivina oli saattanut olla nimenomaan pyrkimys taata lapsille hyvä
koulutus ja turvallinen perhe-elämä Suomessa.

Toisin sanoen filippiiniläisiä on houkuteltu harhaanjohtaen antamalla ymmärtää, että lapset pääsevät Suomeen maksuttomaan koulutukseen. Palkat ja perheenyhdistämisen tulorajat ovat olleet rekrytoijien tiedossa kaiken aikaa.

Raportin mukaan haastatellut filippiiniläiset olivat olleet tietoisia Suomen kymmenkertaisista palkoista, mutta kymmenkertaiset hinnat tulivat heille yllätyksenä.

Vielä tärkeämpää olisi taata suorarekrytoiduille hoitajille sujuva reitti tutkintojen täydentämiseen ja
tunnustamiseen sekä perheenyhdistämiseen. Nämä vaativat kansallisen tason poliittisia päätöksiä.

"Sujuva reitti perheenyhdistämiseen" voi kai tarkoittaa vain tulorajojen poistamista, ja professori Pitkänenhän ehdotti Ylellä perheenyhdistämisen laajentamista isovanhempiin. Järjetön ehdotus, etenkin kun sitä olisi sovellettava myös humanitaariseen maahanmuuttoon.