https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001136256.html
HELSINGIN yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio painottaa, että rikoslain kotirauhan suoja perustuu vahvaan luottamuksen periaatteeseen. Siksi ilman lupaa ei saa ketään kotonaan kuvata eikä äänittää.
– Kotona ei saa salaa kuvata eikä teknisesti kuunnella ketään sen paremmin talon omaa väkeä kuin vierasta. Kuvaaminen ja tekninen kuuntelu vaatii siis aktiivisen suostumuksen, siltä johon se kohdistuu. Pitää siis kysyä aina lupa vieraalta. Tuskin edes mikään ihan pieni ilmoitus ovessa riittäisi korvaamaan tosiasiallisen suostumuksen, professori Kimmo Nuotio painottaa.
Nuotio muistuttaa, että kotirauha on hyvin vanha ja vahva oikeudellinen käsite ja sillä juuri suojataan kotona olevia ja kodin piiriä. Salakatselukriminalisoinnin tarkoittama suoja ulottuu kodin ulkopuolella esimerkiksi yleisiin pukukoppeihin ja vessoihin.
Onkohan Nuotio nyt ihan kartalla? Siis kenen kotirauhaa tässä vaalitaan? Eihän _kutsumaton_ tunkeutuja ole omassa kodissaan!
Olen ollut sellaisessa käsityksessä, että sellaista keskustelua saa tallentaa ilman lupaa, jonka on itse oikeutettu kuulemaan ja että kotiakin saisi kuvata, jos siitä on varoitettu - ainakin meillä on kameravalvonta ja varoitukset, ja ne tulivat, kun yhytin itänaapurilaisella nuotilla puhuvan henkilön meidän ulko-oven lukon kimpusta. Luulisi, että on oikeutettu kuulemaan ja näkemään, mitä omin luvin omaan kotiin saapuvat matkamuistoja etsivät vieraat tekevät, varsinkin jos kuvaamisesta on ovessa hyvin näkyvästi varoitettu. Löysin pikaisesti haulla blogin, jossa aihetta on hieman sivuttu, ja sieltä varsinkin kohdan:
"Korkeimman oikeuden päätöksessä (KKO:1981-II-182) henkilön, joka oli äänittänyt omassa asunnossaan siellä läsnä olleiden suostumuksetta ja heidän tietämättään keskustelun, jossa hän oli itse mukana, ei katsottu syyllistyneen rangaistavaan salakuunteluun."
http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210847-kuulustelun-tallentaminen-–-perusoikeusnakokulmaKuulustelun tallentaminen – perusoikeusnäkökulma
...
1. Asian taustaa
Korkeimman oikeuden päätöksessä (KKO:1981-II-182) henkilön, joka oli äänittänyt omassa asunnossaan siellä läsnä olleiden suostumuksetta ja heidän tietämättään keskustelun, jossa hän oli itse mukana, ei katsottu syyllistyneen rangaistavaan salakuunteluun.
Tämä tulkinta vahvistettiin koskemaan myös poliisia korkeimman oikeuden päätöksessä (KKO:1990:36). Ollessaan poliisin kuulusteltavana C oli vastoin poliisimiesten kieltoa salaa videolaittein tallentanut käytyä keskustelua. Tällä menettelyllään C ei ollut syyllistynyt salakatseluun tai -kuunteluun, koska se ei ollut loukannut poliisimiesten yksityisyyttä. Päätöksen mukaan C on kuvannut ja äänittänyt vain sellaista, mistä hän luvallisesti virkahuoneessa ollessaan on A:n ja B:n tieten voinut omin aistein tehdä havaintoja. Teknisen laitteen avulla hän ei ollut siten tallentanut keskustelutilanteesta mitään muita A:n ja B:n yksityisyyden kannalta merkityksellisiä seikkoja.
Korkeimman oikeuden päätös painotti sitä, että viranomaisten toiminta on lähtökohtaisesti julkista, eivätkä viranomaiset virkatoimissaan siten nauti samanlaista yksityisyydensuojaa kuin yksityishenkilöt. Näin ollen sananvapaus- ja julkisuusnäkökulmat arvioitiin tärkeämmiksi kuin viranomaisen oikeus yksityisyyteen.
...
Lainaukset ja linkki korjattu.
