Jussi Halla-ahon vaalirahoitus perustui vertaansa vailla olevaan kansanliikkeeseen: yksityiset kansalaiset lähtivät liikkelle, kantoivat vähäiset roponsa kampanjan tueksi sekä muistivat vielä käydä vaalipäivänä uurnilla.
Jussin kampanja osoitti, että ehdokas voi rakentaa hyvän kampanjan ja saada sille mittavan rahoituksen ilman suuria lahjoituksia sellaisilta intressipiireiltä, jotka voivat aiheuttaa edustajalle jääviysongelmia. Eikä rahoitusta saatu myöskään laittomin konstein veronmaksajien rahoista, kuten Nuorisosäätiön tapauksessa kävi.
Kaikki meni siis oikein. Mentiin demokratian ihanteiden mukaan, pienet kansalaiset tukivat ehdokastaan, kuka rahallisesti, kuka äänestämällä, kuka molemmin tavoin. Tästä antiikin kreikkalaisetkin olisivat ylpeitä.
Mutta lehdistö ei ole tyytyväinen. Ei niin millään. Esa Mäkinen itkee HS:ssä että 1500 euron ilmoitusraja - "vanhan Toyotan hinta" - on liian korkealla. Vaalirahoitusta jää "pimentoon".
Ei minua tämä yllätä mutta surettaa kyllä.