HOMMAN KIRJASTO > Suositeltavaa luettavaa

Halla-aholaisuuden kritiikki

<< < (2/50) > >>

Avrelivs:
Minun mielestäni kummankaan kirjoituksen osalta aika ei ole hukkaan heitettyä, mutta Epäkorrektin teoria on huomattavasti hyödyllisempi. Voisin kuvitella, ja ainakin toivon, että Surrealilla/Vihreällä/Az:lla/A.N:llä on edelleen tallessa ne videot ja kuvat, joita hän käytti siinä blogissaan. Toivottavasti hän palauttaa sen nettiin. Jos halla-aholaisuuden kritiikki on hänen mielestään tarpeeksi hyvää jälkeä pysyäkseen netissä, niin Epäkorrektin teorian pitäisi ehdottomasti myös pysyä.

Miniluv:

--- Lainaus ---Siinä lyhennelmässä olisikin tekemistä.
--- Lainaus päättyy ---

Punainen lankakin kelpaisi... :) Kysyin Vieraskirjan puolella itseltään kirjoittajalta.

Leopold:
"Halla-aholaisuuden kritiikki" ainakin on pirun hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä melkeinpä jokaisesta sanasta, ja toivoisin oikeasti että teksti avaisi eräiden ihmisten silmiä. Mukava kuulla että blogiin on tulossa lisää päivityksiä.

Rutja:
Suosittelen lukemaan ajatuksella.


--- Lainaus ---14. marraskuuta 2008
Halla-aholaisuuden kritiikki (osa I)

Olen monikulttuurisuus-kriittinen. Toivon Suomeen ja Eurooppaan mahdollisimman vähäistä maahanmuuttoa Afrikasta sekä Aasian islamistisista yhteiskunnista.

Äänestin Jussi Halla-ahoa 26.10.2008. Olen myös sitä mieltä, että ”halla-aholaisuus” on selkeä uhkakuva terveen ja avoimen monikulttuurisuuskeskustelun mahdollistumiselle Suomessa.

Korostan, että arvostan omalla nimellään tämän asian puolesta julkisuuteen tullutta henkilöä, koska on aivan selvää, että kuraa, ansaitusti ja ansaitsematta, on niskaan odotettavissa, ja valtavasti. Kukaan ei toisaalta pakota ketään tällaiseen asemaan. Monikulttuurisuuskriittisten omalla toiminnalla, asenteella ja sanomisilla on keskeinen merkitys sille, kuinka aate tullaan ottamaan vastaan, ja kuinka keskustelu tulee onnistumaan.

Negatiivinen, antisosiaalinen, yhteistyökyvytön ja ratkaisemattomaan konfliktiin hakeutuva, asettuva ja mukautuva imago tulee johtamaan poliittisen yhteistyön edellytysten mahdottomuuteen. Poliittiseen marginaaliin ajautumiseen.

Miksi näin ei olisi?


ALUSTUS:

Helsingin Sanomat 13.11.2008 kirjoittaa seuraavasti:

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Vihre%C3%A4t+naiset+harkitsee+rikosilmoitusta+Jussi+Halla-ahoa+vastaan/1135241059556

    Vihreiden naisten puheenjohtajan Heli Järvisen mukaan Halla-aho kirjoitti vieraskirjassaan myös olevansa iloinen, jos maahanmuuttojengi raiskaisi vihreiden ex-kansanedustajan Rosa Meriläisen. Teksti poistettiin myöhemmin blogista.

    ”Yksittäisten henkilöiden mainitseminen tällaisissa yhteyksissä on epäviisasta, ja siksi poistin kommentin. Itse periaatteesta olen toki edelleen samaa mieltä”, Halla-aho kertoi torstaina.


Mikä tämä periaate on?

Kokonaisuudessaan Halla-aho kirjoitti tuolloin:

    Sanon aivan suoraan, että jos maahanmuuttajajengi raiskaa Rosa

    Meriläisen, minä olen tapauksesta yksinomaan iloinen. Olen valmis

    sanomaan tämän suoraan aivan koska, missä ja kenelle tahansa. Pystyn

    myös perustelemaan sen:

    * Se on moraalisesti oikein, koska Meriläisen kaltaiset ihmiset ovat

    syyllisiä siihen, että noita tyyppejä tulee Suomeen.

    * Se vähentää raiskaajien Suomessa oloon syyttömien naisten

    tilastollista todennäköisyyttä tulla raiskatuksi.

    * Se on opettavaista.


Tämä oli vastauksena Halla-ahon blogissaan esittämän seuraavan ajatuksen arvosteluun:

J H-a:

    kaikki naiset eivät ole sellaisia kuin Virtanen, Biaudet ja Filatov. Raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä.


Kaksi vuotta on kulunut, ja Halla-aho, täysin kyvyttömänä näkemään mitään väärää sanomisissaan, toteaa:

    Itse periaatteesta olen toki edelleen samaa mieltä.



Halla-aholla olisi ollut vaihtoehtona pahoitella sanomisiaan, tai edes kutsua niitä harkitsemattomiksi. Tähän on ollut aikaa kahden vuoden ajan.

Jotta ”halla-aholaisuuden” visiot Suomen maahanmuuttopolitiikassa voisivat toteutua, ne tarvitsevat taakseen päättävän poliittisen vallan edustajien enemmistön. Tämä edellyttää oman poliittisen viestin poikkipoliittista kuuluvuutta, hyväksyttävyyttä ja kannatusta. Oman sanoman myyvyyttä edistää sellainen imago, jonka vastapuoli kokee mukavaksi, reiluksi ja sympaattiseksi. Jos vihreät olisivat linkolalaisia ekofasisteja, ei kukaan haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä. Halla-aholaisuudessa piilee aivan vastaava vaara.

Mitä mieltä ovat SDP, Keskusta tai Kokoomus sellaisen poliitikon kuuntelemisesta, jonka julkinen profiili on äärimmäisen raskaan negatiivisen konnotaation likaama? Haluavatko he assosioitua tällaiseen henkilöön? Tukea häntä eduskunnassa?

Turussa on legenda siitä, kuinka kaupungin monikulttuuristuminen lähti todenteolla käyntiin, kun Olavi Mäenpää pääsi valtuustoon. Kukaan ei halunnut olla Olavin kanssa samaa mieltä.

Jyrkät jakolinjat estävät jo edes toisen kuuntelemisen yrittämisen. Halla-aho luottaa aivan liikaa ihmisten pohjimmaiseen rationaalisuuteen. Pohjimmaista rationaalisuutta ei ole. Ihminen on tunne-ajatteleva olento.

Millainen vaikutus on vastapuolen tunne-ajattelun edellytyksille, jos henkilö, jota heidän tulisi kuunnella, on tunnettu siitä, että hän on nimeltä mainiten toivonut ihmisen tulevan raiskatuksi eikä ole sitä edes anteeksi pyytänyt? Ei edes virhettään myönnä?

Halla-aho ei ole edes kylmän rationaalisella tasolla väittämässään millään muotoa oikeassa, koska Rosa Meriläisen ja hänen kaltaistensa vaikutus Suomen monikulttuuristumiselle on ollut lopulta hyvin vähäinen. ”Punavihreitä naisia”, jotka halla-aholaisuudessa esittävät äärimmäisen pahuuden roolia, ei anteliaallakaan laskutavalla ole nykyisessä eduskunnassa 15 enempää. Heidän puolueistaan kaksi on lisäksi oppositiossa. Raiskatuksi rikoksistaan toivottu Rosa Meriläinen oli yhden kauden oppositiokansanedustaja 2003-2007.

”Halla-aholaisten” (ts. Halla-ahon vieraskirjaa http://www.freebok.net/books/scripta/view.html kansoittavien fanittajien, en keksi mitään muuta termiä kuvaamaan suuren osan heistä mielenlaatua) mielestä raiskausten toivominen on kuitenkin oikeutettua, koska halla-aholaiset väittävät punavihreiden naisten luoman ”helposti rasistiksi leimaavan” mielipideilmapiirin mahdollistavan monikulttuuristamisen. Tämäkään ei ole empiirisesti tuettua. Tällainen mielipideilmapiiri sokeasti ihailtuine ”rikkauksineen”, ”eksotiikkoineen”, ”työllistyvät parissa vuodessa” hokemineen oli huomattavasti monikulttuurisuudelle myönteisempi vielä 5-10 vuotta sitten. 11/9 ja Tanskan pilakuvakohu muuttivat keskusteluilmapiiriä, erityisesti Islamia koskien, huomattavasti. Tästä huolimatta, ja vastoin ”halla-aholaisten” mediailmapiiri-teesiä, Suomi harjoitti läntisen Euroopan tiukinta maahanmuuttopolitiikkaa Lipposen kahden hallituksen ja Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana.

Nyt keski-ikäisten miesten johtamien ja kansoittamien kahden suuren porvaripuolueen hallituksen johdolla ollaan valmistelemassa työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa, jonka myötä Suomeen tulisi seuraavien n. 15 vuoden aikana n. 200,000 maahanmuuttajaa, joista ainakin 100,000 yritettäisiin rekrytoida/houkutella Turkin kaltaisista islamilaisista maista, joista tulleet maahanmuuttajat, myös työperäisinä, ovat jälkikasvuineen aiheuttaneet mittavia sosiaalisia ongelmia mm. Saksassa, Britanniassa, Ranskassa ja Hollannissa.

Kuinka kommunikaatio, joka sisällöltään, ja kritiikkinsä kohderyhmiltä pyörii pääsääntöisesti ”punavihreiden naisten” ympärillä, on suunnattu keskeistein päättäjien - sellaisten kuten Vanhanen, Katainen, vallan kulisseissa Niinistö, Pekkarinen, Anne Holmlund - mielipiteiden muuttamiseksi tai edes haastamiseksi? Usealla halla-aholaisella on tähän selkeä vastaus. He väittävät maahanmuuttopolitiikkaa johtavan lähes yksinvaltaisesti Astrid Thorsin ja Mervi Virtasen parivaljakon, ja miesten olevan vain nyökytteleviä sivustakatsojia, joita kysymys ei kiinnosta, koska se ei heille ole mukamas ole niin tärkeä, ja koska kriittisyys leimaisi heidät.

Tämä siitäkin huolimatta, että mm. Katainen ja Vanhanen, puolueidensa puheenjohtajat, ovat esittäneet selkeitä kannanottoja tämän ”200,000” suuntaisen maahanmuuton puolesta, joka olisi radikaali muutos aiempaan. Eikä ”ilmapiiri” estänyt Kari Rajamäkeä vetämästä hyvinkin tiukkaa linjaa, ja saamasta sille hallituksen hyväksyntää.


Maahanmuuttokriittisen poliittisen toiminnan, mielipidevaikuttamisen ”liikkeen”, moniäänisyydessään, monitahoisuudessaan tulee lopulta saada viestinsä resonoimaan näillä vallankäytön tasoilla. Jos poliittinen vallankäyttö ei vakuutu kriittisistä näkemyksistä ”monikulttuuristumiskehitys” tulee kasvamaan ja jatkumaan ja jatkumaan.

Tästä pääsemme takaisin oman viestinnän myyvyyteen, hyväksyttävyyteen ja sitä myötä kuuluvuuteen ja vastaanotettavuuteen. Positiiviseen assosiaatioon - tai negatiiviseen. Pahimmillaan ”halla-aholaisuus” voi kasvaa assosioitumiseltaan niin negatiiviseksi, että sen vaikutus monikulttuuristumisen poikkipoliittiselle torjumisyritykselle tulee olemaan haitallinen. Tämä on täysin varteenotettava mahdollisuus.

Halla-aholaiset silti yhdestä suusta väittävät, että ”ilman kärkevyyttä viesti ei kuuluisi”, ”anteeksipyyntö olisi nöyristelyä”, ”ilman kärjistyksiä ei olisi tullut 3000 ääntä”, ”homma on nousussa”, ”oletko kateellinen kun kritisoit”, ”miksi et sitten esitä kritiikkiä asiallisemmin ja omalla nimelläsi”… sekä yleisin: ”jokainen tekee asiat omalla tavallaan, siitä vinkuminen on turhaa”.

He joko eivät ymmärrä, tai eivät halua nähdä, että aivan sama argumentti ”jokainen ajattelee niin kuin ajattelee, jokainen tekee niin kuin tekee, eikä sitä voi muuttaa” pätisi yhtälailla ”monikulttuuristajiin”.

Syyt sille, miksi ”monikulttuuristajat” eivät ole halukkaita kuulemaan kritiikkiä, ovat täsmälleen samoja psykologisia identiteettiä ja tunneajattelua sivuavia syitä, joiden takia halla-aholaiset eivät ole n. 3 vuoden toimintansa aikana harjoittaneet juuri yhtään ryhmänsä sisäistä itsekriittisyyttä ”keskustelupalstansa” 100,000 viestin joukossa, ja suhtautuvat kritiikkiin yleisesti vihamielisesti ja torjuvasti. Esimerkiksi R. ja r. (ketään henkilöimättä, tämä on vain esitetyn ajatuksen takia) ovat ensimmäisten joukossa kimpussa henkilökohtaisuuksineen, vaikka kritiikki pysyisi puhtaasti asiatasolla. Heille tärkeitä totuuksia ei saa kyseenalaistaa. He toki ovat koko yhteiskunnan ja sen kehityksen kyseenalaistajia. Ristiriitaa ei nähdä. Mikä on harmittava orastava merkki hiljattaisesta äärilaitaan ajautumisesta.

Esimerkkinä: halla-aholaisille Hesari on pravda, läpensä punavihreä media, jonka jopa epäillään juonivan salaliittoja Jussi Halla-ahoa vastaan. Punamustille anarkisti-nuorille Hesari on markkinatalouksineen ja NATO-linjauksineen Erkon porvarimedia. Todellisuuden jakolinjottuminen monoliitteihin on edellä mainittu orastava merkki äärilaitaan ajautumisesta. Se on tapahtuessaan varma tie poliittiseen paitsioasemaan. Myös intellektuaaliseen umpikujaan.

Kulkusuunnan pitäisi muuttua. YLE lähetti 12.11.2008 mielenkiintoisen ja herättävän dokumentin islamismin siirtymisestä internettiin, joka oli hyvinkin monikulttuurisuuskriittinen. Tällaiset sivuutetaan. YLEäkin kutsutaan punavihreäksi mädännäisyydeksi ”halla-aholaisuudessa”. Tämä ei ole mitenkään järjellisesti osoitettavissa empiirisesti todennettavaksi. Jos X on osittain Y, ja osittain Z, ja osittain O, ei tarkoita, että X on yhtä kuin Y.


Oma näkemykseni on, että yhteiskunta on erittäin vaikeasti ennustettava, vaikeasti ymmärrettävä, dynaaminen ja epävarma. Oman toiminnan ja ajattelun staattisuus ei kunnioita näitä lainalaisuuksia. Muuttumattomuus ei pyri parantamaan, arvioimaan, analysoimaan, pohtimaan, uudistamaan, kyseenalaistamaan, kehittämään (…) toimintaedellytyksiään ja –tapojaan omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Symbolisesti ja konkreettisesti, 100/199 aatteellista kannatusta kriittisyydelle.

Tämä poikkipoliittisuus palaa siihen mistä tämä kirjoitus lähti, noihin Jussi Halla-ahon surullisen kuuluisiin lainauksiin, joita hän edelleen vähintään yhtä surullisesti tukee. Ja joita halla-aholaiset edelleen tukevat. Tuollaisia puhuvia ei tulla ottamaan vakavasti politiikan päätökset tekevässä valtavirrassa. Ei henkilöä/henkilöitä, jotka vertaavat vähemmistövaltuutettua natsi-saksalaiseen joukkomurhaajaan. Ei yleisemmin sellaisella lähestymistavalla kommunikoivaa, joka nimittelee vastapuolta väliin erittäinkin julmalla ja loukkaavalla tavalla. Tällaiset perustavanlaatuiset käytöstavat, edellytykset. Se, että on reilu, kiva, mukava, symppis mies/nainen edesauttavat omaa poikkipoliittista hyväksyttävyyttä. Ovat usein sen välttämätön edellytys. Jos Jutta U. toivoisi Jyrki K.:n tulevan syrjäytyneiden mukiloimaksi, kun ajaa niin kovaa talouspolitiikkaa, ja ilakoisi vielä päälle, että se olisi vain opettavaista, olisi sekä Jutta U.:n että hänen poliittisen viiteryhmänsä poliittinen tulevaisuus sitä myöten pitkää patsioasemaa.

Nimittely, henkilökohtaisuudet, törkeydet, alatyylinen kielenkäyttö ovat varma tie marginaaliin. ”Halla-aholaiset” usein käskevät ottamaan oppia Euroopasta. Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Euroopan esimerkit kyseenalaistavat monikulttuurisuuden ihanuuden. Euroopan esimerkit myös osoittavat, että monikulttuurikriittisyys ajautuu marginaaliin, jos sen kommunikaatiossa esiintyy nimittelyä, henkilökohtaisuuksia, avointa rasismia / vihapuhetta, törkeyksiä ja alatyylisyyksiä. Yksittäistapauksetkin voivat jo olla merkittäviä.

Uusi on aina ennakkoluuloja herättävää, helpommin tuomittavaa, myös pelottavaa. Tämä edellyttää uusilta tulijoilta siksi sitäkin suurempaa huolta oman viestinnän muodon suhteen, sisältöä uhraamatta.

Kaiketi Halla-aho itsekin haluaa saada muiden puolueiden sisältä ennemmin poliittisia tukijoita kuin poliittisia vihollisia?

Kai monikulttuurikriittisille yleisemmin, joista itsekin olen yksi, on lopullisena tavoitteena saada poliittisia päätöksiä toimeenpanevan vallan kannatus kriittiselle aatteelle?

Eihän poliittinen toiminta voi silloin olla määräävästi tunnepitoinen identiteetti- ego- ja merkitystrippi, vaan väliin kylmän laskelmoituakin harkintaa, ja omien sanojensa asettelua, jos tavoitteen ajaminen sitä edellyttää? Tavoitteesta, sen asiasisällöstä luopumatta. Eihän mikään parisuhdekaan toimisi jos kommunikoitaisiin kuuluville ajatukset siinä muodossa kuin ne mieleen tulevat.


Niin… kuitenkaan kannatusta ei kuulemma olisi tullut jos Halla-aho olisi kärjistykset siivonnut pois, näin sanovat hänen kannattajansa. Niiden takia blogia kuulemma luetaan. Olivatko ne 3000 ääntä todella riippuvaisia neekereistä, dirlewangerista, raiskauksien toivomisista? Kuka halla-ahon äänestäjä, käsiä pystyyn, todella sanoo, että ilman noita olisi jättänyt äänestämättä Halla-ahoa? Tai ilman noita ei blogia lukisi?

Päinvastoin voi myös ajatella, että ehkä ääniä olisi tullut ilman ”neekereitä” 3500? Itselleni ”ne” olivat erittäin lähellä siirtää äänen Iivi-Anna Massolle. Tälle en vakuuta empiiristä todistusarvoa, koska se on vain yksi ääni.

Äänestin kuitenkin Halla-ahoa, koska toivon hyvän vaalituloksen nostattavan keskustelua. Keskustelua on syntynyt, mutta ikävästi se on mediassa käsitellyt itse maahanmuuttoasiaa hyvin vähän. Sen sijaan keskustelu on painottunut ehdokkaan sanomisten muotoon ja erilaisiin kahnauksiin YLE:n, Helsingin Sanomien, Jyrki Kasvin, Vihreiden naisten kanssa.

Suomen 4.3 miljoonalta äänioikeutetulta kerättiin kunnallisvaaleissa maahanmuuttokriittisellä vaalitematiikalla n. 5,000 ääntä. Eli hivenen yli yksi tuhannesosa. Halla-aho voi toki hyvinkin päästä eduskuntaan v. 2011 (ja Teemu Lahtinen Timo Soinin imussa), mutta mitä sekään itsessään voittaisi monikulttuurikriittisyyden 100/199 tavoitteelle? Jos ”halla-aholaisuus” tuolloin edelleen kantaa ristinä sanomansa muodon taakkaa, jonka alle sanoman tärkeä sisältö on peitetty, demonisoitu, ja osin ”halla-aholaisuuden” omaa syytä?

Mitä se auttaa pohjimmiltaan? Mitä se hyödyttää? Mistä ne 100 kannattajaa ovat eduskunnasta löydettävissä, jotka hyväksyvät, kuuntelevat, kaveeraavat, kannattavat salin lehtereiltä, pelkäämättä assosioitumista? Kuten Turun valtuustossa ei haluta olla ”Olavin” leirissä.

Halla-aho on toki Olavia paljon fiksumpi ja asiallisempi, mutta ei ole ollenkaan mahdotonta, että saa rakennettua itselleen vastaavanlaisen poliittisen hylkiön imagon, jos esimerkiksi nämä vihreiden naisten esiin nostamat raiskauspuheet jäävät elämään, eikä niitä koskaan pahoitella. Ne jäävät elämään, jos niitä ei pahoitella. Aikaa siihen oli kaksi vuotta, nöyryyttä ja itsekriittisyyttä ei yhtään. Mahdollisuus niin toimia olisi toki jälkijunassa edelleen. Se edellyttäisi suoraselkäistä, positiivista miehuutta.


Tämä kirjoitus on Halla-ahon ja halla-aholaisuuden kritiikki. Mutta pohjimmiltaan se on yleinen pohdinta monikulttuurisuuskriittisyydestä. Sen sanoman muodosta. Halla-ahon lisäksi voisivat olla esillä julkisuudessa fiktiiviset monikulttuurikriittiset poliitikot Lehtinen, Jokinen, Aarnio ja Lähde. Silloinkin, ainakin niin kuin itse asian näen, olisi toivottavaa, että julkinen poliittinen viestintä ei olisi poliittisessa marginaalissa imagoltaan, vaan eriävistä mielipiteistään huolimatta monikulttuurikriittisiä kuunneltaisiin. Sanoma noteerattaisiin.

Linkitän tähän loppuun vielä yhden Halla-ahon itsensä kirjoittaman kirjoituksen, jonka katson tukevan väitettäni. Se on mielestäni Halla-ahon kirjoituksista paras. Siinäkin on toki pieniä kauneusvirheitä, ja osin kirjoitus on lainattu New York Timesista, mutta sen sisällöllinen paino, ja argumenttien voimakkuus on hyvin kirkasta. Se kertoo Ruotsista, ja kuvaa sitä todellisuutta, mikä Suomen pitäisi pyrkiä monikulttuurikriittisten mielestä välttämään: http://www.halla-aho.com/scripta/ruotsalaisia_madonlukuja.html

Tällaisen ”halla-aholaisen” äänen toivoisi mahdollistuvan julkisessakin keskustelussa. Tuossa keskustelussa pärjääminen, ja hyväksytyksi tuleminen, ja kaverien ja yhteistyötahojen löytäminen edellyttää tahdikkuutta, vastapuolen kunnioittamista – myös silloin jos vastapuoli ei vastaavaa kunnioitusta ole antamassa – ja tästä riippumatta, vankkaa tukeutumista omaan asiapohjaan. Näin syntyy hiljalleen luottamus.


Minä vaatimattoman nimimerkkini takaa, ja vaikka sillä ei ole mitään merkitystä, pahoittelen arvon rouvat Virtanen, Filatov, Biaudet ja Meriläinen, että joku, minua paljon näkyvämpi ja julkisuudessa ansioituneempi monikulttuurisuuskriitikko, katsoo edelleen olevan täysin oikeutettua käyttää teistä teidän ihmisarvonne kyseenalaistavaa kieltä.

Politiikka on mahdottoman taidetta. Asiasisältö on päämäärä. Muoto on päämäärän palvelija
--- Lainaus päättyy ---

http://halla-aholaisuuden-kritiikki.blogspot.com/

Tästä on jo ketju joten lukotan ja treenailen modetoimintoja. Ei hätää: yritän palauttaa tilanteen, jos töppäilen.

Veli Karimies:
Noin paljon tekstiä vain yhdestä asiasta. Siitä, että Halla-aho toivoi raiskausten yleistyessä raiskausten kohteeksi joutuvan ne jotka mahdollistivat raiskausten yleistymisen.

Nojoo mä yritän sitä punasta lankaa tässä hakea.

--- Lainaus ---Halla-aho:
Raiskaukset lisääntyy blaablaablaa(tiedätte tämän kohdan), joten olen iloinen, jos maahanmuuttojengi raiskaisi vihreiden ex-kansanedustajan Rosa Meriläisen.

Heli Järvinen:
Gamalaa! Poliisi poliisi apua!

Halla-aho poistaa tekstin:
Itse periaatteesta olen toki edelleen samaa mieltä.

Halla-aho on periaatteessa edelleen samaa mieltä.

Yleistyksiä Halla-aholaisista ja Halla-aholaisuudesta
Mestari mestari! Näytä meille tie!

Punavihreät Naiset ja heidän aatteensa
Halla-ahon mukaan he hallitsevat mokujuttuja

Lisää yleistyksiä Halla-aholaisista ja Halla-aholaisuudesta
Eivät harjoita itsekritiikkiä

Punavihreät Naiset
Halla-ahon mukaan HS on heidän hallussaan

Yhteiskuntaa ei voi ennustaa

Halla-aho saisi enemmän ääniä jos pahoittelisi sanomaansa
--- Lainaus päättyy ---

Sanokaa jos missasin jotain.

EDIT: Punainen lanka

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu