Miusta ilmastonlämpeneminen painii samassa sarjassa SARSin, lintuinfluenssan, y2k:n, otsonikerrosten katoamisten, ynnä muitten aikamme "trendien" kanssa.
Paljon puhetta ja pelottelua, vähän toimintaa.
Olisin kiinnostunut kuulemaan lisää viimeisessä lauseessasi mainitsemastasi "toiminnasta". Ehkä haluat laajentaa ja avata näkemystäsi hieman?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei ympäristöstä ja jälkikasvumme tulevaisuuden elinoloista huolehtimisessa ole mitään kyseenalaista tai "piiperömäistä", vaan osoittaa vastuullisuutta meille jätetystä perinnöstä ja kertoo jotain arvostuksistamme. Tietysti yksin emme pienenä kansana mitään voi tehdä ja säilyttävien ja korjaavien toimenpiteiden pitäisi perustua tietoon, ei tunteisiin, eikä niiden lähtökohtaisesti pitäisi kaatua tavallisten kansalaisten elämää haittaaviksi rasitteiksi, esim. taloudellisessa mielessä.
Tulevaisuutta on tosin vaikea ennustaa ja emme tiedä onko nykyisillä korjausyrityksillä mitään todellista vaikutusta ilmastonmuutokseen, vai maksammeko kovan hinnan siitä huolimatta että teimme kaikkemme. Jäljelle jääneet kuitenkin tuskin moittivat meitä siitä jos teemme parhaamme ja kaikkemme heidän ja heidän tulevaisuutensa eteen.
Itse iloitsen siitä, että samaan tapaan kuin monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvät asiat alkavat, hitaasti tosin, saada yhä laajempaa kannatusta eri kansankerrosten parissa, myös ekologiset asiat, jotka yhtä kiinteästi liittyvät kansamme (ja koko planeetan) hyvinvointiin, alkavat pikkuhiljaa saada jalansijaa myös muissa kuin perinteisesti "vihreästi" ajattelevissa.
Erona toki on, että kun toisessa leirissä käytetään enemmän tunneälyä, toisessa koitetaan keskittyä enemmän todennettaviin faktoihin ilman turhaa sentimentaalisuutta. Tai näin ainakin uumoilen. Nuivihreiden valttina voikin olla juuri tunnepitoisen reagoinnin puutteen aiheuttama näkökyvyn kirkastuminen, joka ajan kanssa vääjäämättä tulee vaikuttamaan myös hyvää tarkoittavaan fiilistelyleiriin. Kaikki riippuu meistä.