Tutkijatähti: Suomen nieluromahdus on osa ”erittäin huolestuttavaa” globaalia trendiä
Tähtitutkija Johan Rockström kävi Suomessa puhumassa presidentille, pääministerille ja liike-elämän eliitille. Hän ampuu alas ajatukset ilmastotoimien panemisesta tauolle.
Helsingin Sanomat 4.2.2023
Mikä tekee Johan Rockströmistä Hesarin ylistämän tutkijatähden ja tähtitutkijan? Haastattelusta päätellen ei ainakaan argumentointi vaan kaverit ja Agenda.
Ruotsalainen Johan Rockström on saapunut Suomeen Tiina ja Antti Herlinin säätiön kutsumana.
”Aika hienoa, että presidentti ja pääministerikin pystyvät osallistumaan”, hän juttelee, kun eteen kannetaan lautasellinen risottoa.
Kestävyystutkija on juuri pitänyt esitelmän Climate Leadership Coalition -ryhmän yritysjohtajille. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi Neste, Nordea, Fortum, Kone sekä K- ja S-ryhmät.
Seuraavaksi Rockströmin teesejä kuulevat poliitikot. Rockström puhuu työpajassa, jossa Suomen poliittinen johto eri puolueista keskustelee ympäristöasioista.
”Keskityn päivittämään heidän tietojaan siitä ilmastollisesta ja ekologisesta kriisistä, jonka keskellä me elämme”, hän kertoo ennen tapaamista.
”Muistutan, että 1,5 astetta [maapallon lämpenemistä] on fyysinen raja, jolle löytyy hyvä tieteellinen pohja. Se ei ole jotakin, jonka kanssa voisi pelailla.”
Keskustelut käytiin suljetuin ovin ja luottamuksella.
Suljettujen ovien takana talouden ja politiikan eliittiä lobbaava tutkija väittää, että maapallon 1,5 asteen lämpeneminen on jokin absoluuttinen fyysinen raja. Ei tietenkään ole, vaan se on mielivaltainen raja, jonka Rockström on aikoinaan määrittänyt. Tutkijana Rockström lisäksi tietää, että tuo raja tullaan väistämättä ylittämään. Itse asiassa Hesarin jutussa on juuri tuossa kohdassa laskuri, jonka mukaan ylittämiseen menee aikaa vajaa seitsemän vuotta.
VAALIT lähestyvät. Suomessa äänestetään 2. huhtikuuta.
Nykyiset hallituspuolueet ja myös gallup-suosikki kokoomus ovat kertoneet sitoutuneensa Suomen ilmastotavoitteisiin. Kansalaisten keskuudessa esiintyy myös toisenlaisia henkeä.
Tuoreessa Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) kyselyssä 90 prosenttia perussuomalaisten äänestäjistä ja niukka enemmistö keskustan ja kokoomuksen äänestäjistä oli valmis laittamaan Suomen ilmastotoimet tauolle.
Rockström myöntää aikojen rankkuuden: Venäjän hyökkäys, inflaatio, taantuman uhka. Taukopuheet hän ampuu silti alas.
Ajatus tauosta perustuu toiveeseen, että kohta koittaisi taas otollisempi aika vähentää päästöjä. Sen toiveen toteutumista Rockström pitää ”äärimmäisen epätodennäköisenä”.
”Joka vuosi, kun odotamme, lämpötila vain nousee. Asian ratkaiseminen vain vaikeutuu jokaisen kuluneen vuoden myötä.”
Yhä enemmän rahaa menee jo syntyneiden vahinkojen korvaamiseen. ”Täytyy kompensoida maatalouden ja metsätalouden ongelmia, torjua tulvia”, Rockström sanoo.
Rockström mainitsee Pakistanin jättitulvat ja Afrikan sarven viisi perättäistä epäonnistunutta sadekautta. Suomen poliitikoille hän haluaa sanoa, että nämä aallot lyövät myös Suomen rannoille. Tulee häiriöitä tuotantoketjuihin, kriisejä, pakolaisuutta.
Suomen äärimmäisen hiilineutraalisuustavoitteen
lykkäämistä lykkäämisen torjumista ei voi perustella päästöistä syntyvillä vahingoilla, koska ne ovat niin mitättömän pienet ja laskennalliset, ettei niitä voi edes määritellä. Valitettavasti myöskään valtavat kustannukset aiheuttavien ilmastotoimien suomalaisille aiheuttamia vahinkoja ei haluta kertoa.
Rockström osoittaa vain epätieteellisyytensä ja älyllisen epärehellisyytensä vetoamalla Pakistanin tulviin ja Afrikan sarven kuivuuteen sen sijaan, että puhuisi Suomen ilmastotoimien tekemisen ja tekemättä jättämisen konkreettisista vaikutuksista.
ROCKSTRÖMIN mukaan Ruotsissakin kuulee Suomesta tuttua väitettä, jonka mukaan pienen maan ei kannata ilmastotalkoissa liikaa huhkia – prosentuaalinen osuus maailman päästöistä kun on niin pieni.
Tähän liittyy usein vakaumus siitä, että Suomi tai Ruotsi ovat jo ”tehneet osansa”.
”Tämä asenne ei ole ainoastaan vaarallinen, vaan myös täysin väärä”, Rockström sanoo. ”Meidän pitää heittää yltämme se viitta, että olemme luokkamme parhaita ja voimme rentoutua.”
Henkeä kohden laskettuna suomalaisten ja ruotsalaisten ilmastojalanjälki ylittää selvästi maailman keskitason ja kestävän tason.
Ilmastojalanjälki huomioi myös suomalaisen kulutuksen muissa maissa tuottamat päästöt.
Lisäksi Suomen ja Ruotsin kaltaiset edistyneet maat ovat Rockströmin mukaan tärkeimpiä esimerkkejä niille suurille kehittyville talouksille, joissa ilmastotulevaisuus ratkaistaan.
Jos Suomi nyt toteaisi ilmastotavoitteensa itselleen liian kalliiksi, siitä seuraisi Rockströmin mukaan Intiassa, Indonesiassa ja Nigeriassa ”siinäs näitte” -tyyppinen reaktio.
Nämä maat ovat vaatineet oikeutta vaurastua päästämällä ilmaan edes osan siitä fossiilipäästömäärästä, jonka voimalla länsimaat ovat 150 vuoden aikana rikastuneet.
Vääntö siitä, onko jokin maa "tehnyt osansa" on päättymätön ja ratkaisematon, eikä siksi mitenkään hedelmällistä. Se päätyy vain tällaiseen moralisointiin, mikä on tarpeeksi, vaikka olennaisempaa on, että Suomen ilmastopolitiikalla ei vaikuteta olennaisella tavalla ilmastonmuutokseen, vaikka henki menisi. Siksi asiat pitää suhteellistaa.
Suomen äärimmäistä hiilineutraalisuustavoitetta (vuosi 2035) on perustelu myös esimerkkinä olemisella, mutta kuten on nähty, Suomi ei ole ollut esimerkki edes muille EU-maille, jotka tulevat pitämään kiinni vuoden 2050 tavoitteestaan jos kaikki lopulta siitäkään. Ilmastopäästöjen kehityksen päättävistä Kiinasta ja Intiasta nyt puhumattakaan.
Se, mitä valintoja muut maat tekevät omassa ilmastopolitiikassaan, ei taatusti riipu Suomen ilmastopolitiikan valinnoista. Muun luuleminen ja väittäminen on suuruudenhulluutta ja tyhmyyttä tai ihan vain tietoista valehtelua ja propagandaa.
JOS SUOMI ja Ruotsi lipsuisivat omista tavoitteistaan, kehittyvät maat voisivat todeta olleensa oikeassa: ilmastotoimet ovat liian kalliita jopa noille rikkaille maille.
Rockström tahtoisi kääntää ajattelun ympäri. Hän vakuuttaa, että ympäristökriisiä ratkova talous on moderneinta ja edistyneintä taloutta.
”Enää ei ole niin, että valitaan taloudellinen kasvu tai kestävyys. Nyt on pikemmin niin, että on valittava kestävyys saadakseen taloudellista kasvua.”
Rockströmin mukaan kehittyneiden maiden pitää pystyä nyt osoittamaan, että vihreä siirtymä on taloudellisesti kannattava juna, jonka kyytiin Delhissäkin halutaan nousta.
”Maailmassa on ehkä kymmenestä kolmeenkymmeneen maata, jotka voivat olla majakoita muulle maailmalle – täysimittaisia esimerkkejä menestyksestä. Suomi on itsestäänselvästi yksi sellainen maa.”
Ajattelun voi ehkä kääntää ympäri, mutta todellisuutta ei.
Vihreä siirtymä ei Suomen versiona ole taloudellisesti kannattavaa suomalaisille, vaan se on ennennäkemätön puhallus, jolla suomalaiset köyhdytetään ja velkaannutetaan. Kaiken maailman rockströmit sitten kehittävät tämän puhalluksen tueksi narratiiveja, joilla kaikki selitetään parhain päin ja muka Suomen eduksi. Aivan kuten massamaahanmuutto.
Toisaalta, ehkä juuri tämä on se, mitä myös kehittyvien maiden eliitti haluaa kuulla. Lupa tehdä kavereiden kanssa rahaa ilmastopelottelulla.
Johan Rockström
– Ruotsalainen agronomitaustainen kestävyystutkija, joka johtaa Potsdamin yliopiston ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkivaa keskusta.
– Tunnetaan planetaaristen rajojen käsitteestä, jota hän esitteli David Attenborough’n kanssa Breaking Boundaries -nimisessä Netflix-dokumentissa.
– On esitellyt tiedeyhteisön ydinviestejä päättäjille YK:n ilmastohuippukokouksissa.
Tälläkään kertaa Rockströmiä ei haastettu siitä, miten hän toteuttaisi haluamansa ankaran politiikan ja globaalin kulutuksen vähentämisen. Selvästikään hän ei anna demokratialle ja kansalaisten mielipiteille mitään arvoa. Voi vain kuvitella, mitä keinoja hän myy ilmastokatastrofin nimissä eliitille, kun kuusi hänen määrittelemistään yhdeksästä maapallon turvarajasta on jo ylitetty.
Aihe: Ilmastonmuutos, ekologinen ja hiilijalanjälki (yhdistetty) (Luettu 1918007 kertaa)