Kuten aikaamme sopii, kun sananvapauspalkintoja myönnetään sananvapautta
vastustaville, nyt on katsottu sopivaksi myöntää
tiedonjulkistamispalkinto Risto Isomäelle, joka on kirjoittanut ja saarnannut fiktiivisiä tuomiopäiväennusteita ja antanut ymmärtää niiden olevan faktaa.
Yle: Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto kirjailija Risto Isomäelle: "Koronapandemia on esimakua siitä, mitä tapahtuu jos annamme ilmastonmuutoksen jatkua 13.10.2020
Isomäki on saavuttanut mediakentässä aseman, jossa saa vapaasti heittää ihan mitä vaan, eikä perään kysellä, vaan väite julkistetaan kyseenalaistamattomana faktana.
Kirjailija Risto Isomäki on saanut tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon. Tieto- ja tieteiskirjallisuuteen keskittynyt Isomäki palkittiin työstään maan, meren ja ilmaston tulevaisuuden puolestapuhujana.
...
Risto Isomäki nousi suuren yleisön tietoisuuteen, kun hänen viides romaaninsa Sarasvatin hiekkaa (2005) valittiin Finlandia-ehdokkaaksi. Kirja on 2020-luvulle sijoittuva ekologinen trilleri, jossa napajäätiköiden sulaminen uhkaa koko maailmaa.
Kirjailija oli jo edellisellä romaanillaan Herääminen (2000) siirtynyt avaruuteen sijoittuvista tieteistarinoista kuvaamaan Maahan kohdistuvia ympäristöuhkia. Siitä alkaen Isomäen romaanit ovat käsitelleet ympäristöasioita ja ihmiskunnan myyttejä.
– Jotkut myytit ovat tärkeitä, koska ne saattavat kertoa meille tulevaisuudesta tai niistä uhkakuvista, joita tällä hetkellä kohtaamme. Toisista taas olen kirjoittanut, koska ne liittyvät asioihin, jotka ovat pienestä pitäen kiehtoneet minua.
Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteessa Isomäen ansioksi katsottiin, että hän
"yhdistää teoksissaan tutkimustietoa science fictionille tyypillisiin mielikuvituksellisiin juonenkulkuihin", ikään kuin fiktiota olisi vain mausteeksi faktan seassa.
Todellisuudessa faktaa on vain mausteeksi liioitellun fiktion seassa. Isomäen kirjoilla on suunnilleen yhtä paljon tekemistä tutkimustiedon kanssa kuin Roland Emmerichin katastrofielokuvilla. Väitän, että monet suomalaiset uskovat ilmastonmuutoksesta johtuviin maailmanlopun huuhaaskenaarioihin faktana juuri Isomäen suosittujen dystopiakirjojen vuoksi.
Eniten kirjailijaa on ilahduttanut ilmiö, jota hän kutsuu suureksi ruokavallankumoukseksi. Sillä hän tarkoittaa ihmisten ruokailutottumusten siirtymistä joko täysin kasvisruokaan tai vähemmän lihaa ja eläintuotteita sisältävään ruokavalioon.
– Lähikauppa ja elintarviketeollisuus ovat tajunneet, että jos tämä toteutuu, ne voivat ansaita paljon enemmän rahaa kuin myymällä lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita. Tämä on erittäin rohkaisevaa. Jos pystymme siirtymään paljon nykyistä kasvisperäisempään ruokavalioon, niin yllättävän iso osa kaikista ihmisen kasvihuonepäästöistä ikään kuin haihtuu ilmaan.
Lihan tuotannolta vapautuvat peltohehtaarit voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi biopolttoaineiden ja muiden biotalouden raaka-aineiden tuottamiseen, Isomäki visioi. Niillä voitaisiin korvata fossiiliset polttoaineet, sementti ja iso osa metalleista.
– Jos ruokavallankumous etenee, niin me selviämme ilmaston lämpenemisen ongelmasta todennäköisesti jopa aika helposti, kirjailija sanoo.
Ei ole mitään "suurta ruokavallankumousta", minkä kasvissyöntiin pakottamista ajava Isomäki tietää itsekin. Globaalina trendinä on ja pysyy lihankulutuksen kasvaminen.
Suomi on siitä eriskummallinen maa, että täällä aikuisia ihmisiä voidaan tosiaan pakottaa ja estää jopa syömisessä, mutta useimmissa muissa maissa se on poliittisesti mahdotonta.
Kun Sarasvatin hiekkaa julkaistiin, puhuttiin ilmastonmuutoksesta julkisuudessa vain vähän. Sitä seuranneiden 15 vuoden aikana ilmiötä koskeva tieto ja keskustelu on lisääntynyt valtavasti. Myös uhkakuvat ovat tarkentuneet. Mahdollisten uhkakuvien pohtiminen kuuluu Isomäen työhön niin tieteiskirjailijana kuin tietokirjailijanakin.
– Ilmastonmuutoksen aiheuttamaa tarkkaa skenaariota ei ole mahdollista kuvata etukäteen, koska emme tiedä missä järjestyksessä asiat alkavat toteutua. Mutta lopputulos on sama: suurin osa ihmisistä, jotka kuolevat, kuolevat erilaisiin tarttuviin tauteihin.
Maailman polvilleen pistänyt koronapandemia on kirjailijan mukaan hyvä demonstraatio siitä, mitä tapahtuu jos ilmaston annetaan muuttua epävakaammaksi.
No, mihinkäs ihmiset kuolevat väestöräjähdyksen lopputuloksena?
Isomäki sanoo, että tilanne olisi paljon pahempi maailmassa, jonka ilmastonmuutos on suistanut kaaokseen. Hän maalailee pahimman skenaarion, jossa sähköverkot toimivat huonosti, rokotteiden ja lääkkeiden saanti takkuilee ja pakolaisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti.
Taas mennään. Tämä on
fiktiota. Skenaario pakolaisten määrän räjähdysmäisestä kasvusta on huuhaata, ei tutkimustietoa. Merenpinta ei nouse räjähdysmäisesti kuin katastrofielokuvissa ja Isomäen kirjoissa.
Tämä kaikki on kirjailijan mukaan estettävissä. Sen tiellä on kuitenkin hänen mukaansa vielä huolestuttavampi asia: se haluavatko ihmiset estää uhkakuvien toteutumisen.
– Jos isot poliittiset liikkeet kieltävät systemaattisesti ilmastonmuutoksen olemassaolon, niin meille voi käydä huonosti. Vaikka kaikki tekniset ratkaisut olisivat olemassa, Risto Isomäki sanoo.
Mitähän nämä ilmastonmuutoksen systemaattisesti kieltävät isot poliittiset liikkeet ovat? En osaa yhdistää kuvausta oikein mihinkään.
Isomäki vaikuttaa tässäkin suhteessa harhaiselta, sillä hänen vaatimiensa ääriradikaalien poliittisten muutosten (mm.
sadan euron hampurilaiset) esteenä ei tule olemaan mikään denialistien salaliitto vaan ihan tavalliset ihmiset, jotka eivät halua sellaista viherfasistista XR-maailmaa, jollaiseen Isomäki loikkaisi pää edellä. Esteenä eivät ole denialistit, joilla on vain vähän valtaa, vaan sellainen juttu kuin demokratia. Isomäen vaatimukset voivat toteutua vain kansa ohittamalla, eikä sellainen onnistu muualla niin helposti kuin Suomessa (esim. hallituksen vaalien jälkeen Suomelle sälyttämä vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoite, josta ei kansalta kysytty eikä kysytä).
Tosiasiassahan palkinto tuli Isomäelle pitkäjänteisestä työstä ilmastohysterian lietsomiseksi, ja tietyn agendan voi havaita myös muista palkituista tekijöistä (Long Play, Paleface) ja aiheista (Suomen historian siirtomaaherruus ja orjakauppa, turvapaikkapolitiikka jne.).
