Kalevan pääkirjoitusta lainattiin Hesarin Muut lehdet -osiossa. Ilmeisesti, koska agenda sama kuin Hesarissa.
Kaleva: Pääkirjoitus: Loputtomat helteet ovat uusi todiste ilmastonmuutoksesta 9.9.2024
Hellepäivien määrä yhtenä vuotena ei kylläkään ole
todiste ilmastonmuutoksesta, mutta "ilmastokeskustelu" on valtamediassa juuri tällaista.
Keskivertosuomalainen ei ehkä ole pannut pahakseen tämän kesän liki katkeamatonta lämpöä, eivät ainakaan terveet ja hyväkuntoiset.
Etelämpänä Euroopassa viime vuosien tukahduttavuus on ollut tappavaa. Lääketieteen alan Nature Medicine arvioi viime kuussa, että Euroopassa kuoli viime vuoden kuumuuden takia 47 000 ihmistä.
Ja tätä. Joka kerta jätetään kertomatta, että ilmaston lämpeneminen
vähentää ilmastoon liittyvää kokonaiskuolleisuutta Euroopassa, kun kylmyyteen liittyen jää kuolematta moninkertainen määrä ihmisiä.
Lämpö voi tuoda uusia kasvitauteja ja tuholaisia. Jos ja kun sateisuus lisääntyy, kasvaa tulvien uhka ja ravinteiden valunta vesistöihin ja vaikeutuu taajamien hulevesiongelma.
Ja kun lumi muuttuu loskaksi, kesä talven keskellä merkitsee pimeyttä. Olennainen osa ilmastonmuutosta on myös oletettu äärilmiöiden kuten rajujen myrskyjen tai sateiden lisääntyminen. Uhkista suurimpiin kuuluu Golfvirran pysähtyminen.
Ja tätä.
Linkin takana Yle pelottelee, että hollantilaistutkimuksen mukaan "elintärkeä merivirta tyrehtyy 95 prosentin todennäköisyydellä tällä vuosisadalla". Ei sinne päinkään, vaan mainittu 95 prosentin todennäköisyys liittyy yhden tietyn erityisiä oletuksia käyttävän tietokonemallin sisäiseen todennäköisyyteen. Samaan juttuun haastateltu asiantuntija kuittaa itse mallin ja sen oletukset toteamalla, että "we don't have a clue" todellisesta todennäköisyydestä.
Mitä Golf-virran konkreettisen
pysähtymisen todennäköisyyteen tällä vuosisadalla tulee, sen voi ihan päättelemälläkin arvioida nollaksi prosentiksi.
Ilmastonmuutosta kannattaa torjua jo varmuuden vuoksi. Samaan aikaan siihen pitää myös varautua.
Ilmastonmuutosta nimenomaan
ei kannata torjua vain varmuuden vuoksi, koska ilmastotoimien rajakustannukset nousevat tavoitteita kiristettäessä jyrkästi etenkin sellaisissa maissa kuten Suomi, joiden toimilla ei voi teoriassakaan olla mitään havaittavaa vaikutusta ilmastonmuutokseen. Jo pelkkä viimeinen asteen sadasosan kiristys lopputuloksessa tarkoittaa luokkaa tuhannen miljardin euron kustannuksia.
Keskeinen kysymys on se, kuinka saada maailman suuret kasvihuonekaasujen päästäjät tekemään riittävän tiukkoja päätöksiä. Kirittävää on muun muassa Kiinalla, Intialla, Venäjällä. Ongelmana on ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden laaja käyttö.
Ei niitä ulkopuolelta käsin saadakaan, koska kyseiset valtiot ovat itsenäisiä toimijoita.
Juuri sehän EU:n ilmastopolitiikassa ja -keskustelussa on vialla, että me käyttäydymme ja toimimme häpeämättömän eurosentrisesti, kuin juuri meidän tekemisemme, sanomisemme ja itsemme syyllistäminen ratkaisisivat ilmastonmuutoksen kehityksen, vaikka vaikutus on lähes merkityksetön (EU:n osuus globaaleista päästöistä enää 8 % ja laskee nopeasti).
Olennaista ilmastonmuutoksen torjunnassa on maailmanlaajuinen näkökulma, sillä uhatkin ovat globaalit. Pieni maa ja EU saavat ilmastokeskustelussa sitä enemmän painoarvoa, mitä puhtaampi oma pesä on. Maata, joka ei itse näytä esimerkkiä, ei ole syytäkään kuunnella.
On itsepetosta tai luultavammin tietoista huiputusta väittää, että Suomen tai EU:n äärimmäisellä ilmastopolitiikalla vaikutettaisiin Kiinan kansallisen itsekkäisiin tavoitteisiin. Tällaisesta esimerkin vaikutuksesta ei ole vuosikymmenten aikana nähty Kiinan ilmastopolitiikassa pienintäkään jälkeä.
Myös Suomen maailman tiukinta vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitetta perusteltiin esimerkkinä olemisella, mutta yksikään maa maailmassa tai edes EU:ssa ei ole seurannut Suomen jäljissä. Kiinan tavoite on ja pysyy vuodessa 2060 ja EU:n tavoite vuodessa 2050.