Saksalaiset tiedemiehet ovat sitten ihan perineisesti testaamalla selvittäneet erilaisten kaasujen kasvihuone-efektin suuruuksia ja hämmästyivät itsekin, kun CO2, CH4 ja vesihöyry eivät olekaan ainoita kasvihuonekaasuja - ne kaikki ovat! Vaikka hapen ja typen kasvihuonevaikutus onkin vain 20% siitä, mitä CO2:lla, sitä on kuitenkin niin paljon, että sen vaikutus on suurempaa kuin näiden ns. kasvihuonekaasujen.
...Lukaisin vähän tuosta teidän linkistä, minusta siinä verrataan kaasujen lämpökapasiteettia eikä kasvihuoneominaisuuksia?
Kun siinä todetaan että typpi ja happi sitovat lämpöä eli lämpenevät, joo silloin on helppo olla samaa mieltä, että jos siis 99% ilmakehästä muodostavat kaasut sitovat lämpöä eli lämpenevät, silloin ilmakehä lämpenee
Kyseessä on siis Ullmann & Bülow (2024, linkit tutkimukseen lähteissä). Se on lyhyehkö ja varsin selvästi kirjoitettu tutkimusraportti, ja jäsen vastarannan kiiski olikin jo nopeasti poiminut siitä oleellisen: kyse on tarkastelusta, jossa vertaillaan ilmakehän kaasujen lämpökapasiteettia, jolla toki on merkitystä kasvihuoneilmiön ylläpidossa ja sen voimistumisessa, jos jonkin varsinaisen kasvihuonekaasun pitoisuus ilmakehässä lisääntyy. Mutta Ullmann & Bülow (2024) ei tosiaankaan osoita, että nyt menossa oleva lämpeneminen johtuisi N
2:sta, O
2:sta tai argonista tai niiden pitoisuusmuutoksista. Ullmann & Bülow (2024) itse asiassa toistaa ilmastotutkimuksen valtavirran tärkeimmät käsitykset, ja koko tutkimus rakentuu niiden varaan. Nämä käsitykset voisi listata seuraavasti:
- Maapallon ilmakehässä on kaasuja, jotka absorboivat pinnalta lähtevää pitkäaaltoista säteilyä. Näitä kaasuja ovat esimerkiksi H2O (vesihöyry), CO2 (hiilidioksidi, O3 (otsoni) ja N2O (typpioksiduli). Vaikka näiden kaasujen pitoisuus ilmakehässä tuntuu pieneltä, niiden ansiosta ilmakehä on varsin läpinäkymätön pitkäaaltoiselle säteilylle, mikä tarkoittaa sitä, että se ei pääse kulkemaan pitkiä etäisyyksiä ilmakehässä absorboitumatta kasvihuonekaasumolekyyleihin.
- Useimmat yksi- ja kaksiatomisista molekyyleistä koostuvat kaasut (N2 (typpi), O2 (happi), jalokaasut) ovat lämpösäteilyn kannalta lähes läpinäkyviä, mikä tarkoittaa, että ne eivät juuri absorboi tai emittoi sitä.
- Maapallon kasvihuoneilmiö syntyy siitä, että pinnalta lähtevä lämpösäteily ei pääse etenemään ilmakehässä juuri ollenkaan joutumatta kasvihuonekaasumolekyylien absorboimaksi. Kun kasvihuonekaasumolekyylit ovat absorboineet lämpösäteilyä, ne jakavat energiaansa joko törmäyksissä ilmakehän toisiin molekyyleihin tai emittoimalla fotonin, joka alempana ilmakehässä suurella todennäköisyydellä hyvin pian emission jälkeen joutuu jonkun toisen kasvihuonekaasumolekyylin absorboimaksi. Koska törmäyksissä jakautunut energia leviää ilmakehässä joka suuntaan ja koska mikä tahansa suunta fotonien emissiolle on yhtä todennäköinen, tämä prosessi saa aikaan sen, että ilmakehä on emissiivinen: se lähettää säteilyä kaikkiin suuntiin. Osa tästä säteilystä suuntautuu alempaa ilmakehää ja pintaa kohti, ja lämmittää näitä molempia
N
2, O
2 ja argon eivät siis tämän perusteella ole kasvihuonekaasuja. Tämä tiedetään laboratorikokeiden tulosten spektrografian perusteella täysin varmasti. Miksi sitten Ullmann & Bülow (2024) väittävät, että osa kasvihuoneilmiöstä pitäisi lukea N
2:n ja O
2:n ansioksi?:
The heat retention in the greenhouse Earth is caused by all gas components according to their molar heat capacities and concentrations in the atmosphere, i.e., mainly by nitrogen and oxygen. It is not permissible to exclusively assign the GH effect of 33° to water vapour, CO2 and the other trace gases.
Minun pitäisi lähilukea artikkeli perusteellisesti, mutta sen perusteella mitä tähän mennessä ehdin katsoa, Ullmann & Bülow (2024)
eivät väitä, että N
2 ja O
2 tai argon olisivat kasvihuonekaasuja. Jäsen Cassan tulkinta
CO2, CH4 ja vesihöyry eivät olekaan ainoita kasvihuonekaasuja
on siis virheellinen. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että Notrickszonen artikkelin asiasta (Richard 2024) kirjoittanut henkilö yrittää tässä mielestäni melko varmasti tahallisesti huijata lukijaa siihen käsitykseen, että Ullmann & Bülow (2024) väittäisivät, että N
2 ja O
2 ovat kasvihuonekaasuja kohtalaisen taitavilla retorisilla tempuilla. Jäsen Cassan yksi virhe tässä oli siis uskoa ilman mitään kritiikkiä tätä usein (useimmiten?) hyvin kyseenalaista lähdettä. Toinen virheesi tai väärinkäsityksesi on se, että tässä olisi "testattu" jotain. Ei ole. Ullmann & Bülow (2024) ei ole empiirinen tutkimus, vaan se on lähinnä referaatti ilmakehäfysiikan ja -kemian oppikirjatasoisesta tiedosta ja siinä on yksi - väärinkäsitykseen perustuva - oma uusi johtopäätös tai ehdotus.
Mutta itse asiahan tässä on tärkein, joten katsotaan siis sitä, miksi on oikeastaan ihan oikein ajatella, että myös N
2 ja O
2 osallistuvat maapallon ilmakehän luonnolliseen kasvihuoneilmiöön olematta silti varsinaisia kasvihuonekaasuja - ja tämä on siis se, mitä Ullmann & Bülow (2024) oikeasti väittävät.
Tarkastelu voidaan tehdä katsomalla sitä, mitä pinnan (maan- tai merenpinnan) emittoimalle pitkäaaltoisen säteilyn taajuudelle virittyneelle fotonille ilmakehässä tapahtuu. Jos fotonin aallonpituus vastaa jonkin varsinaisen kasvihuonekaasumolekyylin tärkeää absorptiokaistaa (hiilidioksidilla esimerkiksi 15 µm:n läheisyydessä olevat aallonpituudet), fotoni käytännössä heti joutuu jonkin kasvihuonekaasumolekyylin absorboimaksi. Harva kuitenkin tietää, mitä todennäköisimmin tapahtuu seuraavaksi. Maanpinnan läheisyydessä fotonin absorboinut kasvihuonekaasumolekyyli törmää johonkin toiseen ilmakehän molekyyliin keskimäärin 0,1 nanosekunnin aikana. Nanosekunti on sekunnin miljardisosa eli 10
−9s, ja kasvihuonekaasumolekyyli törmää muihin ilmakehän molekyyleihin keskimäärin tällä aikavälillä. Sekunnin kuluessa törmäyksiä ehtii tapahtua siten valtava määrä, ja näissä törmäyksissä korkeammalle energiatasolle fotonin absorption ansiosta virittynyt kasvihuonekaasumolekyyli jakaa energiaansa joka suuntaan ilmakehässä.
On huomattavan paljon epätodennäköisempää, että pitkäaaltoisen säteilyn taajuudelle virittyneen fotonin absorboineen kasvihuonekaasumolekyylin viritystila purkautuisi saman aallonpituuden fotonina kuin se taajuus, jolle viritystilan aiheuttanut fotoni oli virittynyt. Esimerkiksi hiilidioksidin keskeisten absorptiokaistojen osalta aikaskaala viritystilan purkautumiselle fotonin emissiona satunnaiseen suuntaan vaihtelee energian funktiona, mutta suuruusluokka on sadoista mikrosekunneista aina useisiin sekunteihin, ja tyypillinen aikaskaala on kymmenien millisekuntien luokkaa (millisekunti on sekunnin tuhannesosa eli 10
−3 s). Edellä mainitut aikaintervallit ovat melko lailla samoja kaikille kasvihuonekaasuille.
Pinnalta lähtevää (ja toki myös Auringosta tulevaa) pitkäaaltoista säteilyä absorboivat kasvihuonekaasumolekyylit siis jakavat energiaansa ennen kaikkea törmäyksissä ilmakehän muiden molekyylien kanssa. Koska N
2 ja O
2 ovat ylivoimaisesti tyypillisimpiä molekyylejä ilmakehässä, suurin osa H
2O-, CO
2, CH
4- ja muiden kasvihuonekaasumolekyylien törmäyksistä tapahtuu N
2- ja O
2-molekyylien kanssa. Ja nyt päästään ydinkysymykseen: jos maapallon ilmakehässä ei olisi N
2- ja O
2-molekyylejä, ilmakehä ei voisi varata ja siirtää lämpöä yhtä paljon kuin se nykyisellä koostumuksellaan voi varata ja siirtää sitä. Maapallon kasvihuoneilmiö olisi tällöin paljon nykyistä heikompi, ja tilanne muistuttaisi Marsin ilmakehässä vallitsevaa tilannetta. Siellä ilmakehän CO
2-pitoisuus on Maan ilmakehään verrattuna valtava, mutta koska Marsin ilmakehän tiheys on valtavasti Maan ilmakehän tiheyttä pienempi, sen kasvihuoneilmiö on Maan kasvihuoneilmiötä selvästi heikompi, ja vastaavasti keskimääräinen pintalämpötila (-60 °C luokkaa) selvästi alhaisempi kuin se maapallolla on (jonkin verran yli 14 °C). Asiaan liittyy keskeisesti myös niin sanottu törmäysleviäminen, jota käsittelen kohta. Mutta sitä ennen johtopäätös ja välitilinpito:
Ullmann & Bülow (2024) on kasvihuoneilmiötä ja kasvihuonekaasuja koskevaan "standardinäkemykseen" perustuva tutkimus, joka suurimmalta osalta toistaa (yliopiston) oppikirjatasoiset näkemykset kasvihuoneilmiöstä ja eri kaasujen roolista siinä. Uutta tai erilaista siinä on se ehdotus, että meidän pitäisi ajatella asia niin, että koska myös N
2 ja O
2 sekä argon vaikuttavat siihen, että maapallon ilmakehän ansiosta keskimääräinen globaali pintalämpötila ei ole -18 °C, mitä se ilmakehättömällä maapallolla nykyistä vastaavalla albedolla olisi, myös N
2:n ja O
2:n vaikutus pitäisi ajatella osaksi kasvihuoneilmiötä.
Mutta näinhän ilmastotutkijat jo tekevät. Eli jäsen mannym arvasi ihan oikein sen, että lopulta totean, että
isagoge kohta julistaa kuinka ilmastointitiede tuntee ja tietää kyllä kaaaaikki moiset fysikaaliset jutut mutta ainoa suur muuttuja on ihmisen hiilidioksidipäästöt joten ei voi olla, ei siis mitenkään voi olla, että millään muulla kuin ihmisperäisellä hivenkaasulla olisi mitään merkitystä.
Ja alkuosa meni ihan oikein. Ilmastotutkimuksessa on ymmärretty N
2:n ja O
2:n rooli kasvihuoneilmiössä jo pitkään, ja siksi Ullmann & Bülow (2024) ei tuo tähän asiakokonaisuuteen mitään uutta lisätietoa. On itse asiassa tieteellinen fakta, että maapallon keskimääräinen pintalämpötila ei olisi noin 33 °C astetta ilmakehättömän maapallon pintalämpötilaa (-18 °C) korkeampi, jos ilmakehässä ei olisi diatomista typpeä ja happea. Se olisi selvästi alhaisempi.
Loppuosa meni väärin. Ilmakehän CO
2-pitoisuus (ja yleisemmin kasvihuonekaasupitoisuus) on yksi niistä päätekijöistä, jotka säätelevät pinnan ja troposfäärin lämpötilaa, mutta myös Auringon säteilytehon hidas kasvu, mannerten liike, poimuttuminen ja maa-aurinkogeometrian muutokset säätelevät niitä. Nyt kuitenkin voimme sulkea pois kaiken muun paitsi kasvihuoneilmiön voimistumisen ihmiskunnan kasvattaman ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden johdosta. Älä rakentele olkiukkoja tai väitä perättömiä siitä, mitä minä olen väittänyt.
Jos palataan takaisin N
2:n ja O
2:n rooliin kasvihuoneilmiössä, voidaan ottaa yksinkertainen esimerkki siitä, miksi niitä ei kannattaisi ajatella osana kasvihuoneilmiön syntymistä ja voimistumista. Jokainen on varmaan nähnyt kiihdytysajokilpailuja, joissa yritetään ennen kilpailua rakentaa ajoneuvo, joka liikkuisi mahdollisimman lyhyessä ajassa neljännesmailin matkan ja itse kilpailussa yritetään kuljettaa ajoneuvoa siten, että tämä aika saataisiin minimoitua.
Siihen, kuinka monta sekuntia ajoneuvolta kestää kulkea paikallaan seisten lähtiessä neljännesmaili, vaikuttavat monet tekijät: maapallon ilmakehän keskimääräinen tiheys, säätilan vaihteluista ja keskimääräisestä tiheydestä seuraava vallitseva ilmanpaine, Maan painovoima, ajoneuvon ilmanvastuskerroin, ajoneuvon massa, moottorin teho ja vääntömomentti, kuljettajan reaktioaika, vaihteiden vaihtamiseen liittyvät muuttujat, alustan pito, renkaiden kitkakerroin jne.
Diatominen typpi ja happi ilmakehässä vastaavat aika hyvin maapallon ilmakehän keskimääräistä tiheyttä ja painovoimaa kiihdytysajokilpailuissa. Vaikka niillä on iso vaikutus siihen, miten nopeasti ajoneuvo kulkee neljännesmailin, niitä ei voi (olennaisesti) muuttaa eivätkä ne juuri muutu itsestään. Niinpä jos teet laskelman siitä, mitkä kaikki tekijät ovat saaneet aikaiseksi sen, että tietyllä moottoriteholla, vääntömomentilla, ilmanvastuskertoimella jne. varustettu ajoneuvo saavuttaa minkäkin ajan neljännesmaililla, et voi tästä tuloksesta päätellä, että moottoritehon kaksinkertaistaminen ei juuri vaikuttaisi tuloksena olevaan aikaan. Huomio siitä, että ajoneuvon saavuttama aika varttimaililla riippuu painovoimasta ja ilmakehän tiheydestä ei laita uusiksi sitä fysiikkaa eikä niitä malleja, joiden avulla kiihdytysautoja rakentavat henkilöt operoivat.
Ehkä vielä selvempi esimerkki siitä, miksi Ullmann & Bülow (2024):n johtopäätös perustuu ajatusvirheeseen on tämä: maapallon pintalämpötilaa säätelee ratkaisevasti se, miten kuumaksi Auringossa tapahtuvat fuusioreaktiot ja muut tuon tähden lämpötaseeseen vaikuttavat tekijät saavat Auringon säteilyä avaruuteen emittoivan ulkokehän. Tämän lisäksi maapallon pintalämpötilaa säätelevät myös ilmakehän läpinäkyvyys ja pinta-albedo. Pitäisikö meidän tämän perusteella ajatella niin, että maapallon ilmakehän läpinäkyvyys ja pinta-albedo ovat osa Auringon lämpötasetta sääteleviä tekijöitä? Ei tietenkään!
Ja tämän takia esimerkiksi säteilypakotelaskelmissa ei hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumisen efektiä laskettaessa oteta huomioon sitä, mikä osuus ilmakehän N
2:lla ja O
2:lla on siinä, että globaali keskimääräinen pintalämpötila ei nyt ole -18 °C, vaan jonkin verran korkeampi kuin 14 °C. Sivuhuomiona voidaan todeta, että jäsen mannym aikaisemmin linkkasi minulle Christopher Moncktonin ajatelmia, joissa tehdään juuri tämä sama ajatusvirhe.
Ullmann & Bülow (2024):n osalta lopuksi on syytä ehkä vielä muistuttaa tutkimuksesta, jonka olen täällä toistuvasti ottanut esille. Kyseessä on Lacis et al. (2010). Heidän tuloksensa mukaan CO
2:n ja muiden maapallon ilmakehässä kondensoitumattomien kasvihuonekaasujen poistaminen maapallon ilmakehästä johtaisi nopeasti siihen, että myös ilmakehän vesihöyrypitoisuus romahtaisi, ja tämän seurauksena globaali keskimääräinen pintalämpötila laskisi noin arvoon -20 °C, vaikka ilmakehässä olisi edelleen sama massa typpeä ja happea kuin siellä ennen kasvihuonekaasujen pitoisuuden romahdusta oli (viestini 1. kuva).
Lopputilinpäätöksenä Ullmann & Bülow (2024):n osalta:
-tutkimus perustuu valtavirtailmastotutkimuksen standardikäsitykseen kasvihuoneilmiöstä ja kasvihuonekaasujen ominaisuuksista ja vaikutuksista lämpösäteilyn kulkuun ilmakehässä
-tutkimus ei romuta koko kasvihuone-efektiä, eivätkä ilmastomallien fysiikat mene uusiksi
-tutkimuksen tulos ei lainkaan vaikuta siihen, mikä hiilidioksidipitoisuuden kaksikertaistumisen efekti säteilypakotteen muutokseen (n. 3,7 W/m2) ja sitä kautta pintalämpötilaan ajatellaan olevan (n. 3 °C lämpimämpään päin).
Vielä muutama Ullmann & Bülow (2024):n ulkopuolelle menevä lisähuomio N
2:n ja O
2:n merkityksestä maapallon kasvihuoneilmiölle. On olemassa myös jo edellä lyhyesti mainittu syy, minkä takia näiden kaasujen massa ilmakehässä vaikuttaa kasvihuoneilmiön voimakkuuteen maapallolla. Sen lisäksi, että molekyylien väliset törmäykset tasoittavat energiaeroja kaasumolekyylien välillä, niillä on toinenkin merkitys hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen vaikutukselle: kun molekyylit törmäävät, ne voivat muodostaa hetkellisen dimeerin, jolla on enemmän erilaisia värähdys- ja rotaatiotiloja kuin yksittäisellä molekyylillä.
Näitten hetkellisten tilojen tarkka energia riippuu siitä, onko kyseessä kahden samanlaisen vai erilaisen molekyylin törmäys, mistä tässä ei sen enempää. Mutta tämän seurauksena erittäin korkeissa paineissa, vaikkapa kaasujättiläisten ilmakehissä, myös maapallon ilmakehässä käytännössä kasvihuonevaikutuksettomat molekyylit, kuten N
2 ja O
2 voivat näiden hetkellisten dimeerien johdosta absorboida lämpösäteilyä. Kasvihuonemolekyylien tapauksessa maapallon ilmakehässä nämä törmäykset tuottavat jatkuvan (tai jatkuvamman) absorptiospektrin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi seuraavaa:
- Jos maapallon ilmakehässä ei olisi lainkaan N2:a ja O2:a, kaikkien kasvihuonekaasujen ilmakehässä realisoituva absorptioteho molekyyliä tai massayksikköä kohti laskisi huomattavasi
- Jos maapallon ilmakehään lisättäisiin vaikka diatomista typpeä, kaikkien kasvihuonekaasujen absorptioteho kasvaisi, vaikka niiden pitoisuudet typen lisäämisen seurauksena laskisivat!
Ja kuten jäsen vastarannan kiiski jo totesi, typen massa ilmakehässä ei ole merkittävästi muuttunut, joten nyt menossa oleva lämpeneminen ei selity sen massan tai pitoisuuden muutoksella. Hapen massa ja osuus ilmakehästä laskee hieman koko ajan, koska poltamme fossiilisia polttoaineita, ja tässä polttamisessa kaksi happiatomia muodostaa yhden hiiliatomin kanssa hiilidioksidiatomin. Tämä muutos hapen massassa tai pitoisuudessa on kuitenkin erittäin vähäinen, ja jos sillä olisi vaikutusta kasvihuoneilmiöön (mitä sillä ei todellisuudessa voi olla), vaikutus olisi kasvihuoneilmiötä heikentävä.
Kolme isointa opetusta tässä ovat nämä: Notrickszonen kaltaisiin lähteisiin kannattaa suhtautua
todella kriittisesti. Tämän tutkimuksen esittely siellä on erittäin harhaanjohtava.
Toiseksi: kaikki kasvihuoneilmiöön liittyvä on todellisuudessa erittäin monimutkaista, ja siksi koko asiaan pitäisi suhtautua nöyrällä mielellä. Tässä riittää opettelemista kenellä tahansa loputtomasti, ja ennen kuin tästä asiakokonaisuudesta väittää mitään tai levittää selvästi valtavirtatutkimuksesta poikkeavia väitteitä tai tutkimuksia, kannattaisi istua opiskelemaan näitä asioita, yrittää kriittisesti tarkastaa valtavirtaa vastaan olevat tutkimukset ja vasta sen jälkeen esittää niitä käänteentekevinä tuloksina.
Ja kolmanneksi: Ilmastodenialistit tuovat säännöllisesti julkisuuteen tutkimuspapereita tai käsikirjoituksia, joissa yksi tai useampi yleensä ikääntynyt aivan toisen alan tutkija tai tutkijat väittävät saaneensa koko ilmastotutkimuksen perusoletuksia mullistavia tutkimustuloksia. Mutta näille julkaisuille käy aina samoin. Hetken aikaa ilmastodenialistit jaksavat niitä rummuttaa, mutta sitten niiden kohtalokkaat ja massiiviset virheet osoitetaan, ja ne nopeasti vaipuvat hiljaa ja pysyvästi unohduksiin, ja joku uusi julkaisu tulee tilalle. Tätä ketjua lukemalla tämä näyttäytyy varsin selvästi.
Ullmann & Bülow (2024) oli toki suurimmaksi osaksi kelvollinen tutkimus, joskin myös suurimmaksi osaksi pelkkää ilmastotutkimuksen/ilmakehäfysiikan/ilmakehäkemian hyvin tunnettujen faktojen kertaamista. Varsinainen uusi asia oli väärinymmärrykseen liittyvä ehdotus siitä, että kasvihuone-efektissä pitäisi ottaa huomioon N
2 ja O
2, jotka kuitenkin nyt vallitsevan ja hyvin perustellun ajattelutavan mukaan ovat kasvihuone-efektin ulkoinen ja siitä riippumaton osa sitä fysikaalista järjestelmää, jonka kautta kasvihuoneilmiö nostaa maapallon pintalämpötilaa yli 33 °C.
Yhteen tai edes muutamaan tutkimukseen, varsinkaan jos sen tekijät häärivät ydinosaamisalueensa ulkopuolella ilman kunnollisia resursseja, ei tosiaan koskaan kannata luottaa. Ja tässä oli taas varsin selvät ulkoiset tuntomerkit sille, että tämä ei todellakaan pistä ilmastotutkimusta uusiksi: kaksi ikääntynyttä toisten alojen kuin ilmastotutkimuksen asiantuntijaa tutkimuslaitosten ulkopuolella julkaisee kansallisessa lehdessä tutkimuksen, jonka varsinainen uutuusarvoa omaava pääväite jää täysin perustelematta.
LÄHTEETLacis, A.A, G.A. Schmidt, D. Rind, and R.A. Ruedy, 2010: Atmospheric CO2: Principal control knob governing Earth's temperature. Science, 330, 356-359, doi:10.1126/science.1190653.
Ilman maksumuuria:
https://pubs.giss.nasa.gov/docs/2010/2010_Lacis_la09300d.pdfScience-lehdessä:
https://www.science.org/doi/10.1126/science.1190653Richard, K. (2024). Physicists: Non-Greenhouse Gases (O2 and N2) Are Mainly Responsible For The 33°C Greenhouse Effect.
https://notrickszone.com/2024/10/01/physicists-non-greenhouse-gases-o2-and-n2-are-mainly-responsible-for-the-33c-greenhouse-effect/?fbclid=IwY2xjawFpOhNleHRuA2FlbQIxMAABHXa8U9YfP6kVdeOsmAbPwqvDnv1lGqlkm_hEE09MJqluxjhW6WhXTnTYnA_aem_KlyGs1pteinicFuUCBYjVwUllmann, H & Bülow, M. (2024). The role of greenhouse gases in radiative equilibrium – Thermodynamic evaluation" Zeitschrift für Physikalische Chemie.
Ilman maksumuuria ResearchGaten jäsenyydellä:
https://www.researchgate.net/publication/379122007_The_role_of_greenhouse_gases_in_radiative_equilibrium_-_Thermodynamic_evaluationAlkuperäisjulkaisu:
https://www.degruyter.com/document/doi/10.1515/zpch-2023-0384/html