"Onko nettipoliisin toiminta taloudellisessa ja oikeudellisessa mielessä perusteltua?"
Jos mietitään kuinka paljon yhteiskunta on netin varassa tuotannossa, kulutuksessa, jakelussa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä, niin lienee järkevää, että poliisi on siellä missä tapahtuu.
Jos ajatellaan, että valtio on kansalaisia varten, eivätkä kansalaiset valtiota varten, niin nettipoliisin tärkein tehtävä olisi huolehtia siitä, että poliisi palvelee ja suojelee kansalaista, eikä valtiokoneistoa.
Kirkasotsaisesti spekuloin, että poliisin ja oikeuslaitoksen tehtävä olisi suojella minua valtiokoneiston vähemmistövaltuutetuilta. (Netti)poliisin pitäisi valvoa rikkooko virkakoneisto (netti)lausunnoissaan perustuslakia, erityisesti yhdenvertaisuuspykälää. Kansalaisena olen sitä mieltä, että oikeuslaitoksen tärkeinpiä tehtäviä olisi suorittaa suuri puhdistus virkakoneiston rikollisten keskuudessa. Minun mielestäni nettipoliisin pitäisi hengittää vähemmistövaltuutetun, valtakunnansyyttäjän ja presidentin niskaan!
Mutta tämäkin tavoite, se että virkakoneiston kirjoituskonetta käyttävä nomenklatuura saadaan edes vähän ymmärtämään, miten toimii se virtuaalinen reaalimaailma, jota valtiokoneisto pyrkii kontrolloimaan, on kai sitten ihan hyvä tavoite?
Saakohan Fobba Illmanin ymmärtämään yhtään mitään sellaista, josta olisi yhtään mitään hyötyä meille lainkuuliaisille kansalaisille, jotka vastustamme orwellmaisen hirviön etenemistä kotikulmillamme?
Toivottavasti.
Sitä jotenkin toivoo, että Illmankin olisi tunteva ihminen, lihaa verta ja verta kuten me muutkin, eikä jokin kammottava Machurian kandidaatti tai muu sukupolvisatanistien aikaansaannos, joka suurimman osan aikaa näyttää ihan tavalliselta ihmiseltä, mutta jota vastaan taistellessa täytyy lopulta rukoilla jumalaista väliintuloa, jos aikoo voittaa.
Illmanilta pitäisi kysyä pikkujouluissa -- kukahan kysyisi -- että mikä hänen tavoitteensa elämässä on? Millaisen yhteiskunnan hän aikoo jättää jälkeensä? Aikooko hän olla ylpeä omista aikaansaannoksistaan? Kenen etuja hän luulee ajavansa Neuvostoliitosta kopioiduilla valtioterroristisilla syyllisyysoletusmenetelmillä, joissa vain uhrin rikos tai (tai olemattoman rikoksen tunnustaminen) puuttuu, kuten Halla-ahon tapauksessa tehtiin: koko scripta kahlattiin läpi rikoksen löytämisen toivossa.
Haluaako Illman todellakin edustaa elämässään niitä voimia, jotka vievät väärinajattelijoiden leskille laskut teloitukseen käytetyistä luodeista? Haluaako Illman todellakin edustaa elämässään niitä voimia, jotka hallituksessa olleessaan tappoivat edellisellä vuosisadalla enemmän oman maansa kansalaisia, kuin mitä maailmansodat tappoivat vihollisen sotilaita yhteensä? Haluaako Illman nimensä tulevan liitetyksi kommunismin mustaan kirjaan? Sinne päin hän on menossa. Hän on jo pikkurillinsä diilannut.
Stéphane Courtois toteaa esipuheessa: "Yksittäisiin ihmisiin kohdistuneiden rikosten ja erillisissä kohteissa toimeenpantujen summittaisten joukkomurhien lisäksi kommunistiset vallanpitäjät pystyttivät valtansa tueksi hallitusjärjestelmän, jonka varsinaisena toimintatapana on ollut joukkotuhonta."
Vähimmäisarviona uhreista hän esittää seuraavan suuruusluokan:
Neuvostoliitto: 20 miljoonaa kuollutta
Kiina: 65 miljoonaa kuollutta ...
Minä siis toivoisin, että (netti)poliisi käyttäisi suurimman osan ajastaan valtiokoneiston (netti)virkarikollisten kiinniottamiseen, eikä läppää heittävien kansalaisten ahdisteluun. Jotain tolkkua pitäisi saada rikoksiin, joita virkamiehet tekevät perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan päivittäin.
Mutta koska siitä ei liene toivoa, niin mielestäni nettipoliisin kannattaisi keskittyä mielummin virtuaalisiin lapsenraiskaajiin, kuin sananvapautta oikein käyttävien kansalaisten ahdisteluun.
Fobballe onnea siinä mikä ikinä hän yrittääkään tehdä, puun ja kuoren välissä, vasara-sirpin ja alaisimen välissä.
Ei mulla muuta tällä kertaa.
