Tiivistänpä tähän itsestäänselvyyden joka varmasti on jo tullut esille:
Laki jonka tulkintaa poliisikin joutuu arvailemaan on normaalin kansalaisen oikeusturvan kannalta sietämätön.
Hyvin tiivistetty.
Ei kai joku tosiaan kuvittele että ko.vihapuhemuistiota lukee juuri kukaan. Käytännössä kuitenkin muistion tarkoitus on kertoa mitä saa, ja mitä ei saa kirjoittaa. Jos poliisin tulkinta perustuu muistioon jonka on pääosin laatinut syyttäjä, ollaan mielestäni aika kaukana oikeusvaltiosta.
Tämä on kimuranttia. En ole aivan varma missä rajan pitäisi kulkea. Tumiovalta saa vuorovaikuttaa muun yhteiskunnan kanssa keskustelemalla laista ja oikeudesta. Lukuun ottamatta yhtä selvää rajaa, tuomioistuinten jäsenet eivät saa ottaa kantaa siihen, mikä lakien sisällön tulisi olla. Tuomioistuimet voivat esimerkiksi viestiä, että olemme kokeneet jonkin lain soveltamisen vaikeaksi. Tämän jälkeen pitäisi käynnistyä poliittishallinnollinen prosessi, jonka tuloksena syntyy tarkennus. Tässä yhteydessä lain esitöitä voidaan selventää, esimerkiksi tehdä tarkempi hallituksen esitys, joka on tuomioistuinten käyttämä yksi oikeuslähde.
Poliitikot voivat keskustellut tuomioista ainakin yleisellä tasolla. Oikeusministeri on siinä mielessä poikkeus, että hänen täytyy pitää suu supussa jokaisesta käynnissä olevasta oikeudenkäynnistä. Käynnissäolevista voi ehkä kansanedustajat avautua, jos haluavat kiinnittää yleisön huomiota. Lainvoimaisesta päätöksestä oikeusministerikin voi sanoa mielipiteensä, mutta eihän ne koskaan.
Syyttäjä, entäpä se? Mitä kaikkea syyttäjä voi tehdä ja mikä pitää jättää hallintovallalle? Vihamuistion olisi ehkä pitänyt tulla ministeriöstä, jos sen olisi ylipäätään pitänyt tulla. Ehkä niin, että Illmania oltaisiin kuultu. Mitä tuumaatte?
