Suomalainen johtaminen on saavuttanut lakipisteensä 2000-luvulla.
On siirrytty johtamistapaan jossa kaikkia pitää kuunnella, kaikilla pitää olla oikeus sanoa mielipiteensä ja kaikista asioista pitää pitää neuvottelu.Asiat pitää analysoida huolellisesti, asiat pitää valmistella ja asiat pitää kertoa kaikille. Sitten niitä asiota pitää puida yhdessä ja monta kertaa.
Meidän suomalaiset poliitikot on kasvatettu näin. Mutta heille ei ole kasvatettu johtamisen tärkeintä asiaa; päätöksentekokykyä. Kykyä tehdä päätös, kykyä sanoa kyllä tai ei. Tämä kyky on ihmisellä tai ei ja jos sitä ei vahviteta se taantuu aikuisena. Suomalaisista nykypolitiikan johtajista se puuttuu, siis näiltä märkäkorvilta Jyrkiltä-Jutalta-Marilta. Se ilmenee jatkuvana istumisena neuvotteluissa, liikana kuunteluna herkällä korvalla, aivan liiallisena mietiskelynä; loukkaammeko jonkun kansakunnan jonkin jaoston tunteita. Päätöksenteon pohjaksi tehdään analyysi ja sen pohjalta päätös ja piste. Oli se päätös sitten kyllä tai ei, hyvä tai huono, olennaista on tehdä päätös. Jo peruslapsenkasvatuksessa jokainen tietää kuinka tärkeää lapselle on vastata selvin sanoin kyllä tai ei. Varsinkin Jyrkistä huokuu sivistynyt kasvatus, älä loukkaa ketään, kunnioita aina kaikkia, huolehdi kaikista kaikissa tilanteissa. Hyvät politiikan päättäjät, se ei käy. Johtaja ei voi aina olla mieliksi kaikille. On vain kylmästi sanottava kyllä tai ei ja sen jälkeen alettava töihin. Me tavalliset kansalaiset kärsimme tällä hetkellä päättämättömyydestä politiikassa ja se heijastuu meillä laman pelkona vaikka olemme kansakuntana kunnossa ja vakavarainen.
Päästäkää meidät pahasta, antakaa kaikki rahamme kreikkaan ja espanjaan seuraavaksi tai sanokaa sinne suoraa, ei tule rahaa, mutta tehkää päätös.