Päätöslauselmaesitys esitellään Euroopan parlamentille 10.9. ja sen hyväksymisestä äänestetään 11.9.
Tämä on nyt sitä itseään.
5. ottaa huomioon, että turvapaikan hakijoiden määrä on kasvanut vuonna 2011, mutta korostaa, että yleisesti turvapaikkahakemusten määrä on vähentynyt EU:ssa viime vuosikymmenen aikana merkittävästi; korostaa, että tietyt jäsenvaltiot vastaanottavat suhteettoman suuren määrän turvapaikkahakemuksia muihin verrattuna, mikä johtuu maantieteellisistä ja monista muista syistä, ja toteaa, että turvapaikkahakemukset jakautuvat epätasaisesti unionissa; muistuttaa, että vuonna 2011 yli 90 prosenttia turvapaikkahakemuksista jätettiin kymmenessä jäsenvaltiossa, ja toteaa, että kesään 2011 mennessä Maltasta uudelleensijoitettiin EU:hun vain 227 kansainvälistä suojelua saavaa henkilöä kuuteen muuhun jäsenvaltioon ja vuonna 2011 koko EU:ssa vain 4 125 pakolaista uudelleensijoitettiin vain kymmeneen EU:n jäsenvaltioon, mikä on noin 6,6 prosenttia kaikista kyseisen vuoden aikana uudelleensijoitetuista; painottaa, että näitä eroja on välttämättä täsmennettävä esimerkiksi vertailemalla absoluuttisia lukuja ja valmiusindikaattoreita ja että EU:n on lisättävä sekä hallinnollista että taloudellista tukeaan niille jäsenvaltioille, jotka vastaanottavat eniten turvapaikkahakemuksia;
6. painottaa, että turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden suojelun korkeaa tasoa ei voida saavuttaa eikä perusteltuja turvapaikkapäätöksiä voida tehdä, jos jäsenvaltioiden välisiä eroja turvapaikkahakemusten osuuksissa suhteessa yksittäisen jäsenvaltion hallinnolliseen ja tekniseen vastaanottokykyyn ei tasoiteta;
25. korostaa taloudellisen vastuunjaon tärkeyttä turvapaikka-asioissa ja suosittaa, että luotaisiin hyvin rahoitettu mekanismi, jotta voitaisiin ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä absoluuttisesti tai suhteellisesti suurempi määrä ja avustaa jäsenvaltioita, joiden turvapaikkajärjestelmät ovat puutteelliset; katsoo, että lisätutkimukset ovat tarpeen turvapaikkahakemusten vastaanottamisesta ja käsittelystä aiheutuvien todellisten kulujen selvittämiseksi; kehottaa tämän vuoksi komissiota toteuttamaan tutkimuksen niiden varojen arvioimiseksi, jotka olisi osoitettava kunkin jäsenvaltion vastuun perusteella, seuraavan kaltaisten indikaattorien perusteella: ensimmäisten turvapaikkahakemusten määrä, pakolaisaseman tai tilapäisen suojelun myöntämispäätösten määrä, uudelleensijoitettujen pakolaisten määrä, palauttamispäätösten ja -operaatioiden määrä ja pysäytettyjen laittomien maahantulijoiden määrä;
Miksi ihmeessä asetetaan tavoitteeksi ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia
absoluuttisesti tai suhteellisesti suurempi määrä?
Vastuunjako
32. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on sitoutunut tekemään kattavan arvioinnin Dublin-järjestelmästä vuonna 2014 ja käymään läpi järjestelmän oikeudelliset, taloudelliset ja sosiaaliset sekä ihmisoikeuksiin kohdistuvat vaikutukset, kuten vaikutukset naisturvapaikanhakijoiden tilanteeseen; katsoo, että on edelleen tarkasteltava tasapuolisen vastuunjakomekanismin kehittämistä sen määrittämiseksi, minkä jäsenvaltion olisi vastattava turvapaikkahakemusten käsittelystä, koska näin voitaisiin antaa nopeasti ja tehokkaasti käytännön tukea jäsenvaltiolle hätätilanteissa ja paineiden kasvaessa suhteettomiksi;
33. katsoo, että Dublin-asetuksella, jossa säädetään turvapaikkahakemuksia koskevan vastuun jakamisesta, sälytetään kohtuuton taakka jäsenvaltioille, jotka ovat EU:hun suuntautuvan muuton maahantulopaikkoja, eikä järjestelmässä käsitellä turvapaikkavastuun tasapuolista jakautumista jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että Dublin-järjestelmän soveltaminen on tähän mennessä johtanut turvapaikanhakijoiden eriarvoiseen kohteluun joissakin jäsenvaltioissa ja aiheuttanut haittaa perheenyhdistämiselle ja kotoutumiselle, sillä turvapaikkajärjestelmien erot ovat hyvin suuret ja turvapaikkasäännöstön täytäntöönpano on ollut riittämätöntä; korostaa myös Dublin-asetuksen tehokkuuteen ja kustannustehokkuuteen liittyviä puutteita, koska yli puolet hyväksytyistä siirroista jää tekemättä ja saman henkilön useita turvapaikkahakemuksia jätetään edelleen merkittäviä määriä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että jäsenvaltioon Dublin II -asetuksen perusteella palautetut turvapaikanhakijat eivät saa huonompaa kohtelua vain koska he ovat Dublin II -asetuksen mukaisesti palautettuja;
Suomeksi: Dublin-sopimus halutaan romuttaa, jotta turvapaikanhakijat pääsisivät helpommin pohjoiseen.
Turvapaikkahakemusten yhteiskäsittely
35. katsoo, että on välttämätöntä jatkaa vuoropuhelua turvapaikanhakijoita ja kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä koskevan vastuun jakamisesta sekä vuoropuhelua suojelunormien parantamista edistävien välineiden, kuten turvapaikkahakemusten yhteiskäsittelyn (jäljempänä "yhteiskäsittely") ja uudelleensijoittamista koskevien ohjelmien, käyttämisestä;
36. katsoo, että yhteiskäsittely voisi olla hyödyllinen solidaarisuuden ja vastuun jakamisen väline erilaisissa tapauksissa, erityisesti kun jäsenvaltio kohtaa merkittäviä tai äkillisiä turvapaikanhakijoiden virtoja tai kun turvapaikkahakemukset ruuhkautuvat merkittävästi, mikä viivästyttää ja murentaa turvapaikkamenettelyä turvapaikanhakijoiden haittaavalla tavalla; katsoo, että yhteiskäsittelyllä voitaisiin ehkäistä tai ratkaista kapasiteettiongelmia, vähentää turvapaikkaprosesseihin liittyviä rasitteita ja kustannuksia, nopeuttaa turvapaikkahakemusten käsittelyä sekä jakaa vastuu hakemusten käsittelystä entistä tasapuolisemmin; painottaa, että yhteiskäsittely edellyttää selkeää vastuunjakoa siihen osallistuvien jäsenvaltioiden kesken, jotta vältetään vastuun siirto, ja korostaa lisäksi, että päätöksenteko on edelleen jäsenvaltioiden vastuulla; toteaa, että tätä olisi täydennettävä järjestelmällä, jolla varmistetaan vastuun tasapuolisempi jakautuminen sen jälkeen kun hakemukset on käsitelty;
Hakemusten käsittely ja sitä kautta päätösvalta pois jäsenmailta.
Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden ja turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittaminen
47. kehottaa komissiota ottamaan ehdotuksessaan EU:n pysyvästä tehokkaasta uudelleensijoittamismekanismista huomioon EU:n jakoperusteen, jossa tarkastellaan kansainvälisen suojelun saajien uudelleensijoittamista sellaisten asianmukaisten indikaattorien avulla, jotka kuvaavat jäsenvaltion vastaanotto- ja kotouttamisvalmiuksia, kuten jäsenvaltion BKT, väkiluku ja pinta-ala, ja joissa otetaan huomioon suojelun saajien edut ja kotoutumismahdollisuudet; katsoo, että tällaista EU:n jakoperustetta voitaisiin soveltaa jäsenvaltioihin, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu erityisiä ja suhteettomia paineita, tai vastaavasti hätätilanteissa; painottaa, että uudelleensijoittaminen riippuu aina kansainvälisen suojelun saajien suostumuksesta ja että eurooppalaisen jakoperusteen käyttöönotolla ei rajoitettaisi jokaisen jäsenvaltion velvoitetta panna täytäntöön ja soveltaa EU:n nykyistä turvapaikkalainsäädäntöä suojelutarpeen, vastaanotto-olosuhteiden ja menettelyllisten takeiden osalta ja noudattaa kaikkia alan kansainvälisiä velvoitteita;
50. on tyytyväinen rahoitusmahdollisuuksiin, jotka turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto tarjoaa turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamista varten, ja kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan vapaaehtoisiin aloitteisiin ottaen huomioon turvapaikanhakijoiden kaikki oikeudet ja sen, että heidän suostumuksensa tarvitaan; kehottaa komissiota tutkimaan turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamista koskevan EU:n järjestelmän kehittämisen toteuttamiskelpoisuutta ja tarkastelemaan muun muassa mahdollisuuksia käyttää järjestelmän perustana EU:n jakoperustetta, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon sellaiset todennettava kriteerit kuin jäsenvaltion BKT, väkiluku ja pinta-ala sekä turvapaikanhakijoiden edut ja kotoutumismahdollisuudet; katsoo, että tällaista ohjelmaa voitaisiin käyttää solidaarisuuden välineenä silloin, kun turvapaikanhakijoiden määrä on suhteettoman suuri suhteessa jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmän kapasiteettiin, tai hätätapauksissa;
Turvapaikanhakijat jaetaan EU-maiden kesken jäsenvaltion BKT:hen, väkilukuun, pinta-alaan sekä vastaanotto- ja kotouttamisvalmiuksiin perustuen. Suomi olisi EU:n selvitysten mukaan näillä perusteilla Ruotsin ohella Euroopan kärjessä vastaanottajamaana. Ruotsi on jo Euroopan ykkönen turvapaikanhakumaana, joten siellä ei mikään muuttuisi, mutta Suomi muutettaisiin toiseksi Ruotsiksi.
52. panee merkille, että komissio on ilmoittanut harkitsevansa aina tilapäistä suojelua koskevan direktiivin mekanismin käyttöönottoa, jos sitä koskevat ehdot täyttyvät, erityisesti kun kyseessä on jo alkanut tai välittömästi uhkaava joukottainen maahantulo, jossa siirtymään joutuneet henkilöt eivät voi palata lähtömaahansa turvallisesti ja pysyvästi; kehottaa komissiota tekemään mahdolliseksi tämän direktiivin aktivoimisen myös tapauksissa, joissa joukottainen maahantulo koskee vähintään yhtä jäsenvaltiota, eikä pelkästään silloin, kun kyseessä on joukottainen maahantulo koko EU:n kannalta;
Tilapäistä suojelua koskevan direktiivin (tulijoille parin vuoden määräaikainen oleskelulupa EU-alueella ilman turvapaikkatutkintaa) käyttöönoton kynnystä halutaan madaltaa. Taustalla lienee Italiaan arabikevään aikana pyrkineet 25 000 tunisialaista onnenonkijaa, joita varten siis jatkossa otettaisiin käyttöön tilapäisen suojelun direktiivi vain siksi, että heitä on paljon, vaikka kyseessä eivät edes ole oikeat turvapaikanhakijat.
Tämä on vasta periaatepäätös eikä käytännön toteutus, mutta esitys ei saisi missään tapauksessa mennä läpi. Mikä on Suomen kanta turvapaikkapoliittisesta päätösvallasta luopumiseen ja koko Euroopan vastaanottokeskukseksi ryhtymiseen?
