Ulkoministeri Pekka Haavisto(vihr) lopettelee pääministerin kesälomasijaisuuttaan rauhallisin mielin. Antti Rinteen(sd) parin viikon mittainen tuuraus ei ole tuottanut tuskaa, eikä siihen Haaviston yllätykseksi tarvittu edes minkäänlaista koulutusta.
”Kaikkein haastavin näyttää olevan sisäministerin tehtävä, koska siihen liittyy turvallisuuskysymyksiä. Sain oikein koulutuksen siihen, miten olla sisäministeri, mutta pääministerin sijaisuus menee näköjään ilman koulutusta”, Haavisto naurahtaa Kauppalehden ja Uuden Suomen "Aamiainen Jari Korkin kanssa" –videohaastattelussa. Voit katsoa videon tämän jutun lopussa.
Uusi Suomi: Pekka Haavisto Venäjän suurharjoituksesta Itämerellä: ”Ei mitään hälyttävää meidän suomalaisten kannalta” 3.8.2019
(6:50-10:00)
Toimittaja Jari Korkki
Liutaan tästä ulkoministeriön tehtäväkenttään. Tietenkin sisäministeriöllekin kuuluu mitä suurimmassa määrin tämä EU:n niin sanottu taakanjako pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osalta. Miten teidän mielestänne pitäisi ratkaista tämä kysymys, että Välimerellä hukkuu edelleen ihmisiä?
Ulkoministeri Pekka Haavisto
Kyllä minusta kahta asiaa pitää koko ajan pitää esillä. Toinen on se, että näihin akuutteihin tilanteisiin, kun ihmiset on hukkumassa, kun heidät voidaan pelastaa, kun eurooppalaisten maiden kesken voitaisiin jakaa sitten näitä, näitä... pakolaisasioiden käsittelyä. Nämähän ovat vasta turvapaikanhakijoita. Osahan heistä sitten palautetaan joka tapauksessa. Minusta se käsittelytaakka olisi hyvä jakaa, mutta sitten samaan aikaan puuttua sinne lähtömaihin. Juuri kun tänä kesänä kävin Sudanissa, käytiin keskustelua siitä, että Sudanhan on yksi näitä läpikulkumaita. Ja kyllä sielläkin suhtaudutaan tähän ilmiöön vakavasti, että ei ole hyvä, että heidän kauttaan liikkuu tuntemattomia ihmisiä, osin pakolaisia, siirtolaisia ja monella eri motiivilla olevia ihmisiä. Libya on tietenkin kaikkein hankalimmassa tilanteessa. Jos näitä reittejä ei saada jollain tavalla järjestykseen ja ihmisten asioita käsiteltyä jo siellä Afrikan puolella, niin tämä ongelmallinen tilanne jatkuu. Että minusta nämä kaksi asiaa, sekä se välitön avuntarvitsijoiden auttaminen että näihin juurisyihin meneminen on tärkeitä.
Toimittaja Jari Korkki
Suomi on nyt etsinyt tässä tietysti EU:n puheenjohtajamaanakin jonkinlaista ratkaisua, niin näettekö, että Suomen ulkopolitiikka on jotenkin muuttunut tältä osin hallituksen vaihdoksen myötä?
Ulkoministeri Pekka Haavisto
Sanotaan näin, että varmasti tämä puheenjohtajamaa vastuu tässä myöskin painaa. Meillä oli edustajat Pariisissa pidetyssä kokouksessa, jossa tästä taakanjaosta ja käytännön asioista keskusteltiin. Ja ilman muuta on lähdetty siitä, että jos löytyy isompi porukka, joka tätä taakkaa on valmis jakamaan, niin totta kai ollaan mukana siinä porukassa. Ja nyt on ollut kysymys juuri siitä, kuinka iso se porukka olisi ja mitä muuta se samanmielisten joukko haluaisi sitten tehdä, ja viittaan juuri tähän juurisyihin puuttumiseen ja tämän tyyppiseen. Että kyllä tässä on myös herätty siihen hätään, joka Italian ja Kreikan kaltaisilla mailla on, että ei he voi tätä hommaa yksin hoitaa. Ja tämähän johtaa, on Italiassa johtanut tämmöiseen aika populistiseenkin politikointiin ja kielenkäyttöön liittyen pakolaisiin, eikä sekään ole hyvä tilanne.
Toimittaja Jari Korkki
Suomellahan on tässä vähän niin kuin oma lehmä ojassa, koska jos Venäjä sattuisi aukaisemaan rajat, niin Suomi voisi olla yhtä lailla yksin. Aika vaikea kuvitella, että Italia olisi kovin innokas ottamaan jostain Kuhmosta pakolaisia.
Ulkoministeri Pekka Haavisto
Kyllä. Suomen pitää aina muistaa, että me olemme myöskin ulkorajamaa, ja monta asiaa voi tapahtua. Poliittisia muutoksia, ympäristöonnettomuuksia, mitä tahansa, joka johtaa pakolaisuuteen. Ja jos katsoo, meillä on ollut pakolaisaaltoja. Vuonna 1917 kun Venäjän vallankumouksen aikaan taisi tulla parisenkymmentä tuhatta ihmistä Suomen kautta. Se oli siihen aikaan valtavan suuri määrä. Kyllä näistä on selvitty, mutta se pitää muistaa, että se solidaarisuus, mitä me osoitamme muille, niin joskus voimme sitä itse tarvita.
Melkoinen kliseekokoelma, ja Korkki vielä komppaa.
Toinen on se, että näihin akuutteihin tilanteisiin, kun ihmiset on hukkumassa, kun heidät voidaan pelastaa, kun eurooppalaisten maiden kesken voitaisiin jakaa sitten näitä, näitä... pakolaisasioiden käsittelyä. Nämähän ovat vasta turvapaikanhakijoita. Osahan heistä sitten palautetaan joka tapauksessa.
Jos ja kun auttaminen tarkoittaa Haavistolle Euroopan puolelle siirtämistä, niin tulijoita ja autettavia on yhä enemmän, loputtomasti. Turvapaikkahakemuksen jättäminen on ylivoimaisesti suurimmalle osalle Libyasta tulevista vain keino saada jalka oven väliin. Vaikka suurin osa hakemuksista katsotaan perusteettomiksi, palautukset lähtömaihin eivät toimi.
Minusta se käsittelytaakka olisi hyvä jakaa, mutta sitten samaan aikaan puuttua sinne lähtömaihin. (...) Jos näitä reittejä ei saada jollain tavalla järjestykseen ja ihmisten asioita käsiteltyä jo siellä Afrikan puolella, niin tämä ongelmallinen tilanne jatkuu. Että minusta nämä kaksi asiaa, sekä se välitön avuntarvitsijoiden auttaminen että näihin juurisyihin meneminen on tärkeitä.
Ei ole osoitettavissa sellaisia eurooppalaisten korjattavissa olevia juurisyitä, jotka lopettaisivat liikenteen. Tänä vuonna suurin hiljenneen Italian reitin kautta tuleva ryhmä on ollut tunisialaiset ja Espanjan kautta tulevista marokkolaiset. Heillä ei ole tarvetta turvapaikkaan, vaan "juurisyy" on unelma elintason helposta nostamisesta. Toisaalta elintason nousu lähtömaissa vain helpottaa ja lisää liikkeelle lähtemistä.
Haaviston pitäisi tunnustaa, että reittejä ei saada järjestykseen ja ihmisiä pidettyä Afrikan puolella pehmeillä keinoilla kuten kehitysavulla.
Ja ilman muuta on lähdetty siitä, että jos löytyy isompi porukka, joka tätä taakkaa on valmis jakamaan, niin totta kai ollaan mukana siinä porukassa.
Terveisiä Mikko "Yhteinen hallitusohjelma!" Kärnälle.
Että kyllä tässä on myös herätty siihen hätään, joka Italian ja Kreikan kaltaisilla mailla on, että ei he voi tätä hommaa yksin hoitaa.
Vai että ihan herätty. Kaavaillun sopimuksen tarkoitus oli suostutella Italia avaamaan taas satamansa meritakseille. Auttamista olisi ollut tukea kaikkia Etelä-Euroopan maita rajojen sulkemisessa ja palautusten helpottamisessa. EU ei kuitenkaan ole halunnut painostaa lähtömaita vastaanottamaan omia kansalaisiaan.
Suomellahan on tässä vähän niin kuin oma lehmä ojassa, koska jos Venäjä sattuisi aukaisemaan rajat, niin Suomi voisi olla yhtä lailla yksin. Aika vaikea kuvitella, että Italia olisi kovin innokas ottamaan jostain Kuhmosta pakolaisia.
Juuri Venäjän vuoksi Suomen pitäisi ajaa käytäntöjä, joiden mukaan auttaminen tehdään muualla kuin EU-maissa, eikä pelkkä turvapaikanhaku takaa pääsyä ja jäämistä EU-alueelle.
Kuten vuosina 2015-2017 nähtiin, pakollinen taakanjako ei tiukan paikan tullen toimi, vaan jäsenmaat – Suomea lukuun ottamatta – ajoivat omia etujaan, kuten olivat ajaneet – Suomea lukuun ottamatta – jo vuoden 2015 kriisissä.
Nimenomaan Suomen pitäisi vastustaa automaattista taakanjakomekanismia, sillä sellaisen olemassaolo lisää uuden kriisin mahdollisuutta. Vuoden 2015 tilanteeseen sovellettuna pakollinen taakanjako olisi johtanut Euroopassa vielä pitempään ja vaikeampaan kriisiin.
Kyllä näistä on selvitty, mutta se pitää muistaa, että se solidaarisuus, mitä me osoitamme muille, niin joskus voimme sitä itse tarvita.
Jos yli 30 000 turvapaikanhakijan vastaanottoa Ruotsista, tuhansien turvapaikanhakijoiden siirtämistä Kreikasta, Italiasta ja Syyriasta tai Suomen jo yli kymmenen vuotta jatkunutta eurooppalaisittain poikkeuksellisen liberaalia turvapaikkapolitiikkaa kutsutaan "solidaarisuudeksi", niin se ei tee siitä yhtään sen perustellumpaa. On kuitenkin uskomattoman tyhmää luulla, että Suomi voisi tulevaisuudessa hyötyä aiemmista typeryyksistään, kun vaihtoehtona olisi ollut sanoa "ei".
Enkä usko, että Haavisto on oikeasti noin tyhmä. Kunhan esittää.