EU:n yhteinen pakolaispolitiikka (CEAS)... missä mennään???

[Roope]

Aikooko EU sallia turvapaikanhakuoikeuden rajoittamisen? Mitä sisäministeri @MikkonenKrista ja oikeusministeri @anna_maja Henriksson tekevät?

Pelastusjärjestö Mare Liberum: Kehotamme Euroopan unionin oikeus- ja sisäministereitä äänestämään instrumentalisointiasetusta vastaan! https://t.co/Y73o24enme

— Refugee Radio (@refugee_radio) December 8, 2022

Aikooko EU sallia turvapaikanhakuoikeuden rajoittamisen? Mitä sisäministeri @MikkonenKrista ja oikeusministeri @anna_maja Henriksson tekevät?

Pelastusjärjestö Mare Liberum: Kehotamme Euroopan unionin oikeus- ja sisäministereitä äänestämään instrumentalisointiasetusta vastaan!

Mare Liberum e.V.
Dec 8
The EU undermines its own rule of law by trying to dismantle asylum laws. Today the EU's Home Affairs and Justice Council will vote in #Brussels on a regulation that will give legal legitimacy to the EU's deadly isolationist agenda. #InstrumentalisationRegulation

EU:n oikeus- ja sisäasioiden neuvosto äänestää 8.12. asetuksesta joka antaisi oikeuden EU:n tappavalle linnake-agendalle. Ns. instrumentalisointiasetus antaisi EU-valtioille mahdollisuuden rajoittaa turvapaikkaoikeutta, jos ne havaitsevat uhan "kansalliselle turvallisuudelle"

Käytännössä EU-valtiot voisivat esimerkiksi sallia turvapaikanhaun vain tietyillä rajanylityspaikoilla, mikä rajoittaisi turvapaikanhakuoikeutta ja mahdollistaisi julmat takaisintyönnöt. #pushbacks

Suojelua hakevia ei tarvitsisi rekisteröidä neljään viikkoon, mikä saattaa rohkaista laittomiin takaisintyöntöihin. Lisäksi turvapaikanhakijat voitaisi ottaa säilöön ulkorajoilla jopa viideksi kuukaudeksi. Vastaanotto-olosuhteet heikkenisivät, samoin perusoikeuksien toteutuminen.

Asetus on EU:n yritys dehumanisoida suojelua hakevia ihmisiä - heidät määritetään oletetuksi uhkaksi johon on vastattava turvallisuuspoliittisesti. Luodaan narratiivi haavoittuvista ihmisistä hybridisodan "aseina" jotka muodostavat siten uhan kansallisvaltioiden turvallisuudelle.

Aktivistihörhöt onnistuivat nostamaan turhia toiveita.

Vastaus Venäjän hybridisodankäynnin uhkaan oli todellisuudessa kompromissien kompromissi, jossa rajalle lähetettyjä turvapaikanhakijoita olisi voinut hybridivaikuttamistilanteessa pidätellä komission erityisluvalla jonkin aikaa rekisteröimättä ja maahan päästämättä. Esitys ei olisi estänyt turvapaikanhakua tai mahdollistanut pushbackejä vaan oli samanlaista pelleilyä kuin Suomen rajalain mahdollistama rajanylityspaikkojen sulkeminen, joka kuitenkin tehtiin toisaalla laissa käytännössä mahdottomaksi. Jotain muka tehtiin, mutta ei mitään, millä olisi merkitystä.

Eikä tuo esitys mennyt edes läpi, kun jotkut jäsenmaat katsoivat fiksuksi vastustaa sitä, joten se siitä.

Erittäin huono ehdotus nk. välineellistämisasetukseksi ei saanut EU-jäsenvaltioiden enemmistöä taakseen.
Ainakin osa EU-maista puolustaa siis vielä oikeutta hakea turvaa - Suomi ei valitettavasti ole ollut tässä joukossa viime aikoina. https://t.co/pA6Tv2MGBO

— Pia Lindfors (@LindforsPia) December 9, 2022

[Roope]

Marinin terveiset huippukokouksesta: Suomi ei ole valmis elpymisvälineen tapaisiin ratkaisuihin ja muuttoliikkeeseen tullaan palamaan

[...]

Yksi varma keskustelunaihe ensi keväälle on muuttoliike, josta käytiin jonkin verran keskustelua myös torstaina huippukokouksessa.

Euroopan siirtolaismäärät ovat suurimpia vuosiin ja siirtolaisvirtaa on lisännyt sekä Ukrainan sota että aiemmat kriisit.

Helmikuun alkupuolella järjestetään myös ylimääräinen huippukokous, jossa Marin uskoo tätä keskustelua käytävän. Niin ikään hän uskoi, että asiaa puidaan myös jäsenmaiden ministereistä koostuvassa neuvostossa.

– Meillä on painetta muuttoliikkeen osalta ja tiedämme kaikki sen, että ratkaisuja Euroopan yhtenäiseen vastaukseen muuttoliikkeen osalta on odotettu pitkään. Ja Suomi on kannattanut hyvin voimakkaasti sitä, että meillä olisi yhtenäinen Euroopan laajuinen ratkaisu ja me tulemme tätä näkökulmaa pitämään myös vastaisuudessa esillä.

Keskustelua todennäköisesti tarvitaan, koska painetta Euroopassa on useaan eri suuntaan.

Samaan aikaan, kun esillä on ollut esimerkiksi yhteinen taakanjakomekanismi, Itävallan ja Hollannin kaltaiset maat painottavat sitä, että Dublin-asetus ei tällä hetkellä toimi.

Asetuksen mukaan turvapaikkaa pitäisi hakea ensimmäisestä EU-maasta, johon turvapaikanhakija saapuu, mutta virta vuotaa jo nyt EU:n ulkorajoilta myös kohti keskisempää Eurooppaa.

Todennäköisesti keskustelua siis käytäneen siitä, mistä päästä ongelmaa pitäisi korjata.

MTV 16.12.2022

Todennäköisesti keskustelua siis käytäneen siitä, mistä päästä ongelmaa pitäisi korjata.

Tuli jostain mieleen, että mitäs jos Dublin-periaatetta ja yhteisiä sääntöjä rikkovilta, turvapaikanhakijat eteenpäin päästäviltä ja jopa lähettäviltä mailta jäädytettäisiin EU-tuet? Voisi kummasti kannustaa esimerkiksi läpikorruptoitunutta Bulgariaa suojelemaan EU-rajoja tai ainakin rekisteröimään ja säilömään sisään päästämänsä laittomat siirtolaiset, jos uhkana olisi 29 miljardin euron elvytyspaketin menettäminen.

[Roope]

Humanitaaristen toimijoiden mahdollisuus auttaa ihmisiä EU:n rajoilla ilman rajoitteita on turvattava. Avun antaminen sitä tarvitseville ei saa vaarantua missään tilanteessa. @Sisaministerio @valtioneuvosto  @Europarl_FI @FinlandCoE #MigrantsDay https://t.co/psyqK1HjKl

— Suomen Punainen Risti (@PunainenRisti) December 16, 2022

Suomen Punainen Risti
Raportit siirtolaisiin kohdistetusta väkivallasta EU:n rajoilla ovat äärimmäisen huolestuttavia. Silti parhaillaan uudistettavassa EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa etusijalla ei ole ihmisten hyvinvointi, vaan rajakontrollin kiristäminen entisestään.

Red Cross EU Office: Final call for EU governments to put humanity first in EU migration legislation and practice 16.12.2022

Red Crossin tiedotteessa ei esitetä mitään konkreettista rajakontrollin kiristämisestä. Turvapaikkasopimusesityksessähän nostetaan päinvastoin esiin esimerkiksi meritaksien organisointi ja tulijoiden ihmisoikeuksien eli vapaan sisäänpääsyn varmistaminen.

This framework is increasingly tested by the Pact proposals focusing disproportionally on strengthening border controls, increasing the use of detention including for children, and enhancing returns. Instead, fair, accountable and high-quality migration and asylum procedures and dignified reception facilities throughout the EU should be at the heart of EU migration and asylum policy.

Sopimusesityksessä kyllä mainitaan muodon vuoksi "rajakontrolli" ja "palautusten tehostaminen", mutta ne jäävät sisällöttömäksi sanahelinäksi toisin kuin keinot lisätä haittamaahanmuuttoa ja lennättää tulijat EU:n ulkorajalta EU-maihin.

Twiitissä peräänkuulutettu "humanitaaristen toimijoiden mahdollisuus auttaa ihmisiä EU:n rajoilla ilman rajoitteita" tarkoittaa oikeasti laittomien siirtolaisten salaa rajojen yli auttamisen sallimista ja rankaisematta jättämistä.

[Roope]

Sijaa lentokentän telttamajoituksessa

”ONKO teillä Suomessa paljon turvaa hakevia, haluaisitteko meiltä vähän pakolaisia Suomeen”, sanailee Detlef Cwojdzinski.

Hän on tehnyt Berliinin kriisinhallinnan johtotehtävissä yli 40 vuoden uran ja johtaa nyt Tegelin lentoasemalle perustettua ukrainalaispakolaisten hätämajoitusta.

Monille suomalaisillekin tutun Tegelin C-terminaalin edustalla, missä lentokoneet ennen rullasivat, on käynnissä uudenlainen liike. Trukit suhaavat edestakaisin, ja päärautatieasemalle liikennöivä sukkulabussi tuo ja vie ihmisiä.

Rautatieasemalta tulee voipuneita ihmisiä, joista osa on aloittanut junamatkansa pommien jylinässä.

Kiitoradoille on pystytetty valtavia telttoja, joihin majoitetaan pian yli kolme tuhatta ihmistä. Niiden varustaminen asumiskuntoon on vielä kesken.

Tammikuun puoliväliin mennessä ne ovat varmasti täynnä.

Nyt sisällä C-terminaalissa on tilaa parille tuhannelle. Siellä majoittuu paljon ukrainalaisia, mutta myös syyrialaisia, iranilaisia, afganistanilaisia ja moldovalaisia. Ne ovat pääasialliset kansallisuudet, joiden edustajia juuri nyt Berliiniin tulee hakemaan suojaa.

BERLIINISSÄ ei ole koskaan ollut niin paljon suojaa hakevia kuin nyt. Majoituspaikkoja on käytössä 30 000, mutta ne eivät riitä. Tegelin keskus käynnistettiin kolmessa viikossa, kun syksyn aikana kävi selväksi, että vastaanoton majoitustilat eivät muuten riitä.

[...]

Cwojdzinski oli hallinnoimassa vuoden 2015 siirtolaiskriisiä, jonka moni muistaa Eurooppaa koetelleena poikkeustilana. Nyt tulijoita on selvästi enemmän kuin silloin, hän sanoo.

Berliiniin tulee arviolta kuusi tuhatta ihmistä kuukaudessa. Järjestöjen ja hallinnon ponnisteluista huolimatta osa poliitikoista sanoo, että humanitäärinen kriisi uhkaa puhjeta.

TILANNE ei koske vain Saksaa, vaan muissakin EU-maissa tulijoiden määrä on kasvanut ja osassa maista vastaanottokyky natisee liitoksissaan.

Joulukuun puolivälissä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel sanoi, että helmikuussa EU pitää huippukokouksen, jossa siirtolaiskriisin taakanjakoa jäsenmaiden kesken on tarkoitus ratkoa.

Helsingin Sanomat 25.12.2022

[Jorma M.]

Jos Suomen päättäjät yht'äkkiä ja taikasauvan avulla muuttuisivat eettisiksi, niin he sopisivat julistuksesta, jonka mukaan

- Suomi ei ota toistaiseksi yhtään pakolaista. Mistään. Minkään näköistä tai uskoista.
- Suomi poistaa maassa olevat turvapaikkaa hakeneet ja turvapaikan saaneet ja paperittomat Lähi-Idän, Keski-Aasian ja Afrikan henkilöt ja heidän perheenjäsenensä. Mahdollisimman pian. Rahan voimalla tai kehitysavun peruuttamisen uhalla. Esim Ruandaan tms.
- Ainoa osa Suomessa olevista pakolaisista tms joiden sallitaan jäädä toistaiseksi maahan, on ukrainalaiset ja venäläiset. Ja nämäkin siten, että yhteismajoitusta, minimihyysäystä noudattaen. Tarkan silmälläpidon alaisina ja vain soveltuvin osin mahdollisesti pidemmäksi ajaksi. Rikoksista joutuu heti poistettavien listalle.
- Ja "koska Suomi on asiallinen ja kohtuullinen maa, niin poikkeusten poikkeuksia voidaan aina tehdä".

Ja aivan erityisesti nämä seikat tiedotettaisiin EU:lle.

[Roope]

Kirjeenvaihtajan analyysi: Ruotsi esitteli EU:lle pohjoisen ihmeitä – pienen kaivoskaupungin uumenissa on piilossa kaikkien himoitsema aarre

Ruotsidemokraattien rooli hallituksen tukipuolueena ja Ruotsin Nato-prosessi herättävät kysymyksiä nyt, kun Ruotsi aloitti EU:n puheenjohtajamaana, kirjoittaa Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Rikhard Husu analyysissaan.

[...]

Juhlavien alkutahtien jälkeen Ruotsin puheenjohtajuudella on edessään arkinen puurtaminen EU-lainsäädännön parissa. Ratkaisua haetaan muun muassa EU:n ja Yhdysvaltain välejä hiertävään kiistaan vihreän teknologian valtiontuista.

Ruotsin tuore oikeistohallitus joutuu myös sovittelemaan jäsenmaiden kantoja energiapolitiikkaan ja EU:n kunnianhimoiseen ilmastopakettiin.

Ruotsidemokraattien pääsy vallan kamareihin ei ole jäänyt vaille huomiota. Brysselissä onkin kysytty, voiko laitaoikeiston ottaminen hallituksen tukipuolueeksi vaikuttaa esimerkiksi EU:n maahanmuuttopolitiikan uudistuksiin.

Hallituslähteet vakuuttavat, että maahanmuuton kokonaisuudistusta tullaan edistämään Ruotsin kaudella. Ratkaisevat päätökset vaikeassa maahamuuttopaketissa siirtynevät muutenkin ensi vuoteen.

Yle 13.1.2023

[Roope]

Ledare: Populismen skapar Fästning Europa

EU tog under fjolåret emot ett rekordantal flyktingar och visade stor solidaritet för miljoner ukrainare. Gentemot migranter och asylsökande som kommer längre ifrån är det inte öppna famnar och dörrar som gäller, snarare murar och stängsel. Tanken på en human, gemensam migrationspolitik dör bort.

Hbl 8.2.2023

Tommy Westerlund vaikeroi Höblän pääkirjoituksessa, kuinka perussuomalaiset ja muut populistit ovat muuttaneet EU:n Euroopan Linnoitukseksi (joka otti viime vuonna vastaan enemmän turvapaikanhakijoita kuin ikinä ennen).

EU-ländernas ledare ska igen ta itu med ett bekant ärende -migrationen.  Frågan är minst lika låst som tidigare. Det har gjorts många försök att lösa upp knuten, men resultaten har hittills varit magra.

EU har efter den stora flyktingkrisen år 2015 haft åtta år på sig att hitta lösningar så att den paniksituation som då uppstod inte skulle behöva upprepas. Men det har man gått bet på. Om stora mängder hjälpbehövande och andra migranter plötsligt väller in i Europa står man lika handfallen att ta emot dem som förra gången. Lösningen, om det kan kallas så, kan bli att stoppa så många migranter som möjligt och snabbt få dem att återvända.

Häh? EU ei ole tehnyt yhtään mitään luodakseen rakenteet, joilla vuoden 2015 toisinnossa tulijat pysäytettäisiin ulkorajoille ja palautettaisiin takaisin.

Komission jäsenmaille esittämä maahanmuuttosopimus lähtee päinvastoin siitä, että kaikki otetaan vastaan ja jaetaan jäsenmaihin.

EU öppnar inte stora famnen för flyktingar, det är helt klart efter de politiska omvälvningar som skett och fortfarande sker i Europa. Högerextrema och nationalpopulistiska partier är igen på frammarsch. Till exempel i Sverige har Sverigedemokraterna nått en maktposition efter ett lyckat riksdagsval i höstas. Den borgerliga regeringen i Sverige, som nu sköter EU-ordförandeskapet, regerar dels på SD:s villkor. I Italien styr sedan i höstas en helpopulistisk regering med en premiärminister från ett parti med fascistiska rötter. Och här hemma har Sannfinländarna medvind och finns starkt med i spekulationerna kring regeringssammansättningen efter valet i april.

Westerlund väittää, että "EU ei avaa syliään pakolaisille", koska "äärioikeistolaiset ja kansallispopulistiset puolueet ovat taas nousussa", mutta oikeasti maahanmuuttokriittisillä puolueilla on aivan yhtä vähän vaikutusvaltaa EU:n turvapaikkapolitiikkaan kuin vuonna 2015, jolloin Merkel, Sipilä ja muut johtavat poliitikot kutsuivat miljoonat ihmiset kylään.

Kuten sanottu, EU:n suunnitelmat perustuvat kaikkien tulijoiden vastaanottoon, ja kaikki rationaaliset ratkaisumallit esimerkiksi suojan tarjoamisesta Euroopan ulkopuolelta on ammuttu välittömästi alas. EU:ssa ei ole ollut puhettakaan rajojen järjestelmällisestä sulkemisesta vaan uuteen sopimukseen kaavaillaan muun muassa EU:n tukeman laittomien siirtolaisten meritaksitoiminnan organisoimista Välimerelle.

Den här politiska utvecklingen gör det inte enklare att hitta lösningar på migrationsproblemen. Tvärtom. Trenden är snarare att andra, traditionella partier har närmat sig de nationalistiska och extrema populistpartierna i inställningen till asylsökande och andra migranter.

Politiker runt omkring i EU tycks vara mer inriktade på att bevaka sina intressen och positioner på hemmaplan än att helhjärtat försöka nå gemensamma humana lösningar på ett europeiskt plan.

Mitä olisivat "yhteiset inhimilliset ratkaisut eurooppalaisella tasolla" ja miten "nationalistiset ja äärimmäiset populistipuolueet" muka voivat estää ne?

Jos Westerlund tarkoittaa EU:n ulkorajalle tulevien pakollista jakamista jäsenmaihin – joka on mahdollisimman hullu ratkaisu – niin juuri sitähän komissio suunnitelmassaan ajaa.

Men det finns ljuspunkter och belägg för att det också finns vilja att hjälpa. Det har vi sett under hela det år som Rysslands anfallskrig har pågått i Ukraina. Under fjolåret flydde många gånger fler människor till EU än under flyktingkrisen 2015-16 och för tillfället är nästan fem miljoner ukrainare som har flytt undan ryska kulor registrerade för tillfälligt skydd eller liknande i EU.

Unionen har visat upp en beundransvärd enighet och prov på solidaritet då det verkligen behövs. Men den saknas då det gäller flyktingar längre ifrån, från en annan kontinent, kultur och religion.

Jos ja kun Westerlund tarkoittaa, että ongelmana on, ettei muista maanosista tulevia kohdella kuin ukrainalaisia, jotka saavat automaattisesti oleskeluluvat ja luvan asettua mihin EU:ssa haluavat, niin voisi ottaa järjen käteen, jos pystyy. Ukrainan sodan ja sen aiheuttaman resurssikriisin jos minkä olisi pitänyt päinvastoin tehdä selväksi, että Eurooppa pitää sulkea muista maanosista tulevilta turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttäjiltä. Suojan tarjoaminen Euroopan ulkopuolelta on jo resurssien käytönkin kannalta sata kertaa tehokkaampaa.

Gentemot dem har det närmast byggts murar och stängsel för att de inte ska kunna ta sig in i EU. Nu vill till exempel Österrikes förbundskansler Karl Nehammer att EU ska finansiera ett stängsel vid Bulgariens gräns mot Turkiet.

Att bygga fysiska gränshinder är en lumpen lösning på unionens svårigheter att hitta en gemensam migrationspolitik.

Aidat eivät ole huono ratkaisu vaan muita toimia tukeva minimiratkaisu epätoivotun laittoman siirtolaisuuden hillitsemisessä.

Det är snart tre år sedan EU-kommissionen lade fram ett nytt förslag till en gemensam migrationspolitik. Framstegen har varit "extremt långsamma" för att citera en tidigare lägesrapport av kommissionen.

Det är klart att EU inte kan hjälpa alla nödställda i världen. Inte ens alla som behöver hjälp och hoppas få asyl och skydd i Europa. Men det måste hittas bättre och rättvisare system än vi har i dag. Vi kan när som helst befinna oss i samma situation som 2015 då flyktingmängden ökade drastiskt.

Jos "on selvää, että EU ei voi auttaa kaikkia maailman hädänalaisia", niin miksi sitten EU:n turvapaikkapolitiikka ja komission maahanmuuttosopimusesitys lähtevät siitä, että kaikki tulijat otetaan sisään EU-alueelle?

Ja jos yhteisen EU-politiikan tarkoituksena on muka estää vuoden 2015 vyöryn toistuminen, niin kaikkihan ymmärtävät, että se onnistuisi mahdollisimman huonosti ilmoittamalla, että ensi kerralla kenenkään ei tarvitse vaeltaa Euroopan halki tai vältellä raja-aitoja ja -vartijoita, koska kaikki lennätetään EU:n ulkorajoilta Kreikkaa ja Italiaa anteliaamman sosiaaliturvan jäsenmaihin.

EU:s gränsmyndighet Frontex registrerade redan i fjol 330 000 “irreguljära ankomster” in i EU från Medelhavsområdet och via västra Balkan. Det är det största antalet sedan migrationsvågen för åtta år sedan.

Det är framförallt till EU-länderna i Sydeuropa som migranter från Mellanöstern och Afrika har tagit sig. Men det är inte rimligt att Grekland, Italien och Spanien ensamma ska ta hand om de här migrationsströmmarna. En del flyr förföljelse, och krig, andra fattigdom och hungersnöd och en del vill bara söka ett bättre liv.

Ja sitten vuorossa tuttu valheellinen hokema, että "Kreikka, Italia ja Espanja hoitavat yksin siirtolaisvirrat", kun ne päinvastoin ovat jo vuosikymmenet lähettäneet alueelleen tulleet laittomat siirtolaiset eteenpäin muihin EU-maihin ilman rekisteröimistä tai käännyttämistä.

Vertailun vuoksi, kun Euroopan ääressä sijaitseva Suomi rekisteröi noin 30 000 turvapaikanhakijaa vuonna 2015, turvapaikanhakijoita busseilla eteenpäin lähettänyt Kreikka rekisteröi noin 10 000 ja nekin luultavasti vain pakon edessä EU-viranomaisten valvonnassa. Vaikka EU antoi Kreikalle vuoden 2015 jälkeen miljardeja euroja turvapaikkajärjestelmän kunnostamiseen, leireillä näkyi ainakin pari vuotta sitten parin euron muovipressutelttojen rivistöjä.

Den här bördan bör kunna delas på ett solidariskt sätt mellan alla EU-länder. Det är ju inte fråga om att alla som vill in i EU ska ges asyl eller uppehållstillstånd, men processerna för att utreda alla migranters situation  är arbetskrävande och det arbetet bör också delas.

Westerlundin mukaan ainoa "solidaarinen" ratkaisu on pakottaa jäsenmaat tulijoiden jakamiseen. Ei ole. Se on hullu ratkaisu, joka johtaa ylivoimaisena vetovoimatekijänä loputtomasti kasvavaan tulijavirtaan, joka vahingoittaa kaikkia maita ja myös EU:n yhtenäisyyttä. Solidaarisuutta siinä on yhtä paljon kuin pakotetussa joukkoitsemurhassa.

Vi ska inte förvänta oss så mycket från EU-toppmötet på torsdag och fredag. Eventuellt kan det röra på sig kring kommissionens förslag för hur återsändningarna av migranter som inte ges uppehållstillstånd ska försnabbas.

Snabba asylbeslut är bra för alla parter, och två av tre som har sökt sig till Europa de senaste åren har inte skyddsskäl. Men för många EU-länder förefaller fokus nu helt ligga på att hitta lösningar för hur man bäst kan stoppa eller returnera migranter. Hur EU ska ta emot hjälpbehövande funderar ingen på.

Kun Westerlundin itsensäkin mukaan kaksi kolmesta Eurooppaan tulevasta on turvapaikkahuijari, eivätkä palautukset tilastojen mukaan toimi, on selvää, että turvapaikkajärjestelmä on ennen kaikkea laittoman siirtolaisuuden väylä, joka pitäisi mahdollisuuksien mukaan tukkia. Mutta ei. Ongelma kuulemma on, että kukaan EU:ssa ei ajattele hädänalaisia.

[Roope]

EU-johtajat haluavat parantaa ulko­rajojen valvontaa – myös aitojen rahoitus nousi keskusteluun

BRYSSELISSÄ koolla ollut EU-huippukokous kävi torstain ja perjantain välisenä yönä pitkän keskustelun muuttoliikkeestä ja EU-maiden kyvystä kilpailla Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan.

Kaksipäiväiseksi tarkoitettu kokous vedettiin läpi vajaassa vuorokaudessa.

Muuttoliike on Suomen pääministerin Sanna Marinin (sd) mukaan aihe, joka ei poistu huippukokousten pöydiltä.

”Keskustelimme ulkorajakysymyksistä ja niistä tarpeista, joita olemme vuosien varrella nähneet esimerkiksi hybridivaikuttamisen osalta. Rajoja ja ihmisiä käytetään sen välineinä.”

Muuttoliikkeessä jäsenmaat keskittyivät siihen, miten EU-maiden ulkorajavalvonta, maahantulijoiden rekisteröinti ja maahantulijoiden mahdolliset palautukset lähtömaihinsa saataisiin toimimaan nykyistä paremmin.

Nyt maiden kesken on tästä riitaa. Esimerkiksi Välimeren maat, joihin suuri osa siirtolaisista tulee ensimmäiseksi, kokevat kantavansa kohtuutonta taakkaa. Siirtolaisten kauttakulku- ja kohdemaat puolestaan syyttävät ensi linjan maita siitä, että ulkorajavalvonta vuotaa eikä tulijoiden rekisteröinti toimi kuten pitäisi.

KORONAN jälkeen siirtolaismäärät ovat kasvaneet vauhdikkaasti ja alkavat lähestyä vuoden 2015 lukemia. Muun muassa Saksa, Itävalta, Belgia ja Hollanti tuskailevat, kun vastaanottopaikat ovat ruuhkautuneet luvattomasti EU-alueelle saapuneista maahantulijoista.

Komission tietojen mukaan EU-alueella tehtiin viime vuoden loppuun mennessä yli 920 000 turvapaikkahakemusta, missä oli yli 40 prosentin kasvu edellisvuodesta. Hakijoista 61 prosenttia ei tarvinnut kansainvälistä suojelua eli ei ollut oikeutettu turvapaikkaan.

Osa maista haluaisi käyttää EU-varoja rakentaakseen rajoille aitoja. EU-komissio ei ole suostunut fyysisten esteiden rahoittamiseen, vaan on korostanut, että varat on tarkoitettu valvonnan ja teknisen välineistön parantamiseen.

Kokouksen loppupäätelmien mukaan komissiota kehotetaan rahoittamaan toimia, jotka suoraan edesauttavat EU:n ulkorajojen valvontaa. Tämän voi halutessaan tulkita tarkoittavan aitoja.

Väärin perustein maahan tulleiden ihmisten palautukset lähtömaihin eivät myöskään nykyisellään toimi.

EU:n tarkoituksena on painostaa lähtömaita palautussopimuksiin ensisijaisesti hyvällä, mutta tarvittaessa myös pahalla. Jos maa ei suostuisi palautuksiin, sen kansalaisten mahdollisuutta saada viisumi EU-alueelle kiristettäisiin.

Helsingin Sanomat 10.2.2023

Esimerkiksi Välimeren maat, joihin suuri osa siirtolaisista tulee ensimmäiseksi, kokevat kantavansa kohtuutonta taakkaa. Siirtolaisten kauttakulku- ja kohdemaat puolestaan syyttävät ensi linjan maita siitä, että ulkorajavalvonta vuotaa eikä tulijoiden rekisteröinti toimi kuten pitäisi.

Ja mikähän se Välimeren maiden "kohtuuton taakka" muka on, kun ne antavat rutiininomaisesti alueelleen tulleiden laittomien siirtolaisten vaeltaa eteenpäin paremman sosiaaliturvan maihin hakemaan turvapaikkaa tai katoamaan laittomaksi työvoimaksi?

Osa maista haluaisi käyttää EU-varoja rakentaakseen rajoille aitoja. EU-komissio ei ole suostunut fyysisten esteiden rahoittamiseen, vaan on korostanut, että varat on tarkoitettu valvonnan ja teknisen välineistön parantamiseen.

Eli ollaan vielä kahdeksan vuotta katastrofivuoden 2015 jälkeen lähtöpisteessä väittelemässä jostain niin toisarvoisesta kuin (komission vastustamien) aitojen rahoituksesta eikä (komission vastustamista) yhteisistä keinoista rajojen sulkemiseksi kutsumattomilta vierailta.

EU:n tarkoituksena on painostaa lähtömaita palautussopimuksiin ensisijaisesti hyvällä, mutta tarvittaessa myös pahalla. Jos maa ei suostuisi palautuksiin, sen kansalaisten mahdollisuutta saada viisumi EU-alueelle kiristettäisiin.

Viisumiruuvi pyörii EU:ssa tunnetusti vain yhteen suuntaan. "Hyvällä painostaminen" tarkoittaakin komission suunnitelmassa haittamaahanmuuton laillistamista ja edistämistä erinäisten maahanmuuttokiintiöiden, ohjelmien, helpotusten ja taloudellisten insentiivien kautta. Lopputuloksena on enemmän ja kalliimpaa haittamaahanmuuttoa sinnemäkeläisessä hengessä, että paras tapa päästä eroon laittomasta maahanmuutosta on luoda riittävä määrä väyliä lailliselle maahantulolle.

Sen sijaan pahalla painostaminen on jäänyt ja tulee aina jäämään pelkäksi puheeksi ja siinäkin sivulauseisiin. Siitä pitävät viimeistään EU:n intressi- ja painostusryhmät huolen. Ja tietysti poliittiset päättäjämme.

Saksan uusi Merkel Olaf Scholz oli kuulemma itkenyt kokouksessa, että emme kai halua tehdä Euroopasta linnaketta (pakolaisaktivistien käyttämä ilmaisu), koska aidat nyt eivät vain toimi, kuten Meksikon rajallakin on nähty. Myös unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell varoitti "Euroopan linnakkeesta" ja vaati lisää laillisia väyliä, koska "siirtolaisuus on yhtä vanhaa kuin ihmisyys".

Finally, on migration: “Fortress Europe” is not a solution. Migration is as old as humanity.
...
We can ask people to take back the irregular migrants, but we have to offer lines of regular migration. Because, first, Europe needs migrants. And, secondly, it is a way of dealing better with our partners around the world. 
...
We have to take migration as an important part of our external policy. When we talk with our partners, we have to offer something on migration more than just “Take your people back!”. Take your people back, but offer them the possibility of opened channels of regular migration. It is the best way of fighting smuggling and avoiding people risking and losing their lives.

[Roope]

Mistäs kirjoitettaisiin, ettei tarvitsisi keskustella itse asiasta? No, vaikka aidoista ja niiden rahoittamisesta.

EU-johtajat haluavat vahvistaa ulkorajojaan laittomalta siirtolaisuudelta, mutta moni jäsenmaa ei maksaisi raja-aitoja yhteisestä pussista

EU:n huippukokouksesta lähti perjantain vastaisena yönä komissiolle viesti, että EU-varoja tulisi merkittävissä määrin ohjata ulkorajojen vahvistamiseen eli rajojen rakenteiden ja valvontalaitteistojen vahvistamiseen.

Keskustelua EU:n ulkorajojen vahvistamisesta on käyty aika ajoin, erityisen vilkkaasti erityisesti vuodesta 2021, jolloin Valko-Venäjän katsottiin järjestelleen laittomien siirtolaisten tuloa Puolaan ja Baltian maihin.

EU-maiden sisällä on eriäviä näkemyksiä siitä, miten ulkorajoja tulisi vahvistaa.

– Kokouslähteiden mukaan keskustelua käytiin ennen kaikkea EU:n rajavalvonnan kehittämisestä. Osa maista haluaisi käyttää EU-rahaa rajaturvallisuuden vahvistamiseen, erityisesti aitojen rakentamiseen. Tällä hetkellä esimerkiksi Bulgarialla on aitaa 237 kilometrin pituudella Turkin vastaisella rajalla ja osa maista haluaisi vahvistaa tätä, selvittää Brysselin eilisen EU-huippkokouksen antia, EU-asiantuntija, Helsingin yliopiston dosentti Timo Miettinen.

Tehostettu valvonta merkitsee muun muassa ilmavalvontaa ja vartiokoppeja varsinaisten fyysisten esteiden lisäksi.

Huippukokouksen virkamiehistössä arvioitiin, että mikäli valvontalaitteistoa rahoitettaisiin yhteisistä varoista, jäsenmaat voisivat kustantaa raja-esteet omista kansallisista budjeteistaan. Asiasta kirjoittaa muun muassa Politico-lehti.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on linjannut, että aitoja ei kustanneta yhteisistä varoista. Suomi on ollut samoilla linjoilla.

Keskustelu jatkuu, arvioi Timo Miettinen.

– Eroja on edelleen siinä, millaisia toimenpiteitä EU-varoista ollaan valmiita rahoittamaan. Monet maat haluaisivat käyttää EU-varoja aitojen rakentamiseen. Osa maista, kuten Suomi, on toiminut asiassa omaehtoisesti ja päättänyt rakentaa aitaa kansallisista budjeteista.

Yle: 10.2.2023

Puolaan ja Baltian maihin Valko-Venäjän kautta ohjattujen ihmisten tilanne havahdutti useita maita pohtimaan rajaturvallisuuden vahvistamista. Ukrainan sota on lisännyt kehitystarpeita.

– Muutos on ollut näkyvä erityisesti Suomessa, jossa aidan rakentaminen nousi keskusteluun Venäjän hyökkäyssodan myötä. Myös Baltian maissa vaatimukset aitojen rakentamisesta ovat lisääntyneet. Aitojen pystyttämisestä on tullut tietyllä tavalla hyväksyttävä teema, analysoi Timo Miettinen.

Rajaturvallisuutta ei Puolassa ja Baltian maissa taannut aita vaan se, että rajaa puolustettiin käännyttämällä laittomat rajanylittäjät takaisin. Toisin kuin Suomessa tehtäisiin.

Dosentti Timo Miettisen mukaan puhe linnake-Euroopasta juontaa juurensa kauempaa historiasta.

– Se liittyy ennen kaikkea maahanmuuton tarkastelemiseen turvallisuuskysymyksenä. Ajatusta Euroopasta linnakkeena on vahvistanut muun muassa vuoden 2015 niin sanottu pakolaiskriisi, joka osoitti EU:n olevan edelleen hukassa yhteisen turvapaikkapolitiikan suhteen. Uudistuksia, erityisesti pysyvien kiintiöiden osalta, on ollut vaikea saada aikaan.

Dosentti Miettinen viittaa kiertoilmaisulla "pysyvät kiintiöt" komission jäsenmaille kaavailemiin pakollisiin turvapaikanhakijoiden siirtokiintiöihin. Ne olisivat olleet tuhoisia vuoden 2015 tilanteessa ja pahentaneet kriisin aivan toiselle tasolle aiheuttaen kaaoksen moniin Euroopan maihin. Venäjä olisi varmasti ollut tyytyväinen, ja olisimme Ukrainan sodan ja pakolaisten kanssa nyt aivan eri tilanteessa.

Timo Miettinen kehottaa pohtimaan esteiden rakentamisen problematiikassa muuton juurisyitä. Yhä uudestaan ja uudestaan perheet ahtautuvat merikelvottomiin aluksiin hengenvaaralliselle matkalle esimerkiksi Välimeren yli. Tällöin raja-aita ei ole ratkaisu.

Ensinnäkin ensisijaista eurooppalaisille on tietysti Eurooppa ja eurooppalaiset, ei tänne tuhansien kilometrien päästä parempaa elämää hakemaan tunkevat. Toiseksi, perheet ja nuoret miehet, joita tulijat ylivoimaisena enemmistönä ovat, eivät ahtautuisi merikelvottomiin aluksiin hengenvaaralliselle matkalle Välimeren yli, ellei heitä otettaisi Euroopassa lähtökohtaisesti vastaan suojelua hakevina, jotka saavat joka tapauksessa saapua ja jäädä Eurooppaan. Maikkarin eilisten tv-uutisten mukaan viime vuonna EU:n turvapaikanhakijoista "yli 60 prosenttia tuli maista, joiden kansalaisilla ei ole edes perustetta kansainväliseen suojeluun".

Pelkkä raja-aita tai tiukempi rajavalvonta ei ole ratkaisu, mutta niiden lisäksi automaattiset käännytykset ja suojan tarjoaminen ainoastaan Euroopan ulkopuolella on.

– On selvää, että esteet eivät liity millään tavalla maahanmuuton juurisyihin, alueelliseen epävakauteen ja taloudelliseen näköalattomuuteen. Ne lisäävät luultavasti merireittien suosiota ja tätä kautta myös kuolemantapausten kasvun riskiä. EU-maiden tulisikin nyt miettiä uudelleen strategiaansa Afrikassa ja Lähi-idässä.

Eurooppaan suuntautuvan haittamaahanmuuton juurisyitä, mitä ikinä ne sitten oikeasti ovatkaan, on joka tapauksessa mahdotonta poistaa Euroopasta käsin. Helpompien laillisten maahanmuuttoväylien luominen näille samoille ihmisille olisi aivan erityisen järjenvastainen keino siihen. Merireittien suosio ja kuolemantapaukset johtuvat viime kädessä juuri siitä, että Eurooppaan edelleen näennäisestä estelystä huolimatta annetaan tulla ja suorastaan houkutellaan tulemaan.

EU-maiden strategiaksi riittäisi ulkorajojen ihan oikea sulkeminen viisumittomilta tulijoilta. Ei ole mitään muuta toimivaa vaihtoehtoa, eikä Miettinenkään esitä sellaista.

[Eino P. Keravalta]

Ylläolevasta viestistä:

EU:n huippukokouksesta lähti perjantain vastaisena yönä komissiolle viesti, että EU-varoja tulisi merkittävissä määrin ohjata ulkorajojen vahvistamiseen eli rajojen rakenteiden ja valvontalaitteistojen vahvistamiseen.

Keskustelua EU:n ulkorajojen vahvistamisesta on käyty aika ajoin, erityisen vilkkaasti erityisesti vuodesta 2021, jolloin Valko-Venäjän katsottiin järjestelleen laittomien siirtolaisten tuloa Puolaan ja Baltian maihin.

EU-maiden sisällä on eriäviä näkemyksiä siitä, miten ulkorajoja tulisi vahvistaa.

Tällainen puhe raja-aidoista ja ulkorajojen vahvistamisesta EU:n sisällä on silkkaa propagandaa.

Koska juuri mitään aitoja ( no pun int ) keinoja ei olla toteutettu, vaan tällainen keskustelu on tarkoitettu hämärtämään keskiverron EU-asukin käsitystä siitä, mitä ollaan tekemässä ja mistä ollaan huolissaan. Kun keskiverto EU-asukki propagandamedian suosiollisella avustuksella lukee, että EU:ssa keskustellaan raja-aidosta ja ulkorajojen vahvistamisesta, keskiverrolle EU-asukille saadaan syötettyä käsitys, että rajarikollisten luomaan ongelmaan ollaan kovasti puuttumassa. Tosiasiassa näin ei käy eikä sellaista ole suunnitelmissakaan, vaan tarkoitus on vain saattaa tavan pöljät luulemaan, että Mr EU jaksaisi välittää eurooppalaisten hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja poliittisesta tahdosta samalla kun ovet pyritään avaamaan entistäkin leveämmälle, jotta tuho saa jatkua, vaikka kansa muuta luulee.

[Paawo]

Aidoista ja seipäistä on kiehtovaa puhua.
Fakta on se että moni maaraja on kuitenkin  suljettavissa ilman aitaakin ja vastaavasti ovat kaikki aidat kierrettävissä ja ukset tiirikoitavissa.

Mikä tahansa kulkuhidaste tarvitsee toimiakseen heti aidan jäätyä taakse raivohullut verikoirat kyynisine ohjaajineen. Ei joka suuntaan rasvattuna joustavaa hyysäyskoneistoa ja mustanmakkaran perässä juoksevia vapaaehtoisjärjestöjä. 

[Roope]

Helsingin Sanomat: Teltat Brysselin metro­asemilla kertovat EU:n epä­onnistumisesta 14.2.2023

Pakolaisia tulee Ukrainasta, ja heitä tulee myös eri reittejä Välimeren yli. Ukrainasta sotaa pakenevia Eurooppa auttaa mielellään, mutta sama tahto toimia oikein ei sitten ulotukaan muuhun pakolaisuuteen.

SUOMESSA asti pakolaismäärien kasvu ei näy samalla tavalla kuin vuonna 2015, ainakaan vielä. Mutta asia kuuluu myös Suomelle.

EU:ssa on ollut yli kaksi vuotta vireillä turvapaikkapolitiikan uudistus, jonka keskeinen idea on käännyttää nopeasti pois ne, jotka eivät tarvitse turvapaikkaa.

Ei ole. Kukaan, joka on perehtynyt komission ehdotukseen ja lausuntoihin ei usko tuollaista, eivät edes palautuksista vaahtoavat pakolaisaktivistit.

Palautukset kyllä mainitaan, mutta ne ovat uudistuksessa sivuosassa, ilman konkreettisia keinoja ja ennen kaikkea ilman komission tahtoa toteuttaa niitä. Jo sen määrittely, ketkä "eivät tarvitse turvapaikkaa" on tyhjän päällä, kun ehdotus joka tapauksessa velvoittaisi jakamaan ympäri Eurooppaa ilmiselvät Välimeren ylittävät elintasopakolaisetkin.

Oikeasti uudistuksen ytimessä on estää laittomien siirtolaisten käännytykset EU-rajoilta ("ihmisoikeudet") muun muassa EU:n omilla rajavartijoilla ja meritakseilla ja luoda jättimäinen koneisto heidän siirtämisekseen EU-maihin ("taakanjako").

Lisäksi tarkoituksena on jakaa tulijoiden taakkaa tasaisesti jäsenmaiden kesken – jos vaikka jonkin Välimeren maan vastaanottojärjestelmä ylikuormittuisi, turvapaikanhakijoita voisi siirtää toisiin EU-maihin.

Höpsis. Systeemi luodaan ehdotuksen perusteella sellaiseksi, että siihen on rakennettu sisään siirtolaisten Eurooppaan houkuttelu, joka johtaa väistämättä "ylikuormittumiseen", jota taas voidaan käyttää tekosyynä, että komissio saa oikeuden itse määritellä, kuinka paljon mikin maa pakotetaan ottamaan vastaan laittomia siirtolaisia.

Kun tämä mylly on saatu pyörimään, tulijavirta on loputon, eikä ehdotuksessa esitetä keinoja pysäyttää sitä. Koska ei ole tarkoituskaan. Nyt aiotaan toteuttaa loppuun asti se Merkelin ja Junckerin tuhotyö, joka jäi vuonna 2015 kesken, kun Unkari ja sen perässä muut maat ryhtyivät komission vastustuksesta huolimatta sulkemaan rajojaan.

Tämä kävisi järkeen, koska on kohtuutonta, että jäsenmaiden joukosta vain muutama ottaa vastaan kovimman paineen. Sopua ei vain ole saatu.

Ehdotetussa "taakanjaossa" ei ole järjen hiventäkään. Paine syntyi vuonna 2015 siitä, että ulkorajamaat päästivät laittomat siirtolaiset vapaasti eteenpäin, mikä houkutteli yhä enemmän ihmisiä liikkeelle.

Jälkikäteen esimerkiksi Kreikan toimintaa on puolusteltu "ylikuormituksella", mutta oikeasti Kreikka vain jatkoi samaa politiikkaansa muiden EU-maiden vahingoksi kuin aina ennenkin. Jos Kreikka olisi pysäyttänyt ja rekisteröinyt tulijat keväästä asti, eikä kuskannut heitä busseilla eteenpäin, ei olisi syntynyt vuoden 2015 kriisiä, koska ei turvallisesta Turkista tulleiden määränpäänä ollut Kreikka vaan muut EU-maat. Kreikka rekisteröi koko vuonna vain kolmasosan siitä turvapaikanhakijamäärästä mitä Suomi, joten ylikuormituksesta puhuminen on pelkkä tekosyy.

KUN sisäisesti jumittaa, EU:ssa on alettu puhua yhä enemmän ”ulkoisesta ulottuvuudesta”. Se tarkoittaa katseen kääntämistä lähtömaihin ja kaikkia keinoja, joilla etenkin paremman elämän perässä lähtijät saataisiin jäämään kotimaihinsa.

Tähän liittyvät palautukset. Nyt vain joka viides kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut saadaan palautettua takaisin lähtömaahan. Loput jäävät oleskelemaan EU-alueelle.

EU:ssa on havaittu, että neuvottelut lähtömaiden kanssa takaisinottosopimuksista eivät etene. Pitäisi olla porkkanoiden lisäksi myös keppiä, mutta EU:ssa ei ole löytynyt yhteistä linjaa siihen, voisiko esimerkiksi viisumipolitiikkaa kiristää tai kehitysavusta leikata, jotta lähtömaat alkaisivat ottaa vastaan EU-alueella laittomasti oleilevia kansalaisiaan.

Joten palautukset ovat jatkossakin vähintään yhtä vaikeita, eikä komission ehdotuksessa oikeasti edes haluta niitä. Sen sijaan komissio esittää ehdotuksessaan uusia porkkanoita, joilla kasvatetaan haittamaahanmuuttoa laillisten väylien kautta.

Samoin komissio ja eräät jäsenmaat ovat ottaneet ehdottoman kielteisen kannan Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta turvallisiin maihin Euroopan ulkopuolelle (vrt. Iso-Britannia ja Ruanda), vaikka se on kiistatta ainoa toimiva pitkän tähtäimen ratkaisu.

Kun ulkorajavalvonta, pakolaisten vastaanotto ja palautukset eivät nyt toimi niin kuin 27 maan unionissa pitäisi, lopputulos on ennalta arvattava. Jokainen maa sooloilee omat ratkaisunsa, ja asenteet jyrkkenevät. Kaikki haluavat rakentaa aitoja rajoilleen, mieluiten tietysti yhteisellä EU-budjettirahalla.

Täysjärkiset maat tietysti suojelevat itseään niin Venäjän kuin komissionkin vihamielisiltä toimilta, mutta ei Suomi. Marinin hallitus ilmoitti suomalaisten nimissä, että ketään ei estetä tulemasta, oli rajalla hybridioperaatio tai mitä tahansa, vaan kaikki turvapaikanhakijat otetaan sisään kaikissa mahdollisissa tilanteessa. Suomi myös kannattaa "taakanjakoa" ja haluaa pakottaa muutkin EU-maat siihen. Venäjä kiittää.

[Radio]

EU:n politrukit ihmettelevät, kuinka tuo Afrikka ja lähi-itä tuottavat miljardeja ylijäämäihmisiä mankumaan länsimaisilta pian entisiltä hyvinvointivaltioilta samaa tai parempaa elintasoa kuin kanta-asukkailta. Siihen heillä EI ole mitään laillisia oikeuksia, kuviteltu velka vain.
Jokainen sieltä keskenään sotiva Abrahamin ja neekerien heimojen jälkeläinen tuotuna hölmölöihin alkaa saastuttaan ja lämmittää maapalloa moninkertaisesti paljon.
Jotkin ihmisryhmät eivät ole kykeneviä rakentamaan synnyinseuduilleen  minkäänlaista valtiota, mutta ovat kovia sotimaan. Jatkuva hullunlailla sotiminen sitten antaa oikeuden lähteä turvaan hölmölöihin ja ryöstämään pölhöiltä näiden esi-isien asuttamat maat ja rahat.
Kevät tulloo, kärpäset herrää. Tapa kaikki.

[Roope2]

Palautukset kyllä mainitaan, mutta ne ovat uudistuksessa sivuosassa, ilman konkreettisia keinoja ja ennen kaikkea ilman komission tahtoa toteuttaa niitä. Jo sen määrittely, ketkä "eivät tarvitse turvapaikkaa" on tyhjän päällä, kun ehdotus joka tapauksessa velvoittaisi jakamaan ympäri Eurooppaa ilmiselvät Välimeren ylittävät elintasopakolaisetkin.

Kummallista, kun sellaiset hihasta vedetyt projektit, joissa Suomi on maksajan roolissa, menevät läpi Brysselissä ohituskaistanopeudella ilman soraääniä, mutta asiat, jotka ovat itsestäänselvyyksiä ja yksi perustelu jäsenyydelle, jäävät byrokratian rattaisiin, semminkin, kun Hesari pääkirjoituksessa toisaalla toteaa, että ”Kansainvälisillä areenoilla puhuessaan Marin ei ole kaihtanut riskejä ja kovuutta.”   

[Phantasticum]

Marinin hallitus ilmoitti suomalaisten nimissä, että ketään ei estetä tulemasta, oli rajalla hybridioperaatio tai mitä tahansa, vaan kaikki turvapaikanhakijat otetaan sisään kaikissa mahdollisissa tilanteessa. Suomi myös kannattaa "taakanjakoa" ja haluaa pakottaa muutkin EU-maat siihen.

Kuten kaikki hyvin tietävät, rajavartiolaki meni perussuomalaisten osalta niin kuin meni. Erityistä aihetta juhlia puolueen tavoitteiden saavuttamista ei ollut, vaikka puolue halusi meille näin uskotella.

Lainaan sisäministeriön viime joulukuussa julkaistusta EU:n turvapaikanhakijoiden siirtoja koskevasta tiedotteesta muutaman avainkohdan ja jään seuraamaan tilannetta, miten perussuomalainen vaihtoehto suhteutuu näihin asioihin, mikäli hanke etenee seuraavan neljän vuoden aikana. Onhan perussuomalainen puolue jo liputtanut EU:n yhteisen ja yhtenäisen turvapaikkapolitiikan puolesta, vaikka moni ei halua tätä uskoa. Viime kierroksella ennustus osui niin hyvin kohdilleen, etten malta olla kokeilematta nyt uudestaan. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että perussuomalaiset pääsee joutuu hallitukseen.

Eteneminen EU:n turvapaikkajärjestelmän uudistuksessa on Suomelle tärkeä tavoite. EU pyrkii nyt etenemään uudistuksessa vaiheittain edistäen tasapainoisesti uudistuksen velvoite- ja yhteisvastuuelementtejä. Keskeinen osa ensimmäistä vaihetta on jäsenvaltioiden kesäkuussa laatima poliittinen julistus yhteisvastuutoimista, joilla tuetaan EU:n ulkorajavaltioita Välimeren alueella. Siirrot ovat osa näitä toimia.

Siirrot ovat Välimeren alueen EU-maiden toivoma ensisijainen tapa osoittaa yhteisvastuuta. Siirroilla voidaan auttaa näitä maita kohtaamaan niihin suuntautuvaa muuttoliikepainetta ja edistää siten muuttoliikkeen hallintaa koko unionin alueella.

– On tärkeää, että Suomi tekee osansa turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Suomi voi itsekin joutua tilanteeseen, jossa se tarvitsee muiden jäsenvaltioiden tukitoimia siirtojen muodossa tai muulla tavoin. Siksi pidän tärkeänä, että myös Suomi tarjoaa tarvittaessa tukea muille jäsenvaltioille, ministeri Mikkonen sanoo.

Sisäministeriö: Suomi ottaa vastaan Välimeren maista siirrettäviä turvapaikanhakijoita

[Roope]

Marinin hallitus ilmoitti suomalaisten nimissä, että ketään ei estetä tulemasta, oli rajalla hybridioperaatio tai mitä tahansa, vaan kaikki turvapaikanhakijat otetaan sisään kaikissa mahdollisissa tilanteessa. Suomi myös kannattaa "taakanjakoa" ja haluaa pakottaa muutkin EU-maat siihen.

Kuten kaikki hyvin tietävät, rajavartiolaki meni perussuomalaisten osalta niin kuin meni. Erityistä aihetta juhlia puolueen tavoitteiden saavuttamista ei ollut, vaikka puolue halusi meille näin uskotella.

Tuo on kyllä täysin käsittämätön tapaus. Millä kokoonpanolla on sovittu, että koko Suomelle valehdellaan tästä? Miksi PS on mukana tässä?

Lainaan sisäministeriön viime joulukuussa julkaistusta EU:n turvapaikanhakijoiden siirtoja koskevasta tiedotteesta muutaman avainkohdan ja jään seuraamaan tilannetta, miten perussuomalainen vaihtoehto suhteutuu näihin asioihin, mikäli hanke etenee seuraavan neljän vuoden aikana. Onhan perussuomalainen puolue jo liputtanut EU:n yhteisen ja yhtenäisen turvapaikkapolitiikan puolesta, vaikka moni ei halua tätä uskoa. Viime kierroksella ennustus osui niin hyvin kohdilleen, etten malta olla kokeilematta nyt uudestaan. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että perussuomalaiset pääsee joutuu hallitukseen.

Eipä ole näkynyt tästä perussuomalaisten linjauksia muuten kuin täällä jostain kumman syystä maahanmuuttokriittisenä pidetyn Juho Eerolan täysin järjetön väite, että on Suomen etu, että EU päättää Suomen turvapaikkapolitiikasta.

[Roope]

Jopa propagandasivuille kirjoittava maahanmuuttotutkija näkee EU-johtajien ajamien (mm. osa kokoomuksen maahanmuuttolinjauksia) Euroopan ulkopuolisten turvapaikanhakukeskusten toimimattomuuden. Vetää tosin maton uskottavuutensa alta, kun esittää samassa kirjoituksessa paremmaksi vaihtoehdoksi turvapaikkahakemusten jättämisen EU-maiden lähetystöihin. Se vasta ongelmia synnyttäisikin.

Saara Koikkalainen: Turvapaikanhakuleirit – ratkaisu humanitaarisen maahanmuuton hallintaan?

Pitäisikö turvapaikkaa jatkossa anoa Euroopan ulkopuolella sijaitsevalla leirillä? Maahanmuuttopolitiikassa helppoja ratkaisuja on yleensä vaikea löytää, joten turvapaikanhakuleirit tuskin toimisivat käytännössä.

Liikkeessä yli rajojen 15.11.2021

Olen eri mieltä tuosta yksinkertaisten ratkaisujen löytämisestä. Mielestäni ne tiedetään jo, mutta niitä ei vain suostuta hyväksymään monissa Euroopan maissa ja EU-tasolla ideologisista syistä.

Eivätkä turvapaikanhakuleirit EU-johtajien esittämässä muodossa ole yksinkertainen ratkaisu vaan monimutkainen, kallis ja myös vaarallinen ratkaisu, johon liittyy paljon syvällisempiä muun muassa liittovaltiokehitystä ja jäsenvaltioiden suvereniteettia koskevia seikkoja kuin pelkkä leirien rahoittaminen ja pystyttäminen.

Euroopan unionin maat ovat neuvotelleet yhtenäisestä turvapaikkapolitiikasta ja yhtenäisistä käytännöistä jo vuosia. Paine ratkaisujen löytämiselle koveni vuoden 2015 ”eurooppalaisen pakolaiskriisin” jälkeen. Suomessa yhtenä humanitäärisen maahanmuuton hallinnan keinona on esitetty turvapaikanhakuleirejä, joihin prosessi ulkoistettaisiin. Onko ajatuksessa mitään järkeä?

Ei. Muun muassa kokoomuksen esittämässä mallissa, että EU perustaisi Euroopan ulkopuolelle erillisiä turvapaikanhakuleirejä tai maihinnousukeskuksia (kieltämättä osuva nimi), joista EU siirtäisi hyväksytyt Suomeen ja muihin EU-maihin, ei ole mitään järkeä.

Tutkija esittää kirjoituksessaan tällaisten keskusten perustamisen ilmeiset seuraukset.

Ihmisten kansainvälisen liikkuvuuden hallinta on monimutkainen asia, johon vaikuttavat inhimilliset näkökulmat, kansainväliset sopimukset, EU-lainsäädäntö ja nopeasti muuttuvat poliittiset tilanteet ja kriisit.

Viime vuosina EU on rahoittanut maahanmuuttotutkimusta Horizon2020-ohjelman kautta 100 miljoonalla eurolla, mutta tutkimustietoa ei juuri näytetä käytettävän päätöksenteossa. Yksinkertaistava maahanmuuttopuhe menee myös suomalaisissa keskusteluissa helposti läpi.

Yhtenä esimerkkinä tutkimustiedon ohittavasta aloitteesta ovat kriisialueille sijoitettavat turvapaikkaleirit. Ajatus tuntuu arkijärjellä hyvältä: hakemukset käsiteltäisiin keskitetysti, hukkumiskuolemat Välimerellä vähenisivät, eikä rahaa kuluisi hakijoiden ylläpitoon Euroopassa.

Tutkimusten ja muualta maailmasta saatujen kokemusten valossa asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

Ei noilla väitteillä ole mitään tekemistä arkijärjen kanssa. Miksi leirit vähentäisivät hukkumiskuolemia tai vähentäisivät kuluja? Laitonta tulemistahan ei estettäisi eikä siitä rangaistaisi sen kummemmin kuin ennenkään.

Ihmisiä Eurooppaan asumaan houkutteleva turvapaikkajärjestelmä on huippukallis ja tehoton myös vähemmistöksi jäävien oikeiden pakolaisten auttamisessa.

Toive oman ja jälkikasvun paremmasta tulevaisuudesta on meissä sisäänrakennettuna. Muuttopäätöksen tekee aina yksilö tai perhe omista lähtökohdistaan, ei kuviteltu turvapaikanhakijoiden joukko, jonka toimiin voimme helposti ulkopuolelta vaikuttaa. Parempaa tulevaisuutta etsivä henkilö ei vertaa omaa tilannettaan turvapaikkakriteereihin – eikä valtaosalla hakijoista ole niistä edes välttämättä mitään tietoa.

Parempaa tulevaisuutta etsivien henkilöiden ei tarvitse tuntea eri maiden turvapaikkakriteerejä. Vuonna 2015 yli 20 000 irakilaisen Suomeen lähtemiseen riitti nettihuhu tai vinkki Suomeen jo päässeiltä, että Suomi jakaa irakilaisille oleskelulupia anteliaasti jopa silloinkin, kun turvapaikkahakemus on hylätty.

Irakilaisten joukkomuutto olisi voitu ehkäistä hyvin helposti johdonmukaisesti tiukalla turvapaikkapolitiikalla, sillä Suomi ei ollut muuten turvapaikanhakijoiden vaellusreittien varrella vaan vihoviimeinen paikka kaukana Euroopan ääressä.

Turvapaikan hakeminen on monelle ainoa laillinen keino pyrkiä EU:n alueelle. Siksi leireistä tulisi Euroopan odotushuone, joita kohti yhä useamman kannattaisi suunnata riippumatta siitä, ovatko he kohdanneet Geneven pakolaissopimuksen mukaista vainoa vai ajaako heitä liikkeelle arjen turvattomuus tai lähtömaan taloudellinen tilanne.

Juuri näin.

Koska leirit sijaitsisivat kriisialueiden ”lähialueilla”, olisi niihin pääseminen monelle myös helpompaa kuin matka Eurooppaan. Ihmissalakuljettajille olisi yhä kysyntää, sillä leirille haluavat maksaisivat epävirallisia reittejä tapahtuvista rajanylityksistä. Tieto leireistä porttina Eurooppaan leviäisi sosiaalisessa mediassa ja kannustaisi yhä useampia matkaan.

Juuri näin.

UNHCR ylläpitää pakolaisleirejä esimerkiksi Turkissa YK:n jäsenvaltioiden rahoituksella. Näiden rinnalle rakennettava uusi EU:n leirijärjestelmä tulisi eurooppalaisille veronmaksajille kalliiksi. Leirejä tarvittaisiin useita, ja niihin kaikkiin olisi palkattava henkilökunta ja rakennettava satoja tai jopa tuhansia ihmisiä palveleva infrastruktuuri.

Puhutaan helposti miljoonien ihmisten palvelemisesta, vuosien viiveestä ja kymmenien tuhansien ihmisten henkilökunnasta jo pelkässä turvapaikkahakemusten käsittelyssä, mikäli niitä olisi tarkoitus tutkia eurooppalaisten nykysääntöjen mukaan. Tai UNHCR voisi myös todeta kaikki legitiimeiksi pakolaisiksi kevyellä ja nopealla menettelyllä kuten UNHCR:n ylläpitämillä pakolaisleireillä tehdään. Kummatkin vaihtoehdot olisivat seurauksiltaan äärimmäisen huonoja.

Leireistä maksettaisiin myös kovaa poliittista hintaa, sillä mikään valtio ei ottaisi sellaista omalle maaperälleen ilman merkittävää korvausta EU:lta. Vertailukohtana voidaan pitää EU:n ja Turkin vuonna 2016 solmimaa sopimusta, jossa Turkille luvattiin kuusi miljardia euroa vastineeksi turvapaikanhakureittien sulkemisesta.

Vuonna 2018 EU:ssa selvitettiin alueellisten maihinnousupisteiden järjestelmää (regional disembarcation platform), jossa Välimeren yli pyrkivät turvapaikanhakijat ohjattaisiin alueellisiin keskuksiin. Ajatus kaatui omaan mahdottomuuteensa, sillä yksikään Välimeren eteläpuolinen valtio ei suostunut tällaisen keskuksen isäntämaaksi.

Ajatusta ei tarkoitettukaan toteutettavaksi vaan se oli poliitikkojen hämäystä ja ajanpeluuta EU- ja sisäpoliittisiin tarpeisiin.

Kuten Turkki-sopimus osoittaa, tarpeen tullen EU tekee vaikka minkälaisen sopimuksen rahaa ja eurooppalaisille koituvaa vahinkoa säästämättä. Esimerkiksi Turkki-sopimuksen mahdollistamat pakkopalautukset, joilla sopimusta perusteltiin, eivät ole oikeasti toimineet vuosikausiin. Päinvastoin, sopimuksella on vaivihkaa oikeutettu kymmenien tuhansien syyrialaisten lennättäminen Turkista EU-maihin.

Turvapaikanhakuleirin ei pitäisi olla kenenkään pitkäaikainen asuinpaikka, mutta osa ihmisistä jäisi sinne pysyvästi. Paluu sekasortoiseen lähtömaahan olisi monelle mahdotonta, vaikka turvapaikkaa ei myönnettäisikään. Osa taas jatkaisi kielteisestä päätöksestä huolimatta matkaa uusia, kenties aikaisempaa vaarallisempia reittejä pitkin kohti Eurooppaa.

Ongelma ei ole siinä, että paluu olisi mahdotonta, vaan se, että EU-säännöt ovat tehneet pakkopalautukset lähes mahdottomiksi. Totta kai matkaa jatkettaisiin laittomasti, jos se sallittaisiin ja siitä palkittaisiin.

Entä miten leireiltä myönteisen päätöksen saaneet saataisiin sijoitettua eri maihin, kun jäsenvaltiot eivät ole kyenneet kantamaan vastuuta edes EU:n alueella jo nyt oleskelevista ihmisistä, joiden turvapaikkaprosessi on kesken?

Luen tuon viittaukseksi EU:n epäonnistuneisiin turvapaikanhakijasiirtoihin. Jäsenmailla ei ole eikä pidäkään olla vastuuta ottaa vastaan toisissa maissa oleskelevia ihmisiä. Juuri sellainen houkuttelee yhä enemmän ihmisiä liikkeelle.

Ihmisoikeuksien turvaaminen ja asukkaiden perustarpeiden täyttäminen on leireillä haasteellista. Australia ulkoisti turvapaikkajärjestelmänsä Tyynen valtameren saarille katastrofaalisin seurauksin: turvapaikanhakijat ovat asuneet epäinhimillisissä olosuhteissa jopa vuosia. Myös Kreikan saarilla on nähty toistuvia inhimillisiä tragedioita, kun vastaanottokeskuksiin on ahdettu tuhansia ihmisiä alkeellisiin oloihin.

Ei ole mitään syytä, miksi tulemista hillitsevä turvapaikkajärjestelmän ulkoistaminen johtaisi ainakaan sen huonompiin seurauksiin kuin ihmisten Eurooppaan houkuttelu.

Kreikan tragediat johtuvat ihan vain kreikkalaisista, jotka eivät saa edes muutaman kymmenen tuhannen ihmisen leirioloja kuntoon, vaikka EU on kipannut maahan jo useita miljardeja euroja tähän tarkoitukseen. Näin ollen on kaikkien etu, että Kreikan raja pidetään mahdollisimman tiiviisti kiinni.

Lähes 90 prosenttia maailman pakolaisista asuu kehittyvissä maissa, jotka kantavat vastuuta vainoa ja epäinhimillisiä olosuhteita pakenevista ihmisistä noudattaen kansainvälisen lain ja sopimusten velvoitteita.

Tämä olikin hauska. Siinä missä afrikkalainen maa täyttää kansainvälisen lain ja sopimusten velvoitteet antamalla pakolaiselle muutaman aarin maatilkun ja (eurooppalaisten lahjoittaman) kuokan käteen, tutkija vihjailee, että tuhansia miljardeja euroja turvapaikanhakijoiden asuttamisesta maksavat länsimaat eivät näitä samoja velvoitteita täytä.

EU ei voi ulkoistaa velvoitteitaan kolmansille maille, eivätkä leirit ole vaihtoehto nykyjärjestelmälle. Jos turvapaikanhakua halutaan lähtöalueilla helpottaa, olisi järkevämpää mahdollistaa hakemuksen jättäminen EU-maiden lähetystöissä. Myös taakanjako EU-maiden kesken ja pitkäaikainen työ lähtömaiden poliittisen ja taloudellisen vakauden eteen on yhteinen etumme.

Kaikki väärin. Aika kehnosti maahanmuuttotutkijalta.

EU voi ja sen pitää ulkoistaa auttaminen Euroopan ulkopuolelle. Se on ylivoimaisesti tehokkainta, oikeudenmukaisinta ja myös humaaneinta auttamista, toisin kuin nykyinen moraaliposeeraus ja rahaa nielevän maahanmuuttokoneiston paisuttaminen.

Leirit ovat välttämätön välivaihe, joiden kautta saadaan Eurooppaan pyrkivien virta poikki. Kun Eurooppaan ei pääse, ei leireillekään ole tunkua, sillä harva maksaisi tuhansia euroja vain päästäkseen turvaan leirille odottamaan sijoitusta Euroopan ulkopuolelle.

Jos mahdollistetaan turvapaikanhaku Euroopasta EU-maiden lähetystössä, tulijoita on tosiaankin heti kättelyssä kymmeniä miljoonia. Miksi ihmeessä haluaisimme sellaista? Sen sijaan voisi kyllä olla mahdollista hakeutua EU-maiden lähetystöistä leireille odottamaan sijoitusta turvalliseen maahan Euroopan ulkopuolelle. Mutta tutkija tuskin tarkoitti sitä.

"Taakanjako", kun sillä tarkoitetaan jäsenmaiden painostamista turvapaikanhakijoiden vastaanottoon toisista jäsenmaista tai jopa EU:n ulkopuolelta, ei ole millään opilla yhteinen etumme vaan koko Euroopan tuhon tie. Tarvitsee vain kuvitella, mihin sellainen järjestelmä olisi johtanut vuonna 2015 tai jo aiemmin vuonna 2011 arabikevään aikaan, kun EU:n maahanmuuttokomissaari ja oma maahanmuuttoministerimme halusivat aktivoida sadoille miljoonille arabeille tilapäisen suojelun direktiivin, jota nyt sovelletaan ukrainalaisiin.

[Roope]

Tämänpäiväisen Höblän mukaan EU-parlamentin LIBE-valiokunta on hyväksynyt muutamin muutoksin EU:n komission maahanmuuttopaketin, jonka odotetaan astuvan voimaan noin vuoden päästä, mikäli jäsenmaat sen hyväksyvät. Suomenkielisessä mediassa ei edes mainintaa.

Viestinnässä korostetaan, että Dublin-sopimusta ei kumota vaan "päivitetään", joten pakollinen taakanjako ei toteudu, kuten pelättiin. Se ei kuitenkaan ole totta, sillä pakollinen taakanjako astuu voimaan, mikäli jokin jäsenmaa joutuu suuren turvapaikanhakijamäärän vuoksi kriisiin. Kriisitilanteen olemassaolon taas määrittelee mielivaltaisesti EU:n komissio, joka tietysti käyttäisi hyväkseen historiallisen tilaisuuden pakottaa jäsenmaat vastaanottamaan EU:n ulkorajoille tunkevat tulijavirrat. Vuoden 2015 suurimmaksi virheeksi on EU:ssa jälkikäteen kirottu juuri sitä, ettei silloin ollut mekanismia pakottaa jäsenmaita vastaanottoon.

Swedish MEP Tomas Tobé, from the EPP, told POLITICO that the new system is “moving away from the former position of mandatory relocations” and will be “voluntary and flexible.”

EU countries that see fewer unpermitted migrants oppose mandatory relocation — that is, the forced distribution of asylum-seekers among EU states. The pact rather includes voluntary relocation quotas determined by member states themselves.

The package does foresee such mandatory relocations during a migration crisis, defined as the “mass and sudden arrivals of third-country nationals.” The Commission would decide when to trigger the crisis mechanism.

Politico: MEPs back tighter screening of migrants 28.3.2023