Populistiolkiukko ja tyhmäksi heittäytyminen. Eli tyypillistä maahanmuuttokeskustelua.
Maryan Abdulkarim: On kätevä syntipukki populisteille syyttää maahanmuuttoa oppimistulosten laskusta
[...]
Erityistä mielenkiintoa näyttää kuitenkin herättäneen lähinnä opetukseen ja oppimistulosten laskuun liittyvä ongelma, joka joidenkin mukaan on maahanmuuton muodostama ongelma. Erityisesti vaalivuonna maahanmuutto on kätevä syntipukki populisteille ja sitä voi syyttää vähän kaikesta. Ratkaisuja se ei kuitenkaan tarjoa, korkeintaan lisää vastakkainasettelua. Samalla oppijoiden ja opettajien tarvitsema tuki ja resurssit unohtuvat keskustelussa – ja usein myös päätöksenteossa.
Yhtenä ongelmana keskustelussa on nostettu esiin Suomi toisena kielenä – eli S2-opetusta. S2-opetuksessa ovat ne oppijat, joiden äidinkieli ei ole yksi kotimaisista. Vieraskielikategoria ei erottele oppijoita sen mukaan, onko hän syntynyt Suomessa vai muuttanut tänne vuosi sitten.
Katsotaanpa. Suomessa asui Tilastokeskuksen tietojen vuoden 2021 loppuun mennessä 485 000 vieraskielistä henkilöä, 8,3 prosenttia koko väestöstä.
Vieraskielisiksi siis lasketaan kaikki, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame. Suomessa puhutaan kymmeniä, ellei satoja vieraita kieliä.
Vieraskielisiä työikäisistä – 15–65- vuotiaista – oli 75 prosenttia. Varhaiskasvatus- ja peruskouluikäisten määrä olisi siis alle 25 prosenttia, joista Suomessa syntyneitä on vielä 67 prosenttia. Lukujen valossa voidaan siis todeta, että maahanmuuttajavanhempien lasten osuus kouluikäisistä on edelleen hyvin pieni ja näiden oppimistulosten vaikutus kokonaistulokseen tulisi suhteuttaa siihen.
Apu 29.1.2023
Suomessa ei tietääkseni ole oikeasti tutkittu, miten maahanmuuttokehitys on vaikuttanut oppimistuloksiin. Se kyllä tiedetään, että joidenkin maahanmuuttajaryhmien oppimistulokset ovat karmean surkeita, mutta siinä suunnilleen kaikki.
Kuten Maryan Abdulkarim aivan hyvin tietää, maahanmuutto ei näy oppimistuloksissa vain maahanmuuttajien omien PISA-tulosten kautta, vaan osaamattomat ja motivoitumattomat maahanmuuttajat vievät nykyisessä inkluusio-Suomessa resurssit muilta oppilailta ja heidän oppimiseltaan. Pahimmissa tapauksissa luokissa siedetään maahanmuuttajien riehumista rasismisyytöksien pelossa.
Vaikutuksista ei ole mitattua tietoa, ainakaan julkista sellaista, mutta opettajien puheita suoraan kuunnelleena olen taipuvainen uskomaan, että vaikutus on merkittävä ja aivan varmasti kasvava, kun jo yksi tai kaksikin ongelmatapausta voi tuhota luokan oppimisilmapiirin.
Entä se S2-opetus? Opetushallituksen sivuilta löytyvät perusteet, joista voidaan tarkastella, millaisia tavoitteita eri oppiaineille on asetettu opetussuunnitelmassa. Esimerkiksi ”Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden kieli-, vuorovaikutus- ja tekstitaitoja ja ohjata heitä kiinnostumaan kielestä, kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista ja tulemaan tietoiseksi itsestään viestijöinä ja kielenkäyttäjinä”, kun taas ”Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän erityisenä tehtävänä on tukea oppilaan monikielisyyden kehittymistä sekä herättää kiinnostus ja tarjota välineitä kielitaidon elinikäiseen kehittämiseen.”
Peruskouluamme käyvät siis oppijat, jotka ohjataan vieraskielisyyden perusteella S2-opetukseen. Se ei tähtää samaan kuin äidinkielen opetus. Näin ollen S2-opetuksessa on tarjolla heikompaa kieliopetusta. Monelle suomi on ainut akateeminen kieli, jota he opinnoissaan käyttävät ja tulevat käyttämään. Miksi tämä ei näy opetuksessa?
Olisi suoranainen ihme, jos kaikki tämä ei näkyisi S2-oppilaiden tuloksissa, erityisesti lukemisen ja kirjoittamisen osalta.
Totta kai äidinkieltä opetetaan eri tavoin ja tavoittein kuin vierasta kieltä.
Tarkoitus onkin vierittää syy ongelmista suomalaisten niskaan antamalla ymmärtää, että maahanmuuttajaoppilaiden huonot tulokset eivät johdu heidän omista ominaisuuksistaan vaan huonosta opetuksesta. Surkeaa selittelyä, kun tietyt maahanmuuttajaryhmät pärjäävät koulussa keskimäärin erittäin huonosti ja toiset jopa paremmin kuin kantaväestö.
Mitä Abdulkarimin peräänkuuluttamiin ratkaisuihin tulee, tässä pätee valitettavasti sama kuin kaikissa maahanmuuton aiheuttamissa ongelmissa. Niitä ei voi korjata enää jälkikäteen vaan vain ennaltaehkäisevästi valikoivalla maahanmuuttopolitiikalla. Mikään määrä resursseja ei kumoa maahanmuuttopolitiikan virheitä.
