Suomalaisuuden voi määritellä kansalaisuuden tai kansallisuuden/kansallisen identiteetin perusteella. Ari-Lee laittoi aiemmin tästä erottelusta, olen samoilla linjoilla. Asian voi sanoa myös näin: suomalaisuuden voi määrittää pintapuolisesti että syvätasoisesti. Pintapuolinen määrittely kattaisi määrittelyn kansalaisuuden perusteella (ei vaadi sen kummempaa, kansalaisuuden saannin), syvätasoinen määrittely menee kansallisen identiteetin ytimiin.
Jälkimmäisestä määrittelystä on kiinnostavaa jutella, siinähän pääsee sanomaan käsityksiään suomalaisuudesta ja sen syvimmästä olemuksesta.
Minulle se kansallisena identiteettinä tarkoittaa syvimmillään sitä, että puhuu suomen kieltä äidinkielenään, tietää Suomen historiasta päälinjoja (Ruotsin, Venäjän vallan alta itsenäisyyteen, talvisota) ja asioita suomal.kulttuurista, on asunut täällä ja mieluiten esivanhempansa/osa heistä myös täällä (henkilökohtaista kytkentää historian ymmärtämiseen, mikäli esivanhemmat kokeneet historian kautta saaneensa maan/kansan omakseen ja jälkipolvi sitten kunnioittaa esivanhempien perintöä) ja
ymmärtää suomalaista mentaliteettia ja maan tapoja. Kepeämmin sanottuna suomalainen tietää esim. miten saunassa ollaan, sinne ei mennä pyyhkeen kanssa loikoilemaan alimmalle tasanteelle hihhulihei-hymyin kuin jonnekin kauneussalongin höyryhuoneeseen ja olla heittämättä kertaakaan löylyä (
kuten huomasin naisten yleissaunavuorolla ulkomaalaisen neitosen tekevän, jouduin odottamaan että poistui lieto hymy punoittamattomilla poskillaan suihkutiloihin ja sitten sain heittää löylyä + rampata kuumasta viileään suihkuun ja takaisin. Hän oli siellä siis ennen minua, niin olisi halutessaan jo saunonut mutta tämä tyyli oli hänelle ns. saunomista enkä halunnut pilata hänen "saunomisiaan" joten kohteliaana suomalaisena odotin omaa vuoroani.)
Suomalainen ei sylje suustaan salmiakkia pois, suomalainen käsittää että lasiinkaan ei aina tarvitse sylkeä, suomalaisen on hankala halata kaikkia tavattavia aivan kuten liian amerikkaistyyppisen smalltalkin harjoittaminen voi tuntua teennäiseltä suomalaiselle joka mieluusti vastaa "miten menee?"-kysymykseen aidosti "no mitä tähän sanoisi, vähän narästää mutta ei kummempaa, miten siellä?"
Suomalainen on metsäläisten jälkeläistä, vaatimaton ja omanlaatuisensa. Tämä ei tarkoita että suomalaisen tulisi tuntea jotain käsittämätöntä kansallista alemmuudentuntoa, ei, suomalainen on luonut oman yhteiskuntansa jossa on korkea koulutuksen taso, teknistä osaamista viety ulkomaille jne.
Suomalainen pitää yksityisyydestä. Suomalainen saattaa vanhemmiten alkaa vetäytyä kesämökille tai metsäseuduille lomillaan syventymään "luonnon rauhaan"; näin hänen ei myöskään tarvitse nähdä isoja massoja muita ihmisiä siellä täällä ja olla jatkuvassa mekkalassa.
Suomalainen on kansallismielinen ensin ja sitten kansainvälinen, näinhän se on muillakin kansallisvaltioiden kansalaisilla joilla on tajua omasta kansallisesta identiteetistään.
Suomalainen ei myöskään ole vaatimassa suvivirren poistamista kouluista.
Suomalainen myös usein tunnistaa toisen suomalaisen ulkomailla ollessaan. Jotenkin... jokin ulkonäössä, piirteissä, olemuksessa ja olemisessa, hmm.
Suomalainen... suomalaiset, pieni ihmeellinen kansa pienessä maassa.
