HOMMAN KESKUSTELU > Tupa

Miten määritellä "suomalainen"?

<< < (381/383) > >>

no future:

--- Lainaus käyttäjältä: kriittinen_ajattelija - 27.11.2021, 23:16:11 ---
--- Lainaus ---Totta kyllä, mutta Brasilian olosuhteet poikkeavat Yhdysvalloista muutenkin kuin demografian kannalta. Sen ilmasto ei ole hyväksi fyysiselle eikä henkiselle työlle, siellä on huonosti luonnonsatamia ja kulkukelpoisia jokia, ei poliittista vakautta tai luotettavaa oikeusvaltiota eikä sellaista yrittäjyyden kulttuuria, joka teki Yhdysvalloista rikkaan. Pointtini on, että Yhdysvallat olisi menestyneempi, jos sen (suhteellisesti brasilialaista pienempi) afrikkalainen vähemmistö olisi sulautunut eurooppalaisiin. Se olisi jonkin verran laskenut eurooppalaisten keskimääräistä älykkyystasoa, mutta suuremman sosiaalisen vakauden luomat hyödyt olisivat olleet paljon suuremmat.
--- Lainaus päättyy ---
Kyllähän ne jollain tasolla niitä ilmeisesti raiskasi kuitenkin kun keskiverto mustalla on 20% valkoista perimää. En sitten tiedä miksi ne jätti sen siihen, eikä ilmeisesti jatkanut sitä kovin kauaa. Ehkä siellä oli idealistisemmat ihmisoikeus käsitykset kuin latinoilla.Tai vastusti rodunsekoitusta tai jtn..

Joskus luin että latinalaisessa Amerikassa oli aikoinaan tyypillistä, että yhdelle Eurooppalaissotilaalla saattoi olla lapsia kymmenien mustien ja intiaaninaisten kanssa, ehkä jopa joillain satojen.
Niiden raiskausinto oli kyllä varsin poikkeuksellista jopa kautta aikojen.

--- Lainaus päättyy ---
Onko raiskailu siis eurooppalaisten sotilaiden kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre?

no future:

--- Lainaus käyttäjältä: Shemeikka - 28.11.2021, 12:08:03 ---
--- Lainaus ---Sikäli kuin tiedän Suomen Ruotsin ajoista periytyvällä aatelilla oli hyvin vähän tekemistä suomalaisen kansallismielisyyden ja kansallisuusaatteen kanssa. Aatelisia löydetään pikemminkin toimimassa sitä vastaan kuin puoltamassa sitä. Tämä selittää paljon sitä, että vasta 1900-luvun alussa Suomesta tuli virallinen kieli.
--- Lainaus päättyy ---

Georg Magnus Sprengtporten oli poikkeus. Saksalaistaustainen suomenruotsalainen, josta tuli kiivas suomalaisten ja Suomen etujen ajaja. Puuhasi Suomesta itsenäistä jo 1780-luvulla.

Joutui siirtymään Venäjälle ja on siksi unohdettu sankari.

--- Lainaus päättyy ---
Onkohan tuosta 1700-1800 -lukujen itsenäistymisliikehdinnästä ja tasavalta-hankkeista julkaistu mitään kiinnostavaa kirjallisuutta. Yrjö Maunu toki on etäisesti tuttu, mutta muuten ajanjakson tapahtumat vieraita. Toki olivat oman aikansa hipstereitä ja haihattelijoita, mutta varmaan jotain kiinnostavaa sieltäkin löytyisi.

Jaska Pankkaaja:
Jotenkin niin kuvaavaa että ketjun aktiivisimmat "keskustelijat" näyttävät olevan PIFiltä molemmat. Joko ketju on siirtynyt sinne kauhisteltavaksi Homman eritysketjuun? :D

kriittinen_ajattelija:

--- Lainaus käyttäjältä: no future - 28.11.2021, 13:32:30 ---
--- Lainaus käyttäjältä: kriittinen_ajattelija - 27.11.2021, 23:16:11 ---
--- Lainaus ---Totta kyllä, mutta Brasilian olosuhteet poikkeavat Yhdysvalloista muutenkin kuin demografian kannalta. Sen ilmasto ei ole hyväksi fyysiselle eikä henkiselle työlle, siellä on huonosti luonnonsatamia ja kulkukelpoisia jokia, ei poliittista vakautta tai luotettavaa oikeusvaltiota eikä sellaista yrittäjyyden kulttuuria, joka teki Yhdysvalloista rikkaan. Pointtini on, että Yhdysvallat olisi menestyneempi, jos sen (suhteellisesti brasilialaista pienempi) afrikkalainen vähemmistö olisi sulautunut eurooppalaisiin. Se olisi jonkin verran laskenut eurooppalaisten keskimääräistä älykkyystasoa, mutta suuremman sosiaalisen vakauden luomat hyödyt olisivat olleet paljon suuremmat.
--- Lainaus päättyy ---
Kyllähän ne jollain tasolla niitä ilmeisesti raiskasi kuitenkin kun keskiverto mustalla on 20% valkoista perimää. En sitten tiedä miksi ne jätti sen siihen, eikä ilmeisesti jatkanut sitä kovin kauaa. Ehkä siellä oli idealistisemmat ihmisoikeus käsitykset kuin latinoilla.Tai vastusti rodunsekoitusta tai jtn..

Joskus luin että latinalaisessa Amerikassa oli aikoinaan tyypillistä, että yhdelle Eurooppalaissotilaalla saattoi olla lapsia kymmenien mustien ja intiaaninaisten kanssa, ehkä jopa joillain satojen.
Niiden raiskausinto oli kyllä varsin poikkeuksellista jopa kautta aikojen.

--- Lainaus päättyy ---
Onko raiskailu siis eurooppalaisten sotilaiden kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre?

--- Lainaus päättyy ---
Miesten erityispiirre. Kyllähän kaikki heteromiehet raiskaa jos siihen saa tilaisuuden, etenkin jos se on hyväksyttävää yhteiskuntatasolla niinkuin se silloin oli.

Kyllä suomimiehetkin raiskaisi ja telottaisi viattomia jos vähän pintaa raaputettaisiin, mutta harvapa sitä näin rauhanaikana viitsii, etenkin kun yhteiskunta rankaisee siitä.

AJIH:

--- Lainaus käyttäjältä: Tragedian synty - 28.11.2021, 10:26:36 ---Nationalismin historiassa on paljon mutkia ja kummallisuuksia. Aateli loi idean suomalaisesta kansakunnasta, koska se pönkitti heidän statustaan...
Tosiaan, kansallinen henki kumpusi nimenomaan kielestä. Tässä ketjussa jotkut ovat sitä mieltä, että kyseisen näkemyksen vaaliminen nykyaikana on nationalismin vesittämistä.

--- Lainaus päättyy ---

Ajatusta suomalaisesta kansakunnasta ei tarvinnut luoda, sillä suomalainen kansa tai kansakunta (kansa ja eri heimot) oli itsestäänselvyys. Olihan Raamattukin käännetty suomeksi jo kahteen kertaan 1800-luvulle tultaessa.

Mutta jos sanotaan, että aateliset olivat luomassa kansallishenkeä tai kansallisuusaatetta, niin on kysyttävä: ketkä aateliset? Papiston poikia, porvaristoa, vaatimattomista olosuhteista tulevia suomalaisia osaan luetella: Reinhold von Becker, Adolf Ivar Arwidsson, Erik Gustaf Ehström, Carl Gustaf Ottelin, Carl Axel Gottlund, Carl Niclas Keckman, Elias Lönnrot, Johan Vilhelm Snellman (aateloitiin), Fredrik Cygnaeus, Zachris Topelius, David E. D. Europaeus, Fabian Collan, Karl Collan, Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen (Georg. Z. Forsman, aateloitiin), Julius Krohn, myös Aleksis Kivi ynnä monet muut. Löytyy toki myös aatelisia, mutta eivät he ole etualalla.

Aateli kyllä piti yllä ajatusta Suomesta valtiona. Mutta Suomihan ajan valtio-käsityksessä olikin oma poliittis-laillinen kokonaisuutenaan eli valtio vaikkakin ei-itsenäinen valtio, joka oli osa Venäjän keisarikuntaa, jossa jossain suhteessa vastaavia alueita oli useita muitakin. Tämä valtio ei ole sama kuin kansakunta tai kansa,  vaikka joskus erehdyttävästi kansallisvaltiota nimitetään kansakunnaksi.

Tietenkin ovat myös kuuluisat - ja varmaan monimerkityksiset - Aleksanteri I:n sanat Porvoon valtiopäiviltä 1809 (diet), joissa Suomi oli "placée désormais au rang des nations", "asetettu kansakuntien/kansojen joukkoon". Vuonna 1821 oli Aleksanteri I myös samalla, kun oli ilmaissut toiveensa, että nuoriso opiskelisi venäjää, sanonut: "Teidän ei pidä sen vuoksi luopua kansallisuudestanne, teidän tulee olla ja pysyä suomalaisina. Osa aatelista keisarinvallan alkuaikoina piti tätä velvoittana, mutta kun koko 1800-lukua katsoo, niin aatelisto  oli pikemminkin jarruttamassa suomalaista kansallishenkeä kuin oli sitä luomassa, ja kehittämisen sijaan pikemminkin kampitti Suomen kansaa. Poikkeukset poikkeuksina tietenkin. Jos näin ei olisi ollut niin miksi suomen kielen aseman kehittyminen oli niin säälittävän hidasta.

En sen enempää puutu henki-perimä -kysymykseen kuin että totean, ettei ihmissuhteissa henki ja perimä ole toisistaan niin irrallisia asioita kuin idealisti voisi kuvitella. Onhan vanhin yhteisö perhe, joka perustuu perimälle, mutta silti perheessä vallitsee myös tietynlainen henki. Suomessa oli pohjana ilman muuta kieli - ja tavat, nöyryys ynnä muu. 1800-lukuhan oli idelismin vuosisata. Mutta ei missään kirjoituksissa, joita olen lukenut, olla nihiloimassa tai kieltämässä suomalaisen kansan perimällistä  jatkuvuutta alueellaan. Ne kun ovat tavallaan itsestäänselvyyksiä 1800-luvun ihmisille ja sivistyneistölle. Tämän voi huomata vaikka Topeliuksen Maamme-kirjasta. Luvussa 3. Isänmaa äiti kertoo pojalleen:  "Kaikki tämä maa, jonka tässä näet, ja vielä paljon sen lisäksi, on Suomenmaata. Ennen isääsi asuivat hänen isänsä ja esi-isänsä ei yksin tässä talossa, vaan monissa muissa taloissa ja monissa eri osissa maatamme. Tämä maa oli heidän, ja senvuoksi tämä maa on meidän isäimme maa, jonka me, heidän lapsensa, olemme perinnöksi saaneet." Ja tämä luku on alkanut Sananlaskujen kirjan lainauksella (Sananl. 22:28): "Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka ovat isäsi tehneet." Toisaalta Topelius kirjoittaa myös:

--- Lainaus ---Maamme-kirja. 70. luku. Suomen kansa
Tässä maassa asuu siis erisukuista ja erikielistä kansaa. 100:sta Suomen asukkaasta on 86 suomalaista sukuperää, 13 ruotsalaista, 1 venäläistä, saksalaista tai muuta kansallisuutta. Monella on ruotsalainen isä ja suomalainen äiti tahi suomalainen isä ja ruotsalainen äiti; muutamilla on venäläinen isä ja suomalainen äiti tai ovat heidän vanhempansa tai esivanhempansa muuttaneet tänne vieraasta maasta. Harvat ovat niin sekoittumatonta sukuperää, ettei jonkun heidän sukupuunsa jäsenen suonissa ole virrannut toisten kansakuntain verta. Mutta sanottu on, että kaikki, jotka pitävät ja rakastavat tätä maata isänmaanansa, — kaikki, jotka noudattavat tämän maan lakeja ja tekevät työtä sen menestymiseksi, — ovat yhtä kansaa. Heitä yhdistää heidän isänmaanrakkautensa, heidän lainkuuliaisuutensa, heidän yhteinen onnensa. Jos joukko merimiehiä, jotka ovat kotoisin eri kansoista, purjehtii samassa laivassa aavalla merellä, niin täytyyhän heidän työskennellä sovinnossa päästäkseen satamaan; muutoin he laivoineen kaikkineen hukkuisivat. Ja samoin, jos Jumala on yhdistänyt eri kansoista polveutuvia asukkaita elämään samassa maassa yhteisen vastuun alaisina, niin täytyy heidänkin pysyä sovussa ja yksimielisyydessä, jotta he menestyisivät ja jotteivät muut yksimielisemmät kansat riistäisi heiltä heidän perimäänsä maata. Heidän täytyy olla kuin yksi mies ja yksi sydän isänmaan puolesta.

Tämä kansa on kasvanut yhdeksi, kuten monesta puusta tulee suuri metsä. Petäjät, kuuset ja koivut ovat eri puulajeja, mutta yhdessä ne muodostavat metsän. Toisen maakunnan kansa eroaa toisen maakunnan kansasta ulkonäöltään, vaateparreltaan, tavoiltaan ja elämänlaadultaan. Helposti voimme erottaa hämäläisen karjalaisesta, uusmaalaisen pohjalaisesta; vieläpä tunnemme yhden pitäjän asukkaat monien muiden naapuripitäjäläisten joukosta. Mutta jos matkustamme ulkomailla ja tapaamme siellä maanmiehiä eri osista maatamme, niin huomaamme, että heillä on keskenään yhtäläisyyttä. Ja jos muukalainen matkustaa Suomessa, huomaa hän, että tämän maan asukkaat ovat toistensa kaltaisia. Sillä täytyyhän niillä, jotka lapsuudestaan asti ovat kasvaneet samassa maassa, samojen lakien ja elämänolojen alaisina, kaikkine eroavaisuuksineen yhtäkaikki olla paljon keskinäistä yhtäläisyyttä.
--- Lainaus päättyy ---
Näkyvissä on selvästi kaksi ajatusta: perimä ja työ isänmaan hyväksi. Molemmat ovat läsnä. Ja Topelius oli aikansa liberaali.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta