Keksin joskus taannoin tällaisen määritelmän:
Suomalainen on henkilö, joka täyttää kokonaan kriteerit
1 ja
2, sekä näiden lisäksi vähintään toisen kriteereistä
3 tai
4.
- Hän on Suomen kansalainen, mutta ei minkään muun maan kuin Suomen kansalainen.
- Hän on identiteetiltään kokonaan suomalainen, eikä hän ole eläessään tunnustanut kuulumistaan mihinkään muuhun kansakuntaan.
- Hän on ollut Suomen kansalainen jonakin ajankohtana 1. tammikuuta 1918 ja 31. joulukuuta 1947 välisenä aikana.
- Hän on suomalaisten vanhempien yhteinen (geneettisesti) biologinen jälkeläinen siten, että molemmat hänen (geneettisesti) biologisista vanhemmistaan ovat tai olivat suomalaisia.
Havaitsette varmaankin pian että tuollainen määrittely on aivan liian jähmeä ja joustamaton, ja tuolla tavoin määriteltyjen suomalaisten lukumäärä todennäköisesti pienenee. Mutta, tarkoitus ei olisikaan käyttää tuota suomalaisen määritelmää sellaisenaan, vaan tuolla tapaa varsin tarkasti määriteltyä suomalaisten joukkoa voitaisiin käyttää maahanmuuttopolitiikassa.
Edellä määriteltyä suomalaisten joukkoa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa seuraavasti: Jokaisen maahanmuuttajan pitäisi olla henkisiltä ominaisuuksiltaan vähintään keskiverto suomalaisen tasoa. Keskiverto suomalainen on keinotekoinen käsite, ja tarkoittaa kuvitteellista henkilöä, joka edustaa suomalaisten tilastollista mediaania psykometrisissä testeissä. Keskiverto suomalainen on vertailukohta, joka voidaan selvittää kun tiedetään edellä määritelty suomalaisten joukko.
