Presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Jyrki Katainen ovat hätkähtäneet yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka ilmeni HS:n rasismiaiheisessa galluptutkimuksessa lauantaina.
Ensiksikin, kukahan mahtaa olla vastuussa yhteiskunnallisesta ilmapiiristä, elleivät juuri nämä kaksi henkilöä, jotka ovat toimillaan edesauttaneet haitta- ja ongelmamaahanmuuttoa, mistään tosiasioista piittaamatta. Ei savua, ilman tulta. Siksi meilläkin ”ilmapiiri” alkaa muistuttaa sitä samaa, mikä vallitsee muissa haittamaahanmuutosta kärsineissä Euroopan valtioissa, joissa ongelmat ovat edenneet jo huomattavasti pahemmalle tasolle. Tutkimusten mukaan enemmistö eurooppalaisista suhtautuu kriittisesti maahanmuuttoon.
Katainen suhtautuu tutkimuksen tuloksiin lähes suuttuneesti. "Mitä ihmettä me suomalaiset pelkäämme?"
Viitaten edelliseen, on tervettä pelätä ja torjua ilmiöitä, jotka ovat osoittautuneet vahingollisiksi ja vaarallisiksi jo muualla. Samoin ennakko- ja epäluulot ovat terveen ihmiset merkki. Asian todentamiseen esimerkein riittänee vain muutama sana: Auervaara, Shkupolli, Win-capita, nigerialaiskirjeet, vanhuksia ryöstelevät Romanian mustalaiset … Amerikan intiaaneillakin saattaisi nykyään mennä paremmin, jos olisivat olleet enemmän ennakkoluuloisia ja kantaneet aiheelliseksi osittautunutta pelkoa ja huolta eurooppalaisia maahantunkeutujia kohtaan.
"Ihmiset jotka tunnistavat itsessään rasismia, ovat päätyneet äänestämään perussuomalaisia", Halonen sanoo.
Rasismi on ongelmallinen termi, koska sen sisältö on sekava ja hajonnut. (Vrt. Puurosen rasismin kulttuuristamispyrkimykset.) Yksi ääripää on näkemys, että kaikki valkoiset ovat rasisteja (ja vain valkoiset) syntymästään lähtien, mikä käsitys taas piilee monen nykyisinkin harjoitetun "sensitivity training" - ohjelman taustalla. Yleisin syy rasismi-sanan käyttöön on siihen liittyvä assosiaatio ja kytkentä natseihin, mikä tekee termistä mainion poliittisen lyömä-aseen. Harvassa ovat nykyään ne, jotka uskovat klassisen rasismin määrittelyyn, jonka mukaan on olemassa rotuja, jotka voidaan laittaa keskenään paremmuusjärjestykseen.
Parempi olisikin puhua syrjinnästä, koska se kattaa kaikki syrjinnän muodot, oli sen aiheena sitten vaikka ihonväri, vammaisuus, sukupuoli (mies tai nainen), heterous tai mikä tahansa. Samalla tosin häviää tuo natsi-kytkös, mikä osaltaan selittää tätä sairaalloista takertumista vanhentuneeseen ja sisällöltään sekavaksi muuttuneeseen termiin.
Syyllistävän rasismi-termin sijaan näitä asioita tulisi tutkia ”brändi”-näkökulmasta, joka on tutkimuskäsitteenä neutraali. Kukin kansa ja kulttuuri luo oman brändinsä teoillaan ja toimillaan. Maine ja käsitykset eivät tyhjästä synny. Luottamus pitää ansaita. Kun kerran on brändinsä onnistunut pilaamaan tunkemalla markkinoille kehnoa tavaraa, niin maine voi mennä pitkäksi aikaa, ellei sitten lopullisesti. Tästä näkökulmasta kun asiaa katsotaan, niin avautuu mahdollisuus kiihkottomaan keskusteluun ja maahanmuuton asialliseen ja analyyttiseen tarkasteluun. Propagandaa on kansalle turha syöttää, koska kyllä se Mossen ja Mersun välisen eron tunnistaa!
