Kirjoittaja Aihe: 2011-12-13 Soini: Luotto Euroopan tulevaisuuteen?  (Luettu 2363 kertaa)

AstaTTT

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 9 983
  • Liked: 1775
    • Rakkaudesta Suomeen
PS:n sähköpostitiedote tiedoksenne.
---

Eduskunnassa käsiteltiin 13.12.2011 Perussuomalaisten välikysymystä liittyen euroalueen talouskriisiä koskeviin ratkaisuihin. Perussuomalaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Timo Soini puhui aiheesta seuraavaa:


Luotto Euroopan tulevaisuuteen?

Mikä on hallituksen linja? Kokoomuksen ja SDP:n ristiriita huutaa taivaaseen asti vai onko kysymys pelin politiikasta? Kokoomukselle piikki on auki taivasta myöten ja vihreille käy kaikki niin kuin ennenkin, mutta miten on muiden laita?

Viime viikon lopulla Kataisen hallitus otti ison harppauksen kohti velkaunionia, kansallisen budjettivallan menettämistä ja Suomen täysvaltaisuuden myymistä.

Suomen valtion velka tulee kasvamaan räjähdysmäisesti, kun yksi euromaa kaatuu toisensa perään, ja Suomi jatkaa takaamista – jatkaa, vaikka vastustaisi!

Suomen ei pitäisi osallistua näihin mekanismeihin. Ne rikkovat EU:n omia sääntöjä ja sorsivat pieniä ja vastuullisia jäsenmaita – erityisesti Suomea.

Viime huippukokouksessa Iso-Britannia jättäytyi pois. EU-eliitti on siitä raivona. Mutta kansa kiittää: gallupien mukaan 62 % briteistä piti päätöstä oikeana. Vain 19 % kansasta vastusti Cameronin viisasta ratkaisua.

Luuletteko todella, että Britannia uppoaa nyt mereen? Ei se uppoa – vaan jos joku uppoaa, se on EU! Kun Iso-Britannia ottaa etäisyyttä näihin epädemokraattisiin ja toimimattomiin valtarakenteisiin, EU:n siitä pitäisi olla huolissaan, ei Britannian. On kaikkien etu, että britit ovat mukana järjellisissä prosesseissa, mutta torjumassa toimimattomia ratkaisuja.

Suomen pitäisi tehdä samoin.

Kriisin varjolla kohti velkaunionia

Huippukokouksen pääkäsikirjoituksessa kyse oli Ranskan presidentinvaaleista ja ranskalaisten pankkien pelastamisesta. Ja tietenkin Etelä-Euroopan kriisimaat suostuvat. Ne ovat saajapuolella. Sama pätee itäblokkiin.

"Älä koskaan jätä kriisiä käyttämättä", sanovat vallan keskittäjät. Niinpä nyt peloteltiin ja uhkailtiin, että tulee maailmanloppu, jos Suomi ei suostu muutoksiin. Suomalainen euroeliitti pankinjohtajineen laulaa samaa taustakuorossa. Tosiasia on, että asiantuntijoiden mukaan huippukokous ei ole tuonut mitään todellista ratkaisua eurokriisiin. Se voi jopa pahentaa kriisiä entisestään, kun kömpelöiden budjettisääntöjen takia kaikkialla leikataan samaan aikaan. Onneksi on sosiaalinen media, jossa paatuneet portinvartijat, mielipiteiden muokkaajat, voidaan haastaa.

Ei sopimus edes poista tulevia kriisejä. Kriisimaissa kuten Irlannissa ja Espanjassa oli keskimäärin ylijäämäiset budjetit ja pienet velat ennen kriisin alkua. Syyt olivat monimutkaisempia. Ne ovat euron rakenteissa.

Jos huippukokous ei poistanut kriisin syitä, mitä se poisti? Suomen veto-oikeuden eli yksimielisyysehdon sekä todellisen sijoittajavastuun. Kaksi tärkeintä Kataisen hallituksen periaatetta! Suomen Eduskunta voi veto-oikeuden palauttaa, kun ilmoitamme että me emme suostu Suomen veto-oikeuden poistoon. Se on Perussuomalaisten kanta.

Kataisen ainoa saavutus on epämääräinen alaviite. Seuraavaksi alkaa juonittelu siitä, miten sekin hoidetaan pois päiväjärjestyksestä. Joko painostetaan valiokunta pyörtämään aiempi kantansa – tai sitten pelotellaan tai houkutellaan keskustaa mukaan.

Tosiasia on, että neuvotteluissa Katainen antoi suostumuksensa Suomen veto-oikeuden menettämiseen, vaikka ennen kokousta vannottiin kautta kiven ja kannon, että sitä ei voida hyväksyä. Urpilainen oli julkisuudessa luvannut, että jos yksimielisyys poistetaan, Suomi ei osallistu mekanismiin!

Kirjoitin viime toukokuussa The Wall Street Journalissa, että näin tulisi käymään: "Yksimielisyyden poistaminen on vain ajan kysymys."

Saksalaiset asiantuntijat ovat todenneet, ettei Saksa voisi mitenkään hyväksyä itselleen sitä kohtelua, jota se on Suomelle vaatinut. Saksan perustuslakituomioistuin ei hyväksyisi sopimusta, joka mahdollistaisi kriisirahaston käytön Saksan tahtoa vastaan. Oikeusoppineiden mukaan edes Saksan perustuslakia ei voitaisi muuttaa siten, että tämä kävisi mahdolliseksi. Ainut keino olisi se, että Saksa kirjoittaisi kokonaan uuden perustuslain, joka annettaisiin kansanäänestyksessä hyväksyttäväksi. Veto-oikeus jäisi julistuksen mukaan Saksalle, Ranskalle ja Italialle. Ajatelkaa! Oltakoon nyt edes tässä asiassa Lipposen linjalla mikä sopii Saksalle, eli veto-oikeus. Se sopii myös Suomelle.

Toiseksi huippukokouksessa vesitettiin sijoittajavastuu. Suomen Pankin asiantuntijat ovat huomauttaneet, että IMF:n sääntöihin ei kuulu sijoittajavastuu. Myös Van Rompuy on todennut, että ”alkuperäinen lähestymistapa yksityisen sektorin osallistumiseen on virallisesti ohi”.

Oliko todellinen sijoittajavastuu kynnyskysymys sosialidemokraattien hallitusyhteistyölle vai eikö se ollutkaan? Mitä sanoo pankeista ja pankkiireista paasannut Vasemmistoliitto? Olisiko Harakirin paikka?

Mutta ei tässä naureskella kelpaa. Vakava on tilanne ja vakavasti pitää puhua. On aika sano kanta nyt!

Suomen riskit vaarallisen suuria

Perussuomalaiset ovat alusta pitäen vastustaneet ylivelkaantuneiden euromaiden suoraa ja katteetonta tukemista. Tukipaketit ovat Suomen kannalta epäoikeudenmukaisia ja vaarallisen kalliita. Kaikki euromaat – Suomea ja Luxemburgia lukuun ottamatta – ovat ensin rikkoneet kasvu- ja vakaussopimuksen velkarajoja. Sen jälkeen tukipaketeilla on rikottu perussopimuksen no bailout -kieltoa. Lisäksi Euroopan keskuspankki on toiminut kyseenalaisesti suhteessa jäsenvaltioiden rahoituskieltoon ryhtyessään tukemaan kriisimaita omasta pussistaan. Tämä epädemokraattinen toimintatapa tulee vain pahenemaan.

Perussuomalaiset eivät ole missään vaiheessa hyväksyneet näitä toimenpiteitä. Ne ovat kohtuuttomia Suomea kohtaan ja uhkaavat ajaa meidätkin velkaloukkuun. Hallituksen mukaan Suomen vastuut ovat vain muutamia miljardeja euroja (ikään kuin se olisi vähän), mutta laskelmassa on useita puutteita. Muut ovat laskeneet, että Suomen kokonaisvastuut voivat nousta jopa 35 miljardiksi euroksi, kun mukaan otetaan EKP:n toimenpiteistä aiheutuvat riskit.

Riskit ovat vaarallisen suuria. Suomen valtion velka on vajaat 80 miljardia ja valtion vuosittainen budjetti on noin 50 miljardia euroa.

Kokonaisvastuiden selvittäminen eduskunnalle on ollut Kataisen hallituksen suunnalta lievästi sanottuna hapuilevaa. Tämä on vaikeuttanut kansanedustajien työtä ja heikentänyt demokraattista kontrollia. Sopimukset ovat epäselviä. Vieläkään ei ole varmuutta siitä, mitä Suomelle tapahtuu, kun muut takaajamaat alkavat kaatua ja joutuvat letkun jatkeeksi.

Vakuutusjärjestelyt ovat niin monimutkaisia, ettei niistä saa kokenutkaan pankkiiri selkoa. EKP pimittää tietojaan, jotta sen riskeistä ei käytäisi aitoa keskustelua. Kaikki tämä on lisännyt kansalaisten epäluottamusta poliitikkoja sekä Euroopan unionin instituutioita kohtaan.

Katainen lupasi viime vuonna, että markkinoista on otettu niskalenkki. Niskalenkistä tuli hirttosilmukka. Kysymys kuuluu: Onko Suomi valmis irrottautumaan ennen kuin henki lähtee?

Velkakriisi on myös euron kriisi

Tämä ei ole pelkkä velkakriisi. Tämä on euron kriisi.

Ylivelkaantuminen on mahdollista vain, jos joku antaa lainaa. Ei kukaan olisi lainannut sellaisia summia liira-, peseta- tai drakma-maalle.

Yhteinen rahapolitiikka on ruokkinut vastuutonta velaksi elämistä. Sekä yksityinen että julkinen sektori ovat pöhöttyneet halvan lainarahan turvin. Euroalue oli jo syntyessään kaukana optimaalisesta valuutta-alueesta, mutta vastoin euroidealistien optimistisia ennusteita epätasapainot EU-maiden välillä ovat vain kasvaneet euroaikana.

Kriisi ei tullut yllätyksenä asiaan perehtyneille. Jopa Jacques Delors tiesi, että EMU oli suunniteltu "väärin". Silti hän vei sitä eteenpäin. Hän luotti siihen, että kriisin varjolla saataisiin vihdoin toteutettua liittovaltioprojekti.

"Älä koskaan jätä kriisiä käyttämättä." Niin se menee.

Se, mitä nyt huippukokouksessa sovittiin, on suoraan Delorsin koplan käsikirjoituksesta. Tämä liittovaltiokehitys on ennakoitu ja suunniteltu jo kauan ennen euron luomista.

Jos Katainen ja kumppanit sen kiistävät, he osoittavat, miten vähän he tietävät ja ymmärtävät.

Ja jos he sen ymmärtävät, he eivät kerro kansalle mihin he todella pyrkivät.

Olisi aika kokoomuksessa herätä.

Euron haitat Suomelle

Suomessa euro on ollut pyhä lehmä. Sen arvostelua on pidetty sopimattomana ja tietämättömänä. Samoin kuin Neuvostoliiton arvostelua vielä 1980-luvulla.

Nyt on toisin. Yhä useammat asiantuntijat myöntävät, että eurosta ei ole kiistatonta hyötyä Suomelle.

Euron piti tuoda talouskasvua, vakautta ja yhtenäistä talouskehitystä. Todellisuudessa on käynyt päinvastoin. Talouskasvu on ollut verrokkimaita heikompaa, varsinkin kriisin aikana, koska rahapoliittinen joustavuus ja itsenäisyys on menetetty. Ruotsi on pärjännyt paremmin.

Myös maailmalla useat talousasiantuntijat ovat julkisesti pohtineet Suomen oman valuutan etuja. Suomi kiinnostaa. Moni ihmettelee, miksi me jatkamme muiden rahoittamista, vaikka olemme hoitaneet oman pesämme hyvin. Miksi emme ajattele omilla aivoillamme?

Ei Suomen tarvitse olla mukana Saksan ja Ranskan suurvaltapolitiikassa. Saksa se on valmis maksamaan. Se ei Suomea sido.

Kyse ei ole vain eurosta. Kyse on politiikasta. Joskus kysytään, mitä eurosta lähteminen maksaisi. Nyt pitäisi kysyä toisin päin: mitä eurossa pysyminen maksaa?

Se maksaa Suomen itsenäisyyden. Talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden.

Perussuomalaiset vastustavat liittovaltiokehitystä

Liittovaltiokehitys on avoimesti agendalla. Eurooppa-neuvosto on nyt sitoutunut yhteiseen finanssipolitiikkaan. Kataisen hallitus kuvittelee, että kyse on vain kovemmista sanktioista. Historia opettaa. Sopimusta tulkitaan laajasti ja Brysseliin keskitetty budjettijärjestelmä hivutetaan eteenpäin pikku hiljaa.

Seuraavaksi tulevat komission ehdottamat eurobondit, jotka vakiinnuttaisivat julkistaloudellisen yhteisvastuun euroalueelle. Hallitus väittää, ettei niitä hyväksy. Tulee hyväksymään. Sanon uudelleen: Kataisen hallitus tulee hyväksymään myös eurobondit. Näin käy, koska sillä ei ole rohkeutta olla eri mieltä.

Perussuomalaiset eivät hyväksy Euroopan liittovaltiota. Se olisi virhe sekä poliittisesti että taloudellisesti.

Eurobondit johtaisivat Suomelle huomattavasti kalliimpiin rahoituskuluihin. Lisäksi joutuisimme automaattisesti ottamaan nykyistäkin isompia vastuita ongelmamaista. Yhteiset, jopa tuhansien miljardien velkakirjat nostaisivat automaattisesti omia vastuitamme kymmenillä miljardeilla euroilla.

Keskitetty budjettipolitiikka tekisi eduskunnasta komission sivukonttorin. Eikä yhteinen fiskaalipolitiikka kuitenkaan lopulta toimi.

Taloustieteilijöiden mukaan seuraavaksi agendalla ovat työmarkkinoiden sääntelyn yhtenäistäminen, eläkejärjestelmien integrointi sekä Euroopan-laajuinen työttömyysturva. Silloin on turha kuvitella, että Suomen mallista tulisi EU:n malli. Isot maat jyräävät, Suomi on mukana – tai sitten ei ole.

Nyt EU-eliitti uskottelee, että hieno uusi sopimus ratkaisee eurokriisin. Ei se mitään ratkaise. Ongelmat jatkuvat.

Siksi perussuomalaiset eivät voi sulkea pois euron hajoamista. Monissa maissa ollaan varautumassa tähän riskiin. Pankit, suuryritykset ja keskuspankit luovat järjestelmiä sitä varten. Mitä Suomi aikoo tehdä?

Suomen on mietittävä oma strategiansa, joka ei ole sidottu muiden euromaiden valintoihin. Tarjolla on monia vaihtoehtoja, jotka ovat ylivertaisesti euroa parempia. Ruotsin, Tanskan, Britannian ja Sveitsin mallit ovat hyviä esimerkkejä.

Selvä vaihtoehto tarjolla

Perussuomalaiset ovat tarjonneet selvän vaihtoehdon.

Ensinnäkin Suomen piikki kiinni heti. Suomen riskit ovat vaarallisen suuria. Suomi ei ole aiheuttanut tätä kriisiä. On epäoikeudenmukaista asettaa suomalainen veronmaksaja tämän kriisin maksumieheksi. Suomen osuus takauksista on epäoikeudenmukainen. Tukipaketit ovat EU:n omien sopimusten vastaisia ja moraalittomia.

Kriisimaiden velkoja on leikattava. Kriisimaiden velkataakka on niin suuri, että ilman mittavia velkojen leikkauksia (haircut) ne eivät selviä. Tappiot realisoituvat riskien ottajille. Se on ainoaa todellista sijoittajavastuuta!

Jatkorahoitus voidaan hyväksyä vain suoraan IMF:n kautta. Mutta ei EKP:n setelirahoituksella IMF:n kautta, mikä olisi vain sääntökirjan kiertämistä.

Mitä jos IMF ei suostu rahoittamaan normaaleilla pelisäännöillään? Se tarkoittaa sitä, ettei se pidä rahoitussuunnitelmaa uskottavana. Silloin ei pidäkään rahoittaa! Uskottavuus syntyy, kun haircutit ovat riittävän isoja. Näin se toimii.

Kuten tiedetään, tässä tosiasiassa pelastetaan pankkeja – ja keski- ja eteläeurooppalaisia pankkeja, jotka olivat rikastumassa viimeiset kymmenen vuotta riskilainoillaan. Nyt Suomi maksaa näitä talkoita niin kuin se olisi ollut soppaa keittämässä! Ilman, että olemme asiassa koskaan tehneet yhtään päätöstä! Se on sitä EU-demokratiaa.

Mutta se on väärin. Suomalaisten rahoilla.

Jos pankkeja halutaan pelastaa, se pitää tehdä suoraan ja kovilla ehdoilla. Se on ainut hyväksyttävä tapa.

Edellä olevan perusteella eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Lisätietoja:
Timo Soini
            050-511 3027       

- -   
PerusS-lista on Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ja puoluetoimiston toimittama kaikille vapaa ja ilmainen sähköpostitse toimiva tiedotuskanava.

PerusS-listalla tiedotetaan Perussuomalaisiin liittyvistä ajankohtaisista, lähinnä valtakunnallisista aiheista ja uutisista. Siltä voit myös lukea PerusS-johtoon kuuluvien tiedotteita tuoreeltaan.

PerusS-listalle voi liittyä ja siltä voi myös erota kuka tahansa milloin vain puolueen kotisivujen www.perussuomalaiset.fi kautta. Lisätietoja voit kysyä sähköpostitse osoitteesta perussuomalaiset@eduskunta.fi

Tagit: