Mies on Somalian kansalainen, joka syntyi Suomessa ja sai vuonna 1993 ensimmäisen oleskelulupansa Suomeen. Hänen vanhempansa eivät hakeneet hänelle Suomen kansalaisuutta hänen ollessaan lapsi. Pysyvän oleskeluluvan Suomeen hän sai marraskuussa 1997. Hänellä on myös vuonna 2015 ja 2019 syntyneet lapset, jotka ovat Suomen kansalaisia.
Väestötietojärjestelmään miehen äidinkieleksi on merkitty somali, mutta hän ei kertomansa mukaan ole koskaan käynyt Somaliassa, eikä hänellä ole siellä myöskään turvaverkkoa.
Poliisi esitti miehen karkottamista Somaliaan rikoksiin syyllistymisen perusteella vuonna 2017. Maahanmuuttovirasto päätti vuonna 2019 karkottaa hänen Somaliaan ja määräsi hänet Schengen-aluetta koskevaan kolmen vuoden mittaiseen maahantulokieltoon, mistä valitettiin hallinto-oikeuteen. Sekä hallinto-oikeus että nyt korkein hallinto-oikeus hylkäsivät valitukset ja pitivät karkotuspäätöksen voimassa.
”Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n karkottaminen Somaliaan ollut suhteellisuusperiaatteen eikä ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa edellytetyn välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuusvaatimuksen vastaista. Kun otettiin huomioon A:n jatkuva rikollinen toiminta, joka oli ollut omiaan vaarantamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta ja joka oli edelleen jatkunut, maasta karkottamista puoltavia seikkoja oli pidettävä sitä vastaan olevia seikkoja painavampina”, KHO perustelee vuosikirjapäätöksessään.
”Lasten etu ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Asiassa ei ollut myöskään arvioitava, että A olisi ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun vaarassa Somaliassa. Tämän vuoksi A oli voitu määrätä karkotettavaksi Somaliaan ja kolmen vuoden mittaiseen maahantulokieltoon.”
Rikokset jatkuvia sekä vakavia
Ratkaisussa käydään läpi miehen mittavaa rikoshistoriaa, joka on oikeuden kuvauksen mukaan ollut jatkuvaa sekä vakavaa.
Mies oli tuomittu ensimmäisen kerran vuonna 2010 ehdolliseen vankeusrangaistukseen nuorena henkilönä tehdyistä 11 ryöstöstä, varkaudesta, pahoinpitelystä ja pakottamisesta. Täysi-ikäisenä hänet oli tuomittu ryöstöistä, varkauksista ja varkauden yrityksistä, pahoinpitelyistä, toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta, vahingonteosta, lievästä vahingonteosta, laittomista uhkauksista, petoksista, maksuvälinepetoksista, väärän henkilötiedon antamisista, huumausaineen käyttörikoksista, törkeistä rattijuopumuksista, törkeistä liikenneturvallisuuden vaarantamisista, liikenneturvallisuuden vaarantamisista sekä kulkuneuvon kuljettamisista oikeudetta.
Vuosien 2010–2017 välisenä aikana hänet oli tuomittu kaikkiaan kymmeneen eri vankeusrangaistukseen, joiden pituus oli vaihdellut 40 päivän mittaisesta vankeusrangaistuksesta yhden vuoden ja kuuden kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen.
Maahanmuuttoviraston päätöksen aikaan mies oli rikoksesta epäiltynä vuosina 2017–2019 tapahtuneista kahdesta pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta, maksuvälinepetoksesta, kahdesta varkaudesta, törkeästä maksuvälinepetoksesta, identiteettivarkaudesta ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta.
Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeenkin hänet oli tuomittu muun muassa rattijuopumuksesta, huumausaineen käyttörikoksesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta sekä huumausainerikoksista.
Valituksessa vaatimusta karkotuksen perumisesta perusteltiin sillä, että rikostuomiot keskittyivät miehen nuoruusvuosiin ja että viimeisimmän, vuoden 2016 vankeustuomioon jälkeen tämän elämä oli kehittynyt parempaan suuntaan. Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan rikollinen käyttäytyminen oli kuitenkin jatkunut vielä vuonna 2020, mikä ei tukenut kertomusta pyrkimyksestä nuhteettomaan elämään.
Perhe-elämän suoja puhui karkottamista vastaan, mutta puoltavat seikat painavampia
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ulkomaalaislaissa säädetyt edellytykset miehen karkottamiseksi täyttyivät. Koska mies oli syntynyt Suomessa ja asunut täällä koko ikänsä, karkottamisen tuli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan olla poikkeuksellista ja karkottamisen puolesta puhuvien seikkojen hyvin painavia.
Karkottamisen puolesta puhuvien seikkojen lisäksi harkinnassa otettiin huomioon sitä vastaan puhuvat seikat, erityisesti perhe-elämän suoja ja miehen lasten etu. Mies on ollut molempien lastensa huoltaja ja oman kertomansa mukaan asunut toisen lapsen ja tämän äidin kanssa. Toinen lapsi on otettu huostaan, mutta mies on kertomansa mukaan tavannut tätä säännöllisesti.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen perhe-elämän suoja ei ole ehdoton, KHO tuo esiin, vaan siihen voidaan puuttua silloin, kun se on välttämätöntä muun muassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi.
”Korkein hallinto-oikeus otti yhtäältä huomioon A:n vahvat siteet Suomeen sekä perhe-elämän suojan ja lasten edun ja toisaalta hänen yhteiskunnan turvallisuudelle aiheuttamansa pitkäaikaisen ja vakavan uhan, jonka ei voitu arvioida poistuneen ja joka toistuvuudellaan osoitti myös rikosten uusimisen vaaraa. Vaikka A:n rikokset olivat alkaneet nuoruusiässä ja rikoksiin liittyi merkittävällä tavalla A:n päihteidenkäyttö ja siitä seuraavat vaikeudet hallita elämää, rikosten jatkuvuus, määrä ja laatu osoittivat samalla puuttuvaa sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan”, oikeus perustelee.
Asiassa ei oikeuden mukaan ole ilmennyt seikkoja, joiden perustella olisi syytä epäillä kummankaan lapsen jäämistä ”Suomessa ilman hyvinvoinnilleen välttämätöntä huolenpitoa, vaikka muutoksenhakija ei oleskelisikaan Suomessa”.
KHO oli alkuvuodesta 2021 kieltänyt miehen maasta poistamisen täytäntöönpanon valituksen käsittelyn ajaksi, joten päätös toimeenpannaan KHO:n ratkaisun myötä.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/us/9539246a-1ec1-49e0-a741-7ff0774be33e?Ei tule koskaan lähtemään Suomesta!
Aihe: Suomessa syntynyt karkoitettiin Somaliaan (Luettu 5737 kertaa)