Arvelen että kannattaa kuitenkin lähteä liikkeelle sieltä himosta, ylpeydestä, kateudesta, ahneudesta... Ja katsoa sitten listan päätteeksi josko on järkevää vielä pohtia jotain kanoja ja porsaita.
Jumalan valtakunta olisi jo täydellinen, jos kaikki kitkisivät itsestään paheet ja edistäisivät hyveitä. Kanat ja possut eläisivät kanssamme Paratiisissa, kuten alunperin oli, jos pelkkä teoreettinen etiikka riittäisi pahan estämiseen.
^Mutta liha ei tehotuotettunakaan ole järin halpaa. Epätehokkaasti tuotetun lihan varassa varsinkin köyhempi väestö jäisi tykkänään nuolemaan näppejään.
Mielestäni meillä on suurempi velvollisuus pitää huolta köyhemmän väestön ostovoimasta kuin kanojen ja possujen hyvinvoinnista.
Broilerin reisilihat maksaa 2€/kg. Sikanauta j-liha 5-6 €/kg. Tuottajahinnat voisi helposti tuplata, jolloin hyvinvointiasioita voisi parantaa huimasti, eikä kuluttajahinnat nousisi kuin joitain kymmeniä senttejä.
Jossain makrotalouden oppikirjassa oli semmoinen neolipilaarien argumentti, että (jenkkien) käytäntö piikittää lehmiin hormoneja ja antibiootteja on jees, koska sillä tuottavuus nousee jotain 5%, jolloin köyhät saa lapsilleen maitoa
Tässä siis jätetään huomiotta hormoni- ja antibioottijäämien vaikutukset niissä köyhissä lapsissa ja ympäristössä, antibioottiresistenttien bakteerien kehitys ja se, että maidon joka tapauksessa edullinen hinta ei oikeasti vaikuta köyhien perheiden taloudenpitoon.
Sitten ois toi Raamattu, traditio ja perinteisillä kirkoilla opetusvirka, jotka ohjaa sitä, mitä kirkon tulee opettaa eläintenpidosta. Luomisen tilanhoitaja-etiikka, syntiinlankeemuksen jälkeinen lihan syömisen tilapäinen salliminen (Nooan lait), lukemattomat mitsvat (lepopäivä koskee myös eläimiä, älä solmi puivan härän suuta, auta vihamiehesikin aasia jos se kaatuu, älä vie munia tai poikasia emon nähden jos ne on pakko ottaa...), hyvä paimen -analogiat Daavidista Jeesukseen, eläimet ja ihmiset ovat molemmat eläviä sieluja joissa on Jumalan henkäys, joka palaa Hänen luo (Genesis, Saarnaaja, psalmit, sananlaskut), Taivaassa on eläimiä ja kaikki on vegaaneja
(Jesaja 11), Jumala säästi Niiniven myös eläinten tähden (Joona).
Sitten kristilliseen elämään kuuluu vähintään 2 kasvis/kalapäivää viikossa + n. kolmasosa vuodesta on paastopäiviä, mutta kanan ja possun syöminen ei ole koskaan pakollista, ellei terveyssyistä (lapset, vanhukset, raskaana tai imettävät) sitä tarvitse. Kenenkään pyhän lihansyöntiä ei muisteta hyvällä, mutta monen kasvissyönti saa erityismaininnan. Kunnioitamme sellaisia eläinten ystävinä tunnettuja pyhimyksiä kuin Kildaren Brigid, Assisin Fransiskus ja Klarissa, kirkkoisät Johannes Krysostomos ja Basileios Suuri, erämaaisä Anton (jonka lemmikkipossu seurasi isäntäänsä kaikkialle
), eettisen metsästyksen suojelija Hubertus, kelttipyhät Columba, Cuthbert, Ciaran, Melangell, Ranskan metsäpyhät Leonhard, Giles, Roche ja Neot, Filip Neriläinen ja leijonan kanssa ystävystynyt pyhä Jerome.
