Ei mokutusta, mutta "mädätystä"?
Anne Flinkkilän haastateltavana Arkkipiispa Tapio Luoma.
Luoma voisi olla arkkipiispa kirkossa, jossa vihittäisiin samaa sukupuolta olevia.
Hän sanoi, että "Kirkko valitsee itse ketä ja miten palvelee, niin ihan hyvin se voisi palvella myös samaa sukupuolta olevia pareja tässä suhteessa".
Minulle tuli ensimmäiseksi mieleen, että "kirkko päättää itse mitä jumalaa se palvoo". Niinpä kai. Tai että "kirkko itse päättää miten se tulkitsee pyhiä kirjojaan" tai "kirkko päättää itse mitä pyhiä kirjoja se käyttää perustanaan".
Kirkolliskokouksessa isoihin asioihin vaaditaan 3/4 enemmistö. Tämä on Luoman mielestä kohtuutonta. Eduskunta päätti sukupuolineutraalista avioliitosta yksinkertaisella enemmistöllä. Samoin tekivät Ruotsin ja Norjan kirkotkin. Luoma oli lähes varma, että jos hänenkin kirkossaan yksinkertainen enemmistö olisi riittänyt sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymiseen, "kirkko olisi ottanut jo askelen eteenpäin".
Arkkipiiska siis näkee, että sukupuolineutraali avioliitto on väistämätöntä edistystä ja on vain ajan kysymys, koska kirkko "etenee" asiassa.
Jossain toisessa ketjussa pohdittiin, miksi vain liberalisoitumiskehitys on kehitystä ja kaikki askelet taaksepäin ovat pahasta. En ymmärrä tällaista ajattelua. Joskus kannattaa ottaa askel taakse ja pysähtyä miettimään.
-i-
Tämä on hyvä aihe, mutta kaikki uskontoon ja erityisesti kristillisyyteen kuuluvat aiheet ovat alttiita riidalle tai kuten tällä palstalla on tapana sanoa: spagetille. Siksi tästä keskustelu on vaikeaa. Tuota ei helpota teologiset käsitteet, joita ilman tästä ongelmasta ei saa selvää.
Miksi (Suomen) luterilaisen kirkon arkkipiispa hyväksyy sukupuolineutraalin avioliiton ja tahtoisi vihkiä ns. sateenkaaripareja, vaikka luterilaisen kirkon historiassa se on ennenkuulumatonta ennen nykyaikaa, puhumattakaan koko kristikunnan historiasta ja pyhistä teksteistä, joihin kirkkojen oppi ja käytännöt ensisijassa perustuvat? Raamatusta on hyvin vaikea ellei mahdotonta saada ainakaan suoraa tukea avioliitto- tai parisuhdekäsitykselle, joka perustuu muuhun kuin heteronormatiivisuuteen, vaikka yrityksiä toki on tehty.
Jotta piispa Luoman argumenttia voisi käsittää, on tarkasteltava luterilaisuuden syntyä. Se oli vaarallista aikaa, ja se selittää myös muita käsitteitä kuten kahden regimentin opin. Katolisten hallitsijoiden ja luterilaisten hallitsijoiden sota johti luterilaisten ahdinkoon ja pohdintaan, kuinka paljon katolisuudelle voidaan tehdä myönnytyksiä menettämättä luterilaista uskontulkintaa. Nykyään kai puhuttaisiin identiteetistä. Syntyi luterilaisen teologian käsite
adiafora, jonka muotoili Lutherin läheinen ystävä Philip Melanchton. Siitä seurasi adiafora-riita ja luterilaisuuden ensimmäisiä jakaantumisia aitoluterilaisiksi ja filippisteiksi.
Tästä aiheesta en tahdo riitaa täällä, joten jatkon suoritan viittaamalla lähteisiin, joista kiinnostunut voi selvittää, mitä
adiafora tarkoittaa, mitä adiafora-riita tarkoittaa ja ennen kaikkea, miksi moraali on niin kovin joustava luterilaisuudessa.
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:adiaphorahttps://fi.m.wikipedia.org/wiki/Adiaforariitahttps://lutheranreformation.org/theology/adiaphora-in-the-lutheran-confessions/Mitä tulee nyky-Suomen ev. lut. kirkkoon ja sen arkkipiispaan ja sukupuolineutraalin avioliittoon, niin yksinkertaisesti avioliitto on
adiafora eli yhdentekevä pelastuksen kannalta ns. homoliittojen kannattajien mukaan ja toteuttaa kristillisen rakkauden periaatteen, kun jokaiselle seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolesta riippumatta annetaan oikeus avioliittoon. Sen sijaan vastustajien mukaan homoliitot antavat huonon todistuksen kirkon ja sen jäsenten kristillisestä vaelluksesta ja elämäntavasta ja johtavat yhä suurempaan riitelyyn kirkon sisällä, hajaannukseen, joka tuhoaa kirkon ja ajaa siveellisen kristittyjen väen ulos huorakirkosta. Minä en enää kuulu tuohon yhteisöön, vaikken eronnut tämän sateenkaariavioliittokiistan seurauksena mutta avioliittoon liittyvän erimielisyyden tähden kuitenkin, joten olen nykyään ulkopuolinen, vaikka tunnen näitä kysymyksiä sattuneesta syystä enemmän kuin moni muu.
Lyhyesti totean tähän loppuun, että
minun mielestäni valtion tulisi kieltää kaikkia uskonnollisia yhteisöjä vihkimästä väkeä avioliittoon, jonka valtio on määritellyt omin ehdoin, eli parlamentaarisesti ja vaatia jokaista pariskuntaa hyväksyttämään parisuhteensa eli rekisteröimään sen Suomen lain mukaiseksi, koska se on ylin laki, mitä tässä maassa noudatetaan. Uskonnolliset yhteisöt voivat vihkiä pariskuntia, kuten tahtovat, koska valtio ei käytännössä voi valvoa sitä. Nykyään Suomen lain mukainen avioliitto ei ole kristillinen jo pelkästään avioerolainsäädännön tähden, koska puolison pettäminen eli aviorikos on sallittu. Turha rimpuilla kiinni kristillisessä Suomen lain mukaisessa avioliittokäsityksessä, kun p*ska on jo housussa. Niin monta juridista askelta olisi otettava takaisinpäin, jotta kristillinen avioliittoinstituutio oli yhtä kuin Suomen lain käsitys avioliittoinstituutiosta, että minä en näe sen tapahtuvan ennen tämän maan täydellistä romahtamista. Ehkä tämä mätäneminen aikanaan kaataa "puun", koska perhe on yhteiskunnan tyvi ja se on vedetty tunkiolle riippumatta yksilöistä, jotka ovat onnistuneet perhe-elämässään täyttämään uskollisuuden. Yhä harvempi onnistuu sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta.
