Jotta viestieni sisältö ymmärrettäisiin ja jotta niistä helpommin löytyisi punainen lanka, tarjoan teille lyhyttä johdantoa omaan eettiseen ajatteluuni. Kovin moni ei uhraa paljoa aikaa oman henkilökohtaisen elämänfilosofiansa tietoiseen tutkiskeluun, vaikka se on hyvin tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Suosittelen rationaalista lähestymistapaa.
Minä en samaistu siihen joukkoon, joka pohjaa ajattelunsa täysin epistemologiseen/moraaliseen
relativismiin tai
absolutismiin. Mielestäni ihminen, rajallisessa viisaudessan, voi saada oikeaa tietoa
varmimmin aistein havaittavasta maailmasta ja sen lainalaisuuksista. Täten ihmisen käsitys todellisuudesta tulisi olla juurrutettuna juuri tähän. Tästä syystä tarkastelen moraalia ja perustan suuren osan näkemyksistäni siitä mm. biologiaan. Ehkä ajatteluani voi luonnehtia naturalismin, koherentismin ja loogisen positivismin ristisiitokseksi...
Tunnen kyllä ns. "
Humen giljotiinin", joten, jos tulette viesteihini vastaamaan, on siitä minulle turha muistuttaa. Tämän viestin tarkoituksena on lähinnä painottaa sitä, että olen eri mieltä herra Humen kanssa, edellämainituista syistä.
Kun aiheena on moraali, tulisi meillä olla jonkinlainen käsitys siitä mitä se on. Tieteellisen maailmankuvan näkemys on, että moraali on joko suoraan tai epäsuoraan sidottuna vaistonvaraisiin tunnereaktioihin. Etenkin seksuaalisuus - ja siten myös seksuaalimoraali - on hyvin tunnepohjaista ja vaistonvaraista. Uskoisin, että suurin osa teistä hyväksyy tämän näkemyksen.
Esimerkiksi, väitän suurimman osan ihmisistä pitävän ajatusta seksisuhteesta lähisukulaisen, kuten sisaruksen, kanssa vastenmielisenä. Kertokaa, jos olette eri mieltä. Väitän, että näin tunteviin ihmisiin ei suinkaan olla iskostettu tätä asennetta lapsena. Jos olen mielestänne väärässä, kertokaa. Mielestäni ajatus siitä, että lapsi ehdoin tahdoin saatetaan aiheen pariin, on hieman kaukaahaettu. Kuuluuko se mielestänne tavallisiin vanhempien ja lapsen välisiin keskustelunaiheisiin? Näin ollen, tunnereaktio mielikuvaan sisarusten välisestä seksisuhteesta on (pääosin) synnynnäinen.
Moraalia voidaan selittää biologian avulla, hyvin johdonmukaisesti. Kattavia tulkintoja moraalin kehityksestä saadaan, kun se asetetaan evolutiiviseen viitekehykseen. Näin on tehty mm. altruismin ja insestitabun kohdalla. Jälkimmäisen biologisen pohjan luulisi olevan itsestäänselvyys, edellisestä on kirjoitettu useita kirjoja, eikä sen käsitteleminen tässä ja nyt ole mielekästä.
Useat fysiologiset tai psyykkiset "inhoreaktiot" syntyvät pääsääntöisesti vasteiksi vahingollisille ärsykkeille tai ilmiöille. Sillä yksilöllä ja yhteisöllä, joka luonteensa ohjaamana välttää tehokkaammin vahinkoa, on suurempi elin- ja lisääntymiskelpoisuus (reproductive fitness) kuin vähemmän tehokkaasti välttävällä.
Tässä kontekstissa tulisi mielestäni myös seksuaalimoraalia tarkastella.
