^ Oikeistopopulismissa esiintyy toisinaan hyvin vahvoja tendenssejä demokraattisen järjestelmän rikkomiselle oman agendan nimissä. Trumpin ja republikaanien merkittävän osan pyrkimykset erityisesti viimeisimpien Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen ovat tätä sorttia rumimmillaan pitkään aikaan.
Toisaalta vasemmistopopulismissa - varsinkin kun puhutaan kommunismista ja Bernsteiniä vasemmistolaisemmasta sosialismista - ajatus järjestelmän haltuunotosta ja vähintäänkin demokratian kahlitsemisesta "kansandemokratian" pakkopaitaan on taas ihan aatesuuntien perustuksissa. Ainut syy miksi länsieurooppalaiset valtiot eivät ole muuttuneet kansandemokratioiksi on se, etteivät kansalaiset ole päästäneet tätä porukkaa niin laajaan valtaan että kansandemokratiaprojekti olisi onnistunut, ei suinkaan se etteivätkö vasemmistopopulistit haluaisi toteuttaa tällaisia ideoita.
Nimitys ”kansandemokratia” polkaistiin ilmoille Neuvostoliiton toimesta toisen maailmansodan jälkeen. Sitä käytettiin Neuvostoliiton itäeurooppalaisista satelliittimaista ja niiden yksipuoluejärjestelmistä. Sanomattakin oli selvää, että kaikki nämä Neuvostoliiton ohjaamat ja diktatorisesti ja verisesti kansaansa hallitsevat puolueet olivat joko kommunistisia tai sosialistisia.
Sinänsä nimitys ”kansandemokratia” valtiosta tai puolueesta – kuten Suomen Kansan Demokraattinen Liitto, joka myös perustettiin toisen maailmansodan jälkeen kokoamaan Suomen sosialistit yhteen puolueeseen – oli loistava näyte sosialistien populistisesta retoriikasta, jossa kaikki käännetään päälaelleen; nämä maat ja niiden hallintojärjestelmät eivät olleet vähimmässäkään määrin demokraattisia, eikä niiden kansoilla ollut demokraattista tai muutakaan mahdollisuutta vaikuttaa oloihinsa. Jos sitä yritettiin lakoilla tai mielenosoituksilla, niin lakkoilijat ja mielenosoittajat niitettiin maahan konekivääritulella ja henkiin jääneet joko teloitettiin jälkeenpäin tai vietiin työleireille.
Mitä Suomeen tulee, niin osa sosialidemokraateista siirtyi Suomen Kansan Demokraattinen Liittoon, koska Sosialidemokraattisen puolueen oikeistososialistit eivät suostuneet siihen, että Suomen Sosialidemokraattinen Puolue tulisi osaksi SKDL:ää, kuten myöhempien vasemmistososialidemokraattien SYP. Suomen Kommunistinen Puoluehan oli johtava osa SKDL:ää. Mitä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen myöhempiin vaiheisiin tulee, niin 1960-luvulla Paasion johdolla puolue siirtyi DDR:n, eli Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolueen linjalle, eli siitä tuli käytännössä kansandemokraattinen puolue, vaikka se ei SKDL:ään liittynytkään.
Siis, kuitenkin, kuten lainaamassani foobarin kirjoituksessa on sanottu, kansat läntisessä Euroopassa ovat kuitenkin riittävästi nähneet sosialistien populistisen puheen läpi, nimittäin että heidän populisminsa on vain puhetta, eikä yksikään maa Euroopassakaan ole siirtynyt demokraattisin menetelmin sosialismiin. Ei sosialistista natsi-Saksaakaan synnytetty demokraattisten menetelmien kautta, vaan poikkeuslailla ja vallankaappauksella.
Kuitenkin ihmettelen kirjoituksessa mainittua ”oikeistopopulismia”, ”jossa esiintyy toisinaan hyvin vahvoja tendenssejä demokraattisen järjestelmän rikkomiselle oman agendan nimissä”. Tuollaista oikeistopopulismia ei esimerkiksi Suomessa ole ollut sitten Kansallisen Kokoomuksen monarkia-seikkailun jälkeen sata vuotta sitten. Lapualaistenkin taustaa väritti vahvasti fasistien sosialismi.
Trumpin vaarasta demokratialle olen vahvasti eri mieltä, mutta se asia ei kuulu tähän ketjuun.
Aihe: Helsingin Sanomat: lehti ja yhtiö (yhdistetty) (Luettu 478311 kertaa)