Riku Rantala: Monimuotoisuus ei ole yrityksille hyvesignalointia vaan on tehokas tapa tehdä rahaa
Monimuotoisuus ei ole suomalaisfirmoissa hyvesignalointia vaan rahaa, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.
Helsingin Sanomat 21.3.2024
Koska vuosikertomuksissa sanotaan niin?
PARI viikkoa sitten – kansainvälisenä naistenpäivänä – haastattelu Helsingin Sanomissa pisti silmään. Siinä kuituvalmistaja Ahlstromin englantilainen toimitusjohtaja Helen Mets suomi suomalaisyrityksiä siitä, että niiden johto on liian miehinen.
Mets ihmetteli, miksi monimuotoisuus ei ole kaikkien yritysten asialistan kärjessä, ”kun tiedetään, että erilaisista ihmisistä muodostuvat tiimit edistävät suorituskykyä ja kasvua”.
Mets on tietysti oikeassa: esimerkiksi vuonna 2022 Suomessa pörssiyhtiöiden johtoryhmien jäsenistä vain 28 prosenttia oli naisia.
Toimitusjohtaja Mets on
tietysti oikeassa, koska
kokee samalla lailla kuin kolumnisti Rantala. Nämä asiat nyt vain
tiedetään, vaikka ei ole koskaan osoitettu, että monimuotoisuuden keinotekoinen lisääminen toisi yrityksille lisää rahaa.
Vuonna 2018 Sipilän hallitus lisäsi reippaasti Suomen taksikuskien monimuotoisuutta.
Tiedetään, miten siinä kävi.
Monimuotoisuusulinasta puheen ollen tässä pätkä Ahlströmin
tiedotteesta viime yhtiökokouksen jälkeen:
Peter Seligson (puheenjohtaja), Kari Kauniskangas (varapuheenjohtaja), Marcus Ahlström, Sebastian Bondestam, Klaus Cawén, Casper von Koskull, Nelli Paasikivi-Ahlström ja Fredrik Persson valittiin uudelleen hallituksen jäseniksi.
Ahlström Oy:n hallintomalliin kuuluu myös hallintoneuvosto. Marion Björkstén (puheenjohtaja), Johannes Gullichsen (varapuheenjohtaja), Axel Ahlström, Walter Ahlström, Maria Ahlström-Bondestam, Philip Aminoff, Vera Backström ja Mats Danielsson valittiin uudelleen hallintoneuvoston jäseniksi. Eduard Paulig ja Niclas Rosenlew valittiin hallintoneuvoston uusiksi jäseniksi.
Varmaan sitä erilaista ja parempaa monimuotoisuutta.
TOISAALTA oman kokemukseni mukaan suomalaisfirmoissa monimuotoisuus kyllä on asialistalla. Olen viime vuosina vieraillut erilaisissa yrityksissä luennoimassa tai vetämässä keskusteluja lähes viikoittain, ja lähes joka kerta myös monimuotoisuuden lisäämistoiveet ovat tulleet esiin.
Silti jotkut epäilevät, että monimuotoisuushöpinät ovat korulauseita, joita yritykset lisäävät strategioihinsa valkopestäkseen julkikuvaansa. Hyvesignalointia!
Tietenkään kyse ei ole hyvesignaloinnista. Yksikään yritys ei nosta yhtäkään asiaa strategiaansa kuin yhdestä ainoasta syystä: rahan takia.
Monimuotoiset työryhmät todella ovat tuottavampia kuin muut – ja luovempia.
Rantalan kiistämättömänä todisteena Kauppalehden artikkeli, jossa eläkkeelle jäänyt Vaasan yliopiston professori sanoo jotain, mikä jää maksumuurin taakse.
Toistan, että ei ole koskaan osoitettu, että monimuotoisuuden keinotekoinen lisääminen toisi yrityksille lisää rahaa.
MYÖS maailmanhistoria tarjoaa meille kiehtovia esimerkkejä siitä, miten erilaisuuden sietäminen ja eri kulttuurien kohtaaminen ovat olleet vaurauden ja sivistyksen synnyttäjiä.
Tämä kävi selväksi, kun kuuntelin tuoreen jakson mainiosta Virtasen taloushistoria -podcastista.
Siinä tietokirjailija Ari Turunen lyö faktat tiskiin: ei ole sattumaa, että Piilaakso syntyi San Franciscoon, että Amsterdamista nousi Itä-Intian kauppakomppania tai että Kiinan Hangzhou oli 1000-luvulla maailman rikkaimpia ja suurimpia metropoleja.
Kaikkia niitä ja monia muita menestystarinoita yhdistää monimuotoisuus, kuten Turunen väkevästi todistaa kirjassaan Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit – eli miten erilaisuuden sietäminen synnyttää vaurautta ja sivistystä.
Tätäkin hankala haastaa suoraan, kun Rantala viittaa epämääräisesti kokonaiseen podcast-sarjaan ja kirjaan, mutta satunnaisten menestystarinoiden yksi yhteinen tekijä ei tietenkään osoita, että monimuotoisuuden keinotekoinen lisääminen johtaa menestykseen. Vastaavasti on löydettävissä vaikka kuinka paljon esimerkkejä huonosti päättyneistä kulttuurien kohtaamisista ja erilaisuuden sietämisistä.
AVAINSANA ei Turusen mukaan ole suvaitsevaisuus, vaan sietäminen. Se ei ole aina helppoa, kuten Helen Metskin haastattelussaan totesi: erilaisten ihmisten mukaan tuominen luo myös jännitteitä.
Mutta nimenomaan jännitteet opettavat ajattelemaan eri tavalla – ja erilaista ajattelua tarvitaan, jos halutaan muuttua.
Jos Suomi mielii menestyä talouden, työn ja teknologian massiivisessa murroksessa, meidän on oltava valmiit antamaan aitoja mahdollisuuksia mahdollisimman erilaisille ihmisille sukupuoleen tai opinto- ja kulttuuritaustaan katsomatta. Samasta puusta veistetään sutta.
Mahdollisuudet ovat täällä jo ihan kaikenlaisten tarpeeksi pätevien
yksilöiden ulottuvilla. Mutta
ryhmien tilasto-osuuksiin tarraava Rantala tarkoittaakin jotain muuta.
Kuten muun muassa suomalaisten yritysten käytännöistä on nähtävissä, yrityksissä ei vastoin Rantalan puheita oikeasti uskota monimuotoisuusliturgiaan, vaan se on tosiaan pelkkiä korulauseita. EU:n piti lopulta pakottaa Suomi ja muut jäsenmaat pörssiyritysten hallitusten naiskiintiöihin. Ei siksi, että EU:lla on yrityksiä paremmat argumentit, vaan koska sillä on valta ja diversiteetti-ideologia.