http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsingin+kaupunginjohtaja+haluaa+kiert%C3%A4%C3%A4+kerj%C3%A4%C3%A4misen/1135245994527Helsingin kaupunginjohtaja haluaa kiertää kerjäämisen
16.5.2009 6:48
A A Helsingin Sanomat
Heidi Piiroinen / HS
Romanialainen Olimpia, 19, myy kukkia Helsingissä Pohjois-Esplanadilla.
Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen toivoisi, että kerjääminen kiellettäisiin lailla.
Helsingin Sanomiin tekemässään kirja-arviossa Pajunen myös haikailee vanhoja kaupungin järjestyssääntöjä, joissa kerjääminen oli usein kielletty.
Monet kaupunkilaiset ovat johtajansa linjoilla. Kerjäämisen sanotaan muuttuneen entistä aggressiivisemmaksi.
Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) ei innostu lakiehdotuksesta: "Rikoslain pitää olla viimekätinen keino."
Poliisi puolestaan ei tyrmäisi ajatusta. Valvontakin olisi viranomaisten mukaan mahdollista.
Sosiaaliviraston "Rom po drom - romanit tiellä" -projektin puheenjohtaja Jarmo Räihä huomauttaa, että rahaa antamalla ei ratkaista kerjäläisten ongelmia.
Helsingin keskustassa näkyy päivittäin kolmisenkymmentä kerjäävää romania, joista useimmat ovat kotoisin Romaniasta.
Samalla kun kerjäläisten käytös on muuttunut aggressiivisemmaksi, myös helsinkiläisten asenteet ovat muuttuneet kovemmiksi.
"Useat kerjäävistä eivät hahmota suomalaisten oman henkilökohtaisen tilan reviiriä ja voivat tunkea siksi liian lähelle", sanoo Diakonissalaitoksen projektipäällikkö Tuomo Leinonen.
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kirjoitti Helsingin Sanomiin arvion Kimmo Oksasen kirjasta "Kerjäläisten valtakunta".
http://www.hs.fi/digilehti/kaupunki/artikkeli/Kaupunginjohtaja+Pajunen+Kerj%C3%A4%C3%A4minen+pit%C3%A4isi+kielt%C3%A4%C3%A4+lailla/1135245997092KIRJAT
Kaupunginjohtaja Pajunen: Kerjääminen pitäisi kieltää lailla
Kimmo Oksasen pamfletti asettaa ilmiön eurooppalaiseen kehykseen
Kimmo Oksanen: Kerjäläisten valtakunta – Totuus kerjäävistä romaneista . . . ja muita valheita. Pamfletti. WSOY:n Barrikadi-sarja. 214 s. 15 e.
Toimittaja Kimmo Oksasen pamfletti Kerjäläisten valtakunta – Totuus kerjäävistä romaneista . . . ja muita valheita on kirja minun mieleeni.
Se ei ole julistus. Siinä ei ole yhtä totuutta.
Se asettaa silmiemme edessä olevan ilmiön eurooppalaiseen viitekehykseen. Ja, ennen kaikkea, se kertoo kerjäävistä romaneista, jotka ovat ihmisiä meidän joukossamme. Johtopäätökset jäävät lukijalle.
Teksti on jaettu kahteen osaan: kotimaa ja ulkomaat.
Itselleni tapahtumat Helsingissä ja Suomessa avautuvat suunnilleen samalla tavalla kuin olen ne kaupunginjohtajan näkökulmasta kokenut.
Varsinaiset tapahtumat lähtevät liikkeelle vuoden 2007 alusta, kun Romania ja Bulgaria liittyivät EU:n jäseniksi. Helsinkiin on rantautunut ryhmä Romaniasta tulleita kerjäläisromaneja.
Joudumme todistamaan kaduillemme vierasta ilmiötä. Asiaa, joka on tuttu kaikille matkailua harrastaneille, mutta silti niin vieras omilla jalkakäytävillämme.
Monista tuntuu, että se on jollain tavalla loukkaus meidän suuresti arvostamaamme hyvinvointiyhteiskuntaamme vastaan. "Eihän meillä kenenkään tarvitse kerjätä."
Oksanen tuo kerjääville romaneille kasvot. He ovat ihmisiä niin kuin mekin. Ihmisiä, jotka ovat kehittäneet vuosisatojen kuluessa oman selviytymismallinsa. Kerjääminen on heidän ammattinsa. Kerjääminen ei ole meillä laitonta.
Kaikki romanit eivät ole kerjäläisiä. Valtaosa on tavallisia kansalaisia, joita vaivaa köyhyys ja syrjintä.
Se käy hyvin ilmi erityisesti pamfletin Romania-osuudesta. On myös romaniryhmiä, jotka syyllistyvät rikoksiin.
Oksasen mukaan laajemman romanirikollisuuden Suomeen rantautumisesta ei ole näyttöä. Muualla Euroopassa romanirikollisuus on tosiasia.
Mielenkiintoista kirjassa on meidän omien toimiemme vertailu eräiden Euroopan maiden todellisuuteen. Meillä arvioidaan olevan parisataa romanikerjäläistä. Italiassa pelkästään Romaniasta tullutta romaniväestöä arvellaan olevan 70 000.
Maahanmuuttajaväestöön kohdistuvat pelot sekä rasistiset ilmiöt järisyttävät siellä jopa demokratian perusteita. Täällä Suomessa, ja Helsingissä, olemme vielä kaukana näistä ilmiöistä.
Kerjäläiset kaduillamme on vain hento tuulahdus italialaisesta todellisuudesta. Onneksemme.
Pamfletti kertoo yksityiskohtaisesti kerjäläisten tarinan kaduillamme. Se on toisaalta kertomus ihmisistä, jotka kerjäävät, toisaalta viranomaisten reaktiosta tähän ilmiöön.
Keskeisessä asemassa on Helsingin kaupungin eri virastojen toiminta. Tunnen jopa lievää ylpeyttä siitä, että monet kaupungin viranhaltijat ovat olleet aikaisina puuttujina maahanmuuttajataustaisen väestön voimakkaaseen kasvuun kaupungissamme.
Kannattaa olla proaktiivinen. Näin toimien voimme toisaalta varautua esimerkiksi varsinaisen rikollisuuden lisääntymiseen, ja toisaalta pelkkä asian voimakas huomioiminen vaikuttaa suoraan siihen, ettei kerjääminen ilmiönä pääse vahvistumaan.
Oksanen kuvaa sujuvasti eri ryhmien reaktiota maahamme saapuviin kerjääviin romaneihin. Torjuntaa tulee monelta yllättävältäkin taholta. Se, että he eivät halua hakeutua hyvinvointipalvelujemme ääreen, on monille vaikea hyväksyä.
Jäin miettimään, kuinka paljon hyvinvointimallistamme on tahtomattaan tullut hyväntekijän sijasta portinvartija.
Kimmo Oksanen pohtii pamfletissaan laajasti romanien auttamista kotimaassaan. Ajatukseen on helppo yhtyä. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi äskettäin valtuustokauden strategian. Siinä edellytetään kaupungin globaalin vastuun ohjelman laatimista. Oksasen puheenvuoro toimii hyvänä pontimena ohjelman valmistelussa.
Oma kantani kerjäämiseen kaduillamme on selvä. En halua, että tällainen ammatti juurtuu meille. Se ei kuulu meidän kulttuuriimme.
Olisi hyvä, jos kerjääminen kiellettäisiin lailla. On sääli, ettei meillä enää ole käytössämme vanhaa kunnon kaupungin järjestyssääntöä. Se olisi huomattavasti joustavampi työkalu. "Kerjääminen ja kaupustelu kielletty."
Mutta . . . Jokaisella romanikerjäläisellä on oltava sama ihmisarvo kuin meillä jokaisella. Jokainen heistä voisi olla yksi meistä, jokainen meistä voisi olla yksi heistä.
JUSSI PAJUNEN
KIRJOITTAJA ON HELSINGIN KAUPUNGINJOHTAJA.
http://www.hs.fi/digilehti/kaupunki/artikkeli/Helsinkil%C3%A4isten+mielest%C3%A4+kerj%C3%A4%C3%A4minen+on+nyt+aiempaa+r%C3%B6yhke%C3%A4mp%C3%A4%C3%A4/1135245997098Helsinkiläisten mielestä kerjääminen on nyt aiempaa röyhkeämpää
Helsinkiläisten suhtautuminen kerjäläisiin on myös koventunut
Anna Kopteff
Katriina Pajari
helsingin sanomat
"Ole kyöhä antakaa", lukee suuren mainoskyltin juurella istuvan Nicu Ginean sylissä olevassa kyltissä. "Osa ihmisistä suhtautuu hyvin, osa sylkee päälle", Ginea kertoo kokemuksistaan.
Mies ontuu Vanhan ylioppilastalon edessä. Toinen lahje on kääritty ylös, jotta jalan arvet näkyvät. Auto-onnettomuus, mies selittää.
Toinen käsi nojaa keppiin ja toinen kilisyttää euroja pahvikupissa. Useampi 20-senttinen ja muutama viiden sentin kolikko.
"Haluaisin tehdä työtä. Käteni ovat terveet", hän toteaa.
Moldovalaismiehen juttuhalu tyrehtyy yhtäkkiä, kun toinen mies saapuu paikalle. Hän on "eräs ystävä vain".
"Mitä haluatte meistä? Menkää pois! Jos ihmiset haluaisivat auttaa, me saisimme asunnon ja eläkettä", ystävä sanoo tuimasti.
Kumpikaan miehistä ei puhu enää mitään.
Helsinkiläisten mielestä kerjäämisestä on tullut entistä röyhkeämpää ja häiritsevämpää, sanoo Rom po drom – romanit tiellä -projektin puheenjohtaja Jarmo Räihä sosiaalivirastosta.
"Rahaa antamalla ei ratkaista kerjäläisten ongelmia, vaan niitä pitäisi käsitellä ihmisoikeusasiana", Räihä toteaa.
Aktiivisesti kerjääviä ihmisiä näkyy Helsingin keskustan alueella kolmisenkymmentä päivittäin. Heistä suurin osa on romanialaisia.
Diakonissalaitoksen projektipäällikön Tuomo Leinosen mukaan he liikkuvat siellä, missä ihmisiä liikkuu paljon: kauppakeskuksissa ja radan varsilla.
Katusoittajat ovat eri porukkaa.
Aikaisemmin kerjääminen oli melko passiivista, mutta nyt tyyli on muuttunut entistä aggressiivisemmaksi.
"Samalla myös joidenkin kaupunkilaisten reaktiot kerjäläisiin ovat koventuneet, ehkä vähän kärjistyneet. Ihmiset huutelevat ja kommentoivat entistä enemmän", Leinonen huomioi.
"Useat kerjäävistä eivät hahmota suomalaisten oman henkilökohtaisen tilan reviiriä ja voivat tunkea siksi liian lähelle", Leinonen kertoo.
Kerjäläisten määrät eivät ole muuttuneet paljon verrattuna vuoden takaiseen. Nyt mukana on kuitenkin enemmän nuoria naisia ja tyttöjä.
Projektityöntekijä Marjatta Vesalaisen mukaan kaduilla ei ole pieniä lapsia, mutta alaikäisiä nuoria on välillä.
Sosiaalivirastossa pelättiin kerjäläistulvia, mutta määrät ovat pysyneet suhteellisen pieninä. Räihän mukaan kerjääviä ihmisiä on ennemmin sata kuin satoja.
Leinonen uskoo, että kerjäläiset näkyvät viime vuoden tapaan selvästi Helsingin katukuvassa.
Aihe: Kerjäläisooppera: Katutason uutiset kerjäläistoiminnasta (Luettu 3726180 kertaa)