Täällä ihmisillä on hassu illuusio siitä, että itsenäisyyden alkuvuosikymmeniltä aatteellisen pohjansa ammentavat kokoomusmieliset olisivat piilofabianisteja. Lähipiirini on läpikokoomuslaista, mutta he syvästi halveksuvat Kokoomuksen nykylinjaa, ja äänestävät sen mukaisesti. Sen ajatuksen hylkääminen, että Suomessa pitäisi olla edes yksi eduskunta-elinkelpoinen oikeistopuolue, olisi käytännössä suoraa tukea fabianismille. Mikäli kansanvaltaista oikeistoa pitää etsiä suurten puolueiden marginaalista tai marginaalin pienpuolueista, koko aatteen olemassaolo vähitellen unohtuu. On oltava uskoa, koska muutoin julkisen rahan ja byrokratian ylivalta voi johtaa vain jompaankumpaan seuraavista: fabianismin lopulliseen voittoon tai yhteiskuntien talouden romahdukseen.
Yhteiskuntien kansanvaltainen elinvoima rakentuu lopulta yksilöiden vapaan toiminnan ja varainkäytön varaan. Persutkin on tässä asiassa valitettavasti puolueena lähinnä välinpitämätön, koska saavutettujen "etujen" karsiminen on huonoa populistista politiikkaa. Suomesta pitäisi löytyä puolue, joka on aktiivisesti ajamatta jakopolitiikkaa, ja pyrkii vapauttamaan kansalaiset päättämään vapaasti omien resurssiensa käytöstä, ilman mitään hyvävelidiilejä, suosintajärjestelmiä, saavutettuja etuja, rahan kierrättämistä julkisen vallan kautta samalla vieden maksajalta päätöksentekovallan tai vallan siirtoa byrokraatielle. Siinä Kokoomuksessa, jonka paikallispolitiikassa suku on vaikuttanut, tällaista linjaa pidettiin luonnollisena. Vaikka tulenkin jälleen näissä vaaleissa äänestämään Perussuomalaisia, on minun mahdotonta väittää tälle linjalle olevan tukea mistään muusta syystä kuin siksi, etteivät Persut ole vielä päässeet verkostoon sisään.