UmmaGumma

Kirjoittaja Aihe: 2012-04-29 Ruotsalaistutkimus: Apaattiset pakolaislapset eivät teeskennelleet  (Luettu 2434 kertaa)

rähmis

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 7 017
  • Liked: 4647
  • luihuileva ketku
    • Profiili
    • rähmiksen sikolätti
Ruotsia ihmetyttäneet apaattiset pakolaislapset eivät teeskennelleet, sanovat Uppsalan yliopiston ja Karoliinisen instituutin tutkijat.

Yhtätoista apaattista lasta seuranneet tutkijat havaitsivat useiden hormoneiden pitoisuuksien muuttuneen lasten veressä, mikä oli yhteydessä pitkäkestoiseen stressiin.

Pitkään petipotilaina olleet lapset eivät ottaneet kontaktia ulkomaailmaan, ja heitä piti ruokkia letkuilla. Mitä enemmän lapsilla oli oireita, sitä suuremmat olivat hormonitasojen muutokset.

"Tutkimuksemme on pieni, mutta tulokset ovat kuitenkin niin selvät, että voimme torjua kaikki väitteet siitä, että lapset olisivat teeskennelleet", sanoo professori Jonas Bergquist tutkimuksesta kertoneessa Upsala Nya Tidning -lehdessä.

Ruotsissa kohistiin viime vuosikymmenellä turvapaikkaa hakeneiden perheiden apaattisista lapsista. Vuonna 2006 heitä oli rekisteröity yli 400.

Parin vuoden takainen tutkimus kumosi väitteet lasten huumaamisesta.

Hesari

Olisivat tutkineet miksi apaattisuuteen vajoaa vain tietyistä kolkista saapuvat ja miksi pitkäkestoista stressiä esiintyy lähes yksinomaan Ruotsissa. Aiheutuuko se heidän ilmastosta?
Kiva Homma^^^ - rähmiksen sikolätti

oOoOoOoOoOoOoOoOoO

(http://raehmis.files.wordpress.com/2011/04/etiopianbee.gif)

Iloveallpeople

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 12 166
  • Liked: 2760
    • Profiili
Näistä lapsista on kerrottu mm. Pakolainen -lehden numerossa 4/2009. Valitettavasti lehti on poistettu netistä (http://www.pakolaisapu.fi/files/679/pakolainen42009.pdf), koska se herätti niin paljon keskustelua.
« Viimeksi muokattu: 29.04.2012, 13:37:51 kirjoittanut Iloveallpeople »
"Kun poliitikko pakotetaan lähtemään paikaltaan tai suljetaan puolueesta tiedotusvälineiden painostuksen vuoksi, ei kyse ole mistään punavihreästä salaliitosta, vaan juuri siitä, miten demokratian pitääkin toimia."  (käännös) - Lasse Garoff

Marjapussi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 4 175
  • Liked: 721
  • Kollaa Kestää
    • Profiili
Parantuisivatko lapsoset heidän diskorahansa tuplaantuisi? Tottahan toussa 400 apaattisessa lapsosessa voi olla joku aidostikin, mutta varmasti väärinkäytöksiä riittää.
Marokon kauhu oli sanansa mittainen eikä velipoikakaan jäänyt Aarnea pahemmaksi epätoivotun maahanmuuton estämisessä. Mutta kuka tulee torjumaan aiheettoman turvapaikkaturismin?

K.K.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 300
  • Liked: 540
  • Ääri-agnostikko
    • Profiili
Vanha uutinen aiheesta:



Oleskelulupa avain apaattisten lasten tervehtymiseen


Apaattisten pakolaislasten määrä on vähentynyt roimasti, ilmenee hallituksen selvittäjien tiistaina julkaisemasta raportista. Vielä kolme vuotta sitten nääntymisoireista kärsiviä lapsia oli yli 400, tänään heitä on enää alle 70.

”Yhdistelmä traumaattista menneisyyttä ja huonoa pakolaispolitiikkaa” ”Yhdistelmä traumaattista menneisyyttä ja huonoa pakolaispolitiikkaa” (1:42)
Apaattisten pakolaislasten määrä on vähentynyt roimasti, ilmenee hallituksen selvittäjien tänään julkaisemasta raportista. Vielä kolme vuotta sitten nääntymisoireista kärsiviä lapsia oli yli 400, tänään heitä on enää alle 70. Toimittajana Lotta Nuotio.
Tisdag 02 maj 2006 kl 14:43 (Sisu-uutiset)

Punaisen Ristin kidutettujen kuntoutuskeskuksen ylilääkäri Tuire Toivanen katsoo, että lasten yhtäkkiseen parantumiseen on selvä syy. Ensimmäinen askel tervehtymiseen on lähes poikkeuksetta se, että perhe saa oleskeluluvan.

Hallituksen selvittäjien Marie Hesslen ja Nader Ahmadin raportissa yhteys turvapaikan saamiseen ja lasten tervehtymiseen on ilmiselvä. Selvittäjät eivät kuitenkaan osaa antaa yksiselitteistä syytä apaattisten lasten sairastumiselle, eivätkä myöskään sille miksi sairastuneita on niin paljon juuri täällä Ruotsissa.

Kidutettujen kuntoutuskeskuksen ylilääkäri Tuira Toivanen katsoo, että syynä on yhdistelmä traumaattista menneisyyttä ja huonoa pakolaispolitiikkaa.

Vaikka ylilääkäri Toivanen pitää lasten joukkotervehtymistä iloisena uutisena hän haluaa kuitenkin muistuttaa, että pitkä parantumisprosessi on vasta alussa.

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=848744



Lainaus
Punaisen Ristin kidutettujen kuntoutuskeskuksen ylilääkäri Tuire Toivanen katsoo, että lasten yhtäkkiseen parantumiseen on selvä syy. Ensimmäinen askel tervehtymiseen on lähes poikkeuksetta se, että perhe saa oleskeluluvan.
Jännä sairaus..

Iloveallpeople

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 12 166
  • Liked: 2760
    • Profiili
Nimimerkki M.K. Korpela on vanhassa ketjussa kertonut tilanteesta.

http://hommaforum.org/index.php/topic,41529.msg555902.html#msg555902

SVD

Lainaus käyttäjältä: SVD
Teeskennelty psyykkinen sairaus on kiistanalainen diagnoosi. Viime vuoden lokakuussa Sosiaalihallitus kirjoitti niin sanotussa Meddelandebladetissa: ”Useat turvapaikkaa hakevien lasten apatiaoireiden hoidossa kokemusta hankkineet ovat törmänneet esimerkkeihin siitä kuinka tila on luonteeltaan manipuloiva. Vaikkakaan ei ole yksimielisyyttä siitä kuinka tavallista manipuloiva käytös on, on yhtä tärkeää että pakolaislasten hoidon resursseista vastuussa olevat aina ottavat tämän mahdollisuuden huomioon.”


"Kun poliitikko pakotetaan lähtemään paikaltaan tai suljetaan puolueesta tiedotusvälineiden painostuksen vuoksi, ei kyse ole mistään punavihreästä salaliitosta, vaan juuri siitä, miten demokratian pitääkin toimia."  (käännös) - Lasse Garoff

Leijona78

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 5 528
  • Liked: 4399
  • Nuiva suomenruotsalainen. En ikniä typtoa.
    • Profiili
Näistä lapsista on kerrottu mm. Pakolainen -lehden numerossa 4/2009. Valitettavasti lehti on poistettu netistä (http://www.pakolaisapu.fi/files/679/pakolainen42009.pdf), koska se herätti niin paljon keskustelua.

Löytyykö tuota artikkelia vielä jostakin?

Lainaus
Valitettavasti lehti on poistettu netistä, koska se herätti niin paljon keskustelua.

Ihan oikeastiko?

edit: näemmä löytyy aika monestakin paikasta.
« Viimeksi muokattu: 29.04.2012, 14:00:48 kirjoittanut Leijona78 »
"Jokainen ihminen jolla on järkeä päässä on jollain tapaa maahanmuuttokriittinen. Eihän kukaan halua avata niitä rajoja kaikille missään tapauksessa" -Umayya Abu-Hanna

IS: "Välilliseen toimintaan lasketaan mukaan jotkut ihmissuhteet, joiden perusteella suomalaiset naiset ovat tuoneet terrorismiin sekaantuneita ihmisiä

Lahti-Saloranta

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 10 011
  • Liked: 11988
  • Monikulttuurisuutta vastaan rokotettu
    • Profiili
Todennäköisesti tuo sairaus johtuu Ruotsin ilmastosta. Tehokkain parannuskeino olisi palauttaa lapsukaiset tuttuun ilmastoon. Luulen että jo asian esittäminen poistaisi kyseisen sairauden. Tervehtyminen alkaisi todennäköisesti reippaalla itkupotkuraivarilla johon muu perhe yhtyisi. Purkautuisi samalla apatian aikana varastoon kertynyt energia.
Toinen yhtä tehokas hoitomuoto olisi jos lapsukaisen hoitokulu vähennettäisiin vanhenpien tuista ja lasta hoitaisi han ruotsalainen hoitaja.
Vaikka tarkoitusperät olisivat maailman parhaat, niin monien, täysin erilaisten kulttuuritaustojen omaavien ihmisten kotouttaminen onnistuneesti ei ole mahdollista

Skeptikko

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 8 340
  • Liked: 8562
    • Profiili
Kymmenet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet lapset kärsivät selittämättömästä oireyhtymästä Ruotsissa – eivät puhu, syö, kävele tai avaa silmiään
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005423849.html

Lainaus
Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita lapsia on vajonnut Ruotsissa tilaan, jossa he makaavat paikoillaan eivätkä reagoi mihinkään. Sairaus on vaivannut Ruotsia jo lähes kaksikymmentä vuotta.
...
Sophien perhe saapui Ruotsiin vuonna 2015. Tytön oireet alkoivat pian sen jälkeen, kun perhe kuuli, etteivät he saa jäädä Ruotsiin. Ensin loppui puhuminen ja syöminen, sen jälkeen oikeastaan kaikki muukin tahdonalainen toiminta.
...
Sairastuneiden enemmistö ei mediatietojen mukaan ole kotoisin nykyisiltä kriisialueilta kuten Syyriasta, Irakista tai Afganistanista. Sen sijaan useat ovat kotoisin entisistä neuvostotasavalloista ja kuuluvat kotimaassaan vähemmistöryhmään.
...
Siihen kenelläkään ei ole antaa tarkkaa vastausta, miksi tapauksia on raportoitu vain Ruotsista.

Useat lääkärit ovat todenneet, että lapset saavat elämänhalunsa takaisin ja paranevat, kun heillä on takeet turvatusta tulevaisuudesta. Yleensä tämä tarkoittaa turvapaikan tai oleskeluluvan saamista.
En homona toivota tervetulleiksi Suomeen henkilöitä, jotka haluavat tappaa minut:
http://www.bbc.com/news/magazine-33565055

Tanskan pakolaisapu: hallitsematon tulijatulva johtamassa armageddoniin ja yhteiskuntamme tuhoon:
http://jyllands-posten.dk/international/europa/ECE7963933/Sammenbrud-truer-flygtningesystem/

Tappivanukas

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 473
  • Liked: 4050
  • Llama lives matter!
    • Profiili
Ratkaisu on plasebo. Annetaan leikisti turvapaikka, niin vanhemmat lakkaavat huumaamasta ja/tai aivopesemästä lapsiaan. Sitten pihalle koko sakki.
Suomalaistaustaisten osuus syntyvyydestä on pienentynyt 21 prosenttia viimeisen kuuden vuoden aikana. Samaan aikaan ulkomaalaistaustaisten osuus syntyvyydestä puolestaan on kasvanut 36 prosenttia. - Suomi 100!

aethanol

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 482
  • Liked: 448
    • Profiili
Dg nro F68.12: Münchausen by proxy

Olisivat soittaneet minulle, olisi säästynyt nuokin tutkimusrahat.

siviilitarkkailija

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 16 656
  • Liked: 16635
  • covfefe
    • Profiili
En pidä täysin mahdottomana sitä että järjenvastaisille ja vaarallisille kokemuksille lapsia altistanut ihmiskuljetuskone aiheuttaisi lapsille sekä fyysistä että psyykkistä pahoinvointiavaikutuksia.

Jokaiselle lapselle kuuluu kotimaa, omansa ja turvallinen lapsuus.

Paha eu-mokupolitiikko haluaa tämän tuhota Schengen-sopimuksen avulla.
« Viimeksi muokattu: 26.10.2017, 18:54:34 kirjoittanut siviilitarkkailija »
Maailmassa ei ole mitään muuta vakavaa asiaa kuin huumori...

aethanol

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 482
  • Liked: 448
    • Profiili
Lainaus
Useat lääkärit ovat todenneet, että lapset saavat elämänhalunsa takaisin ja paranevat, kun heillä on takeet turvatusta tulevaisuudesta. Yleensä tämä tarkoittaa turvapaikan tai oleskeluluvan saamista.

Eli teeskentelevät.

Teknisesti ottaen syyllinen on yleensä vanhemmat. Saman tyyppistä oireilua esiintyy (tosin selkeästi eri muodossa) esim. avioerotilanteissa. Vanhempien suhteen kriisiytyminen ahdistaa lasta joka sitten enempi tai vähempi tiedostamattaan alkaa oirehtimaan. Usein tämä lapsen sairastaminen saa sitten vanhemmat ainakin ohimenevästi keskittymään lapsen hoitoon jolloin lapsi saa huomiota ja toisaalta riidatkin yleensä vähäksi aikaa rauhoittuvat.

Ruotsin tapauksessa on melko todennäköistä että lapsi ymmärtää vanhempiensa reagoinnista että lapsen hankala "sairaus" on selkeä este heidän palauttamiselleen jolloin on tarkoituksenmukaista sairastaa sekä huomion saamisen vuoksi että vanhempien hyvinvoinnin vuoksi. Win-win.

Useat sairaudet ovat perin kulttuurisidonnaisia. Itä-blokin kansoilla esiintyy kaikenlaisia ihmeellisiä "neuro-psykiatrisia syndroomia" joista ei suomalainen lääkäri saa tolkkua vaikka saisi käännetyt potilaskirjamerkinnätkin. Aasialaisilla meinaa välillä penikset karata vatsaonteloon (koro). Suomessakin vielä muistaakseni 60-luvulla esiintyi hysteeristä sokeutta, useimmiten naisilla esiintyvä tila jossa potilas on sokea mutta mitään fyysistä sairautta ei kyetty löytämään. Muutoin potilas saattoi olla aivan toimintakykyinen.

Sinänsä niille tutkijoille, jotka ovat tuota asiaa selvittäneet Ruotsissa, olisi pitänyt olla jo lähtökuopista selvää että kyseessä on psykososiaalinen, ei somaattinen sairaus. Se että ainakin BBC uutisissa horisivat hormonipitoisuuksien muutoksista lapsissa on melkoisella todennäköisyydellä seuraus, ei syy.
« Viimeksi muokattu: 26.10.2017, 14:16:37 kirjoittanut aethanol »

Ernst

  • Asiantuntija
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 23 654
  • Liked: 11126
    • Profiili
Jos jaksatte kahlata tämän läpi, voitte ehkä löytää joitakin ajatuksia ja oivalluksia...

Lainaus

Konversiohäiriön arviointi ja hoito: psykiatriaa ja neurologiaa kiehtovimmillaan
LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM

2012;128(6):634-41
Risto Vataja ja Antero Leppävuori
TEEMA: YLEISSAIRAALAPSYKIATRIA  0  21 
Konversiohäiriö eli toiminnallinen neurologinen häiriö on psykologisista tekijöistä johtuva neurologinen oireisto tahdonalaisen motorisen ja sensorisen toiminnan alueella. Se voi ilmetä myös selittämättöminä epilepsiakohtauksen kaltaisina kohtauksina. Vielä 1980-luvulle asti häiriöstä käytettiin nimitystä hysteerinen neuroosi. Sittemmin siihen liittyvistä oireista on käytetty eri yleisnimityksiä, kuten selittämättömät somaattiset oireet, pseudoneurologiset oireet, somatisaatio-oireet, psykosomaattiset oireet, somatoformiset oireet ja psykogeeniset oireet. Uusin termi toiminnalliset neurologiset oireet korostaa muutosta hermoston toiminnassa pikemmin kuin sen rakenteessa.

Esiintyvyys

Toiminnalliset neurologiset oireet ovat kliinisessä työssä tavallisia, vaikka niiden esiintyvyys väestössä on pieni, 0,01-0,5 % (APA 2000). Yleissairaalan eri yksiköissä 20-26 %:lla potilaista on toiminnallisia oireita, vaikkakin vain 5 %:lla kaikki konversiohäiriön diagnostiset kriteerit täyttyvät (Folks ym. 1984). Neurologian poliklinikkapotilaista jopa kolmasosalla on toiminnallisia oireita (Stone ym. 2009). Näistä joka toisella ei voitu lainkaan osoittaa neurologista sairautta ja joka toisella toiminnallisia oireita oli neurologisten oireiden lisäksi. Yleissairaalan psykiatriseen konsultaatioon lähetetyistä potilaista toiminnallinen oire on 5-14 %:lla (Escobar 2009).

Monissa tutkimuksissa konversiohäiriöpotilailla on todettu lapsuudenaikaista fyysistä tai seksuaalista kaltoinkohtelua useammin kuin verrokkipotilailla. Esimerkiksi ei-epileptisistä kohtauksista kärsivillä tällainen tausta oli 36 %:lla ja epilepsiapotilaista 16 %:lla (Sharpe ja Faye 2006). Muita riskitekijöitä voivat olla persoonallisuushäiriöt, terveydenhuoltoalalla työskenteleminen sekä fyysinen vammautuminen.

Diagnoosi

Toiminnan muutokset tai puutokset eivät noudata neurofysiologisia tai -anatomisia periaatteita vaan pikemminkin potilaan käsityksiä niistä. Väsymys ja kipuoireilu ovat myös tavallisia toiminnallisten oireiden yhteydessä, ja ne saattavat olla toimintakykyä eniten haittaavat oireet. ICD-10-luokituksessa konversiohäiriö on osa dissosiaatiohäiriöitä (dissociation, erottaminen, poisleikkautuminen), joita ovat myös esimerkiksi muistin ja tietoisuuden häiriöt. Tulossa olevassa DSM-V:ssä käytetään termiä toiminnallinen neurologinen häiriö. Siihen sisältyvät tahdonalaiset motoriset ja sensoriset oireet, kohtaustyyppiset oireet ja myös kognitiiviset oireet (Stone ym. 2010, APA 2000). Selvä parannus aikaisempiin luokituksiin verrattuna on, että DSM-V ei edellytä teoreettiseen psykodynaamiseen malliin viittaavaa psykologisen trauman tai stressin osoittamista osana kriteereitä, sillä suurella osalla potilaista sellaista ei voida todeta. Uusissa kriteereissä ei myöskään edellytetä sen osoittamista, ettei häiriö ole tarkoituksellisesti tuotettu tai teeskennelty.

Tavallisia toiminnallisia häiriöitä

Tavallisia toiminnallisia oireita on esitelty. Oireet alkavat usein äkisti ja dramaattisesti. Harvinaista ei myöskään ole, että oire katoaa nopeasti tai muuttuu toisenlaiseksi. Toiminnalliset oireet voivat kuitenkin olla myös epämääräisempiä (muistiongelmat, väsymys) ja siten vaikeammin tunnistettavia.

Rajankäynti toiminnallisen häiriön ja neurologisen sairauden välillä on joskus erityisen vaikeaa liikehäiriöitä ja etenkin dystonioita diagnosoitaessa. Monia dystonioita, kuten servikaalista dystoniaa (torticollista) ja kirjoituskouristusta (writer's cramp), pidettiin yleisesti psykiatrisina häiriöinä vielä 1970-luvulla, koska häiriöiden luonne oli eriskummallinen ja koska oireet vaikeutuivat usein psyykkisestä stressistä. Neurobiologisia malleja niiden selittämiseksi ei vielä tuolloin ollut olemassa. Sen sijaan psykodynaamiset tulkinnat oireiden symboliluonteesta olivat houkuttelevia. Saatettiin esimerkiksi ajatella, että torticollispotilaan "pää pakoilee vastuuta" (Munts ja Koehler 2010). Kun tieto monien dystoniamuotojen perinnöllisyydestä ja genetiikasta, patofysiologisista mekanismeista ja huonosta vasteesta psykoterapioihin lisääntyi, myös käsitys niiden biologisesta luonteesta vahvistui.

Ei-epileptisten toiminnallisten kohtausten (pseudoepilepsia, psykogeeniset kohtaukset) diagnostiikan vaikeutta kuvastaa se, että oikeaan diagnoosiin päästään keskimäärin vasta seitsemän vuoden kuluttua pseudoepileptisten kohtausten alkamisesta. Arviolta 70 % potilaista käyttää kouristuksia ehkäisevää lääkitystä (Bodde ym. 2009), mikä muiden potentiaalisten haittavaikutusten lisäksi saattaa myös lisätä pseudokohtausten ilmaantumista. Toiminnallisten ei-epileptisten kohtausten vuosittainen ilmaantuvuus on 1,5-4/100 000 ja esiintyvyys 33/100 000. Vaikeahoitoisen epilepsian hoitoon erikoistuneissa neurologisissa yksiköissä on arvioitu jopa joka neljännellä potilaalla esiintyvän pseudoepileptisiä kohtauksia (Bodde ym. 2009). Tämä on muistettava hoitoresistentin epilepsian syitä mietittäessä. Eri tutkimusten mukaan pseudoepileptisiä kohtauksia saavista potilaista 10-50 % sairastaa lisäksi todellista epilepsiaa (Benbadis ym. 2001, Binder ja Salinsky 2007).

Toiminnallisten neurologisten häiriöiden tutkiminen

Kun herää epäily toiminnallisesta häiriöstä, kannattaa pyrkiä oireen mahdollisimman tarkkaan kuvaamiseen. Liittyikö oireen alkuun jotakin potilaan elämän kannalta merkittävää tai traumaattista? Oliko oireiston alku äkillinen, hidas vai fluktuoiva? Onko potilaalla aikaisemmin ollut somaattisia oireita, joiden syy on jäänyt avoimeksi? Mikä on potilaan oma käsitys oireesta, liittyykö siihen erityisiä pelkoja esimerkiksi aivokasvaimesta? Mahdollista masentunutta mielialaa ja mielihyvän tai mielenkiinnon menetystä kannattaa kysyä masennuksen toteamiseksi. Soveltuvia masennusasteikkoja, kuten Beckin asteikkoa (BDI), voi käyttää tässä apuna. Klassinen "la belle indifférence", huoleton suhtautuminen näennäisen vakavaan oireeseen, ei erottele toiminnallista oiretta neurologisesta (Stone ym. 2006).

Useimmiten tarvitaan neurologisen oireen edellyttämät lisätutkimukset potilaan luottamuksen parantamiseksi, mutta myös siksi, että alempana kuvatut kliiniset testit eivät riittävän varmasti erota toiminnallista oiretta neurologisesta. Lisäksi monilla potilailla on toiminnallisen oireen lisäksi neurologinen sairaus. Alkuvaiheen perusteellinen tutkiminen ei ole resurssien haaskausta, sillä näin saatetaan estää myöhemmät tutkimuskierteet. Siten esimerkiksi toiminnallista raajapareesia tai dystoniaa tutkittaessa tarvitaan usein pään kuvantamistutkimuksia tai elektroneuromyografiaa (ENMG). Potilaalle kannattaa todeta jo varhain, että kliinisen neurologisen tutkimuksen sekä koneellisten ja muiden tutkimusten ohella myös psykiatrinen tutkimus on tarpeen. Kun lääkäri on vakuuttunut siitä, että lisää neurologisia tutkimuksia ei tarvita, asia täytyy perustella potilaalle selkeästi.

Sairauskertomusmerkinnöissä konversiohäiriön mahdollisuus kannattaa ilmaista varovasti siihen asti, kunnes se varmistuu. Näin vältytään siltä, ettei potilaalle mahdollisesti myöhemmin ilmaantuviin neurologisiin oireisiin suhtauduta välinpitämättömästi. Myös avoimuus ja rehellisyys ovat merkinnöissä tarpeen, jotta tarkastusoikeuttaan käyttävän potilaan hoitosuhde ei tuhoutuisi ristiriitaan lääkärin kertoman ja kirjaaman tiedon välillä.

Toiminnallisella mekanismilla halvaantuneessa raajassa on usein toimintaa jäljellä. Potilas kuvaa sitä usein vieraan tuntuiseksi, tai raajasta saattaa yhtäkkiä kadota voima, jolloin potilas pudottaa esineen tai horjahtaa jalan pettäessä. Toiminnalliset kävelyvaikeudet liittyvät tavallisesti potilaan subjektiiviseen tuntemukseen siitä, että hän on kaatumaisillaan. Kävely voi muistuttaa nuorallatanssijan kävelyä sivuille levitettyine yläraajoineen. Kulku voi olla varovaista ja tapailevaa, kuin kävelyä heikoilla jäillä. Se voi olla myös etenemistä kyyryssä tai kyykyssä tai "halvaantuneen" jalan vetämistä perässä elottoman tukin tapaan. Kaikki nämä etenemismuodot vaativat hyvää lihasvoimaa ja koordinaatiota, minkä vuoksi niiden erottaminen neurologisesta kävelyvaikeudesta ei ole vaikeata.

Tyypillisimpiä toiminnallisia dystonioita ovat osittain nyrkistettyyn asentoon jäänyt käsi tai nilkasta varukseen ja plantaarifleksioon kääntynyt jalka. Oireisto alkaa usein äkillisesti, ja se on monesti tasainen, toisin kuin elimellisissä dystonioissa, joissa intensiteetti vaihtelee. Toiminnallinen diagnoosi voi varmistua oireen häviämisellä suggestion avulla, kuten hypnoosissa. Toiminnalliselle vapinalle on tyypillistä vapinan frekvenssin vaihtelu esimerkiksi huomion kiinnittyessä muualle. Vapina saattaa vaikeutua, kun potilasta pyydetään olemaan vapisematta - toisin kuin neurologisessa vapinassa.

Sensoriset toiminnalliset oireet ovat tyypillisesti läiskittäisiä, ei hermotusalueita noudattavia. Toisinaan ne ovat toispuolisia sukka-käsinealueen tuntopuutoksia, toisin kuin polyneuropatiassa, jossa löydös on kutakuinkin symmetrinen.

Toiminnallisessa sokeudessa pupillamotoriikka säilyy, samaten suojarefleksi, kun silmää kohti tuodaan äkillisesti käsi. Toiminnallisesta sokeudesta kärsivä potilas ei välttämättä kykene yhdistämään etusormen kärkiä vastakkain, toisin kuin todella sokea henkilö. Triplopia (kolmena näkeminen) ja monokulaarinen diplopia ovat vastoin yleistä käsitystä usein todellisia silmäsairauden oireita (Keane 2006).

Toiminnallinen ei-epileptinen kohtaus diagnosoidaan usein kohtauskuvauksen epätyypillisten piirteiden ja konversioajatusta tukevien riskitekijöiden perusteella, kun aivojen kuvantamistutkimuksessa ei todeta epilepsialle altistavia löydöksiä ja kun elektroenkefalografian (EEG) tulokset ovat normaalit. Koska varsinkin otsa- ja ohimolohkoalkuiset monimuotoiset osittaiset kohtaukset saattavat olla ilmiasultaan outoja ja epätyypillisiä, on diagnoosin teossa oltava varovainen.

Epilepsiapotilaista kolmanneksella on normaali EEG-löydös alkuvaiheen tutkimuksissa, ja toisaalta EEG:ssä saattaa näkyä piikki-hidasaaltokomplekseja, vaikka potilaalla ei epilepsiaa olisikaan. Toiminnallisiin kohtauksiin liitettyjen piirteiden havaitseminen kohtauksen aikana on ammattilaisillekin usein vaikeata. Videotelemetria, jonka aikana potilaiden käyttäytymistä ja oireita tarkkaillaan videonauhoituksella sekä samanaikaisella EEG-rekisteröinnillä, on diagnostiikan ehdoton kulmakivi. Luotettavaan diagnoosiin vaaditaan kuitenkin lisäksi hyvä kliininen tutkimus ja anamneesi sekä aivojen kuvantamistutkimus (Benbadis ym. 2009, Syed ym. 2011).

Epileptiseen kohtaukseen viittaa selvimmin kohtauksen äkillinen alku, silmien avautuminen kohtauksen aikana sekä postiktaalinen sekavuus tai uni (Syed ym. 2011). Stereotyyppinen, samanlaisena toistuva käyttäytyminen on tyypillisempää epileptiselle kuin toiminnalliselle kohtaukselle, jonka aikana käytösmallit vaihtelevat.

Toiminnallisten neurologisten oireiden etiologia ja patofysiologia

Freudin mukaan konversiohysteriassa tiedostamattomasta yksilön sisäisestä psyykkisestä ristiriidasta (konflikti) johtuva ahdistus muutetaan eli konvertoidaan somaattiseksi oireeksi (primaarihyöty) (Joukamaa 2011). Oppimisteorian mukaan taas konversiohäiriö voi olla seurausta vääränlaisesta sopeutumisyrityksestä ympäristötekijöiden aiheuttamaan stressiin. Esimerkiksi fyysinen väkivalta voi johtaa huomiota vaativaan käyttäytymiseen, kuten toiminnalliseen ei-epileptiseen kohtaukseen tai äänen menetykseen (aphonia).

Vaikka aivojen uusilla kuvantamismenetelmillä kuten funktionaalisella magneettikuvauksella (MK) ei voidakaan yksittäisen potilaan osalta luotettavasti erotella toiminnallisia oireita neurologisista oireista, on useissa tutkimuksissa julkaistu samansuuntaisia löydöksiä tutkittaessa konversiopotilaiden aivojen toimintaa. Esimerkiksi kun konversiohäiriöpotilas yrittää liikuttaa halvaantunutta vasenta kättään, aivokuoren oikea liikealue ei aktivoidu. Sen sijaan oikea orbitofrontaalinen aivokuori ja pihtipoimu (gyrus cinguli) aktivoituvat, toisin kuin terveen henkilön liikuttaessa kättään tai oiretta teeskentelevän henkilön miettiessä liikkeen suorittamista. Nämä otsalohkojen rakenteet ovat keskeinen osa niin sanottuja otsalohkopiirejä, jotka kontrolloivat aivojen kognitiivisia, motorisia ja emotionaalisia prosesseja sekä käyttäytymistä. Toiminnan lisääntyminen näillä alueilla viittaa sentraaliseen toiminnan estymiseen, joka välittyy limbiseltä alueelta heijastuvan emootiopohjaisen ja otsalohkoista heijastuvan kognitiivisen informaation kautta edelleen liikekuoreen. Funktionaalisessa MK:ssa tyypillinen toiminnalliseen tuntohäiriöön liittyvä löydös on toiminnan väheneminen aivokuoren vastakkaisen puolen tuntoalueella ja toiminnallisen sokeuden yhteydessä näköalueella. Psykodynaamista teoriaa lähestyvä mielenkiintoinen, funktionaalisten MK-tutkimusten tukema tulkinta on, että konversiossa traumaattisiin tapahtumiin liittyvät muistot, emootiot ja kognitiot estävät liikekuoren normaalin toiminnan (Cojan ym. 2009).

Liitännäissairaudet ja erotusdiagnostiikka

Konversiohäiriö esiintyy yli puolella potilaista yhdessä jonkun muun elimellisoireisen tai dissosiatiivisen häiriön tai mieliala-, persoonallisuus- tai ahdistuneisuushäiriön kanssa (Fink ym. 2005). Vakava masennustila saattaa piiloutua toiminnallisen oireilun alle. Se voi hoitamattomana heikentää potilaan elämänlaatua ja vaikeuttaa toiminnallisesta neurologisesta häiriöstä toipumista. Pseudoepileptiset kohtaukset voivat joskus johtua paniikkihäiriöstä tai posttraumaattisesta stressihäiriöstä (Bowman ja Coons 2000). Monet aivosairaudet (esim. aivovammat, MS) altistavat konversiohäiriön synnylle. Myös päihteiden osuus toiminnallisten oireiden etiologisena tekijänä tulisi pitää mielessä.

Psykiatrisista häiriöistä erotusdiagnostiikassa tulee huomioida ennen kaikkea teeskentelyhäiriö (vaikeimmillaan Münchhausen-oireyhtymä, F68.1) (Sorri 2006). Potilaan motiivina ja tavoitteena on tällöin olla sairaan roolissa - ilman taloudellisen tai muun ulkoisen edun saamista. Teeskentelyhäiriö tulee erottaa simuloinnista (malingering), jossa etujen saaminen on keskeistä ja jota ei luokitella psykiatriseksi häiriöksi. Tapausjulkaisuista tehdyssä analyysissa tavallisimpia teeskenneltyjä tai itseaiheutettuja neurologisia oireita olivat motorinen heikkous (32 %) ja epileptiset kohtaukset (22 %) (Kanaan ja Wessely 2010).

Vielä 30 vuotta sitten arviolta jopa kolmasosalla konversiohäiriödiagnoosin saaneista potilaista todettiin muutaman vuoden seurannassa somaattinen sairaus, joka selitti heidän aikaisemmat oireensa. Nykyään vastaavan virhediagnoosin osuus on vain 0,4-4 % (Stone ym. 2009). Tämän on katsottu johtuvan sekä psykiatrisen ja neurologisen diagnostiikan että aivojen nykyaikaisten kuvantamistekniikoiden ja elektrofysiologisten tutkimusten kehittymisestä.

Toiminnallisten häiriöiden hoitaminen

Toiminnallisten neurologisten oireiden hoidossa lääkärin oikea asennoituminen ja suhtautuminen potilaaseen sekä jo varhain potilaalle antama perustieto häiriöstä ovat varsinaisen hoidon onnistumisen edellytyksiä (Saloheimo ja Huttunen 2008, Leppävuori 2011). Oikea tapa kertoa konversiodiagnoosista vaihtelee potilaskohtaisesti. Potilaalle kerrotaan tutkimustulokset ja se, miten elimellisten sairauksien osuus oireistossa on suljettu pois. Jotkut potilaat saattavat kokea psykologisoinnin leimaavaksi ja hyväksyvät paremmin oireilunsa nimittämistä toiminnalliseksi. Toisilla taas on ollut oireiston alkamisesta lähtien itselläänkin tunne psyykkisten tekijöiden vahvasta mukanaolosta. Nykytietoa konversiohäiriön biologisista ja edellä kuvatuista neurotieteellisistä ulottuvuuksista voidaan käyttää keskusteltaessa niiden potilaiden kanssa, jotka kokevat psykologiset tulkinnat vaikeina tai loukkaavina. Potilaalle annetaan realistista toivoa toipumisesta ja tietoa hoitokeinoista.

Potilas-lääkärisuhteen suggestiivisuutta käytetään hoidossa hyväksi. Toiminnalliset oireet ovat usein lyhytkestoisia, jolloin kokonaishoidosta sopii aluksi parhaiten vastaamaan somaattisen alan lääkäri. Mikäli oireet ovat toistuvia, pitkittyneitä tai vaikeita, lääkärin tulee seurannassa motivoida potilasta psykiatriseen konsultaatioon. Kun somaattisen alan lääkäri on tehnyt konversiohäiriödiagnoosin tai hän epäilee sitä ja laatii lähetteen psykiatrille, ei hänen ole hyvä lopettaa omaa seurantaansa siihen. Pitkittyvienkin toiminnallisten oireiden yhteydessä neurologin osallistumisesta on hyötyä muun muassa hoidon ja kuntoutuksen suunnittelussa ja seurannassa.

Psykoterapeuttiset hoidot. Kognitiivis-behavioraaliset interventiot ovat tehokkaita elimellisoireisten (somatoformisten) häiriöiden hoidossa (Allen ja Woolfolk 2010). Konversiohäiriön osalta näyttö hoitomuodon tehosta on kuitenkin vielä vähäinen. Kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa keskitytään tunnistamaan potilaalle tyypillisiä ajatusmalleja oireiston syistä sekä niiden vaikutuksia hänen käyttäytymiseensä ja tunnekokemuksiinsa. Psykoterapeuttisessa työskentelyssä potilas pyrkii löytämään uusia tapoja ajatella ja käyttäytyä stressitilanteissa tai oireiden vaikeutuessa. Kognitiivis-behavioraalisen terapian vaikutusmekanismia toiminnallisten neurologisten oireiden hoidossa ei tunneta, mutta sen on todettu normalisoivan funktionaalisissa kuvantamistutkimuksissa todettuja poikkeavia muutoksia (de Lange ym. 2008, Schröder ja Fink 2011).

Psykoanalyysi sai alkunsa hypnoosista saaduista havainnoista, jotka koskivat hysteeristen potilaiden tiedostamattomien ristiriitojen merkitystä ja niiden heijastumista käyttäytymiseen. Psykoanalyyttisten terapioiden vaikuttavuudesta toiminnallisten häiriöiden hoidossa on kuitenkin vähän empiiristä tietoa, vaikka ne aiemmin olivat siinä eniten käytettyjä terapiamuotoja. Ne tulevat kyseeseen lähinnä tilanteissa, joissa oireilu on ollut pitkäaikaista ja invalidisoivaa, ja kun potilaan motivaatio ja muut edellytykset riittävät pitkään terapiaan (Joukamaa 2011).

Mitä selvemmin oireiden taustalla ilmenee vaikeuksia ihmissuhteissa tai muita vuorovaikutuksellisia tai sosiaalisia ongelmia, sitä tärkeämpää on pyrkiä käsittelemään myös niitä. Potilaat saattavat hyötyä tällöin pariterapiasta, perheterapiasta tai ryhmäterapiasta.

Hypnoosi- ja suggestiohoidot, rentoutushoidot, ohjattu liikunta. Hypnoosia käytettiin jo ennen psykoanalyysia hysteeristen potilaiden hoidossa, ja kahdessa satunnaistetussa tutkimuksessa sillä on todettu olevan tehoa motoristen oireiden hoidossa (Moene ym. 2002). Käytännössä hypnoosilla ei kuitenkaan ole suurta sijaa toiminnallisten häiriöiden hoidossa. Itsehypnoosi sopii joillekin potilaille muiden rentoutusmenetelmien ohella. Myös asteittain lisääntyvän fyysisen harjoittelun on osoitettu parantavan potilaiden elämänlaatua (Leppävuori 2006). Fysioterapiaa ja toimintaterapiaa tulisi vammaisuuden vähentämiseksi harkita toiminnallisissa halvausoireissa ja dystonioissa (Stone ja Carson 2011). Fysioterapian ei ole tarkoitus tukea ajatusta neurologisesta sairaudesta, vaan suhtautuminen oireiston etiologiaan on neutraali. Potilasta kuntoutetaan kuten muistakin halvaustiloista kärsiviä. Fysioterapiaan liitetyt kognitiiviset suggestiot voivat olla hyödyksi motoristen oireiden hoidossa akuutissa vaiheessa. Tavoitteena on palkita ja tukea tervettä mallia - vaikkapa oikeanlaista kävelyä - ja jättää ei-toivottu malli huomiotta (Heruti ym. 2002).

Lääkehoito ja transkraniaalinen magneettistimulaatio. Näyttö lääkityksen tehosta toiminnallisten oireiden hoidossa on vähäinen. Lääkkeistä on kuitenkin usein hyötyä liitännäissairauksien (mielialahäiriöt, ahdistuneisuushäiriöt) hoidossa, ja yksittäisiä onnistuneita hoitotuloksia on saatu masennuslääkkeillä ja uusilla psykoosilääkkeillä. Aivojen toiminnallisissa kuvantamistutkimuksissa havaittua kortikaalista deaktivaatiota ja samanaikaista limbisen järjestelmän aktivaatiota on koetettu muovata indusoimalla kuorikerroksen aktiivisuutta transkraniaalisella magneettistimulaatiolla. Pienissä potilasryhmissä toiminnallisen sensomotorisen oireen hoidossa onkin saatu positiivisia tuloksia (Feinstein 2011).

Ennuste

Konversiohäiriöpotilaan toimintakyky ja elämänlaatu ovat usein heikentyneet, jopa enemmän kuin vastaavanlaisesti somaattisesti sairailla. Tämä tulisi huomioida arvioitaessa potilaan työkykyä ja toimeentuloetuuksia. Konversiohäiriöpotilaista valtaosa toipuu nopeasti ilman hoitoa, mutta joka neljännelle potilaalle oireita ilmaantuu myöhemmin (Stonnington ym. 2006). Motorista toiminnallista häiriötä koskevassa 2-5 vuoden seurantatutkimuksessa 63 % potilaista oli parantanut täysin ja 27 % osittain mutta 10 %:lla tilanne oli muuttumaton tai entistä huonompi (Binzer ja Kullgren 1998). Hyvään ennusteeseen viittaavia tekijöitä ovat miessukupuoli, häiriön äkillinen alku ja sen liittyminen selkeästi tunnistettavaan stressitekijään, lyhyt aika oireiden ja hoidon alkamisen välillä, aikaisempi hyvä fyysinen ja psyykkinen terveydentila, optimistinen asenne sekä motivaatio psykoterapeuttiseen hoitoon. Myös hoitavan lääkärin suhtautumisella on merkitystä potilaan ennusteeseen. Toiminnallisilla kohtauksilla, vapinalla ja amnesialla on huonompi ennuste kuin sokeudella, äänen menetyksellä tai motorisilla oireilla. Myös sairaudestaan taloudellista hyötyä (sekundaarihyöty) saavien potilaiden ennuste on huonompi.

Lopuksi

Konversiohäiriö on tyypillinen neuropsykiatrinen sairaus, jonka ymmärtämisessä klassiset psykodynaamiset tulkinnat ja moderni neurotiede tukevat hyvin toisiaan. Myös sen diagnostiikassa ja hoidossa tarvitaan usein samanaikaisesti neurologista systemaattista tasodiagnostiikkaa, kuntoutuksen mahdollisuuksien ymmärtämistä ja vahvinta psykiatrista osaamista potilaan terapeuttisessa kohtaamisessa ja toiveikkuuden ylläpitämisessä.

Sidonnaisuudet
Risto Vataja: Luentopalkkio (Eli Lilly Oy, Janssen Oy, Lundbeck Oy, Novartis Oy, Orion Oy)
Antero Leppävuori: Ei sidonnaisuuksia
RISTO VATAJA, neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri, ylilääkäri
Kellokosken sairaala
ANTERO LEPPÄVUORI, dosentti, psykiatrian erikoislääkäri
HY
Artikkelin tunnus: duo10161 (010.161)
© 2017 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
English Summary
Kirjallisuutta
..."metsässä on anketa"....
Vihreät

"Helsingin kaupunginvaltuusto ei voi myöskään esiintyä eduskunnan ylähuoneena."
Valtiomies Kari Rajamäki

Aksiooma

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 492
  • Liked: 9698
  • Arvokonservatiivi ja 2000 luvun fennomaani
    • Profiili
Aasialaisilla meinaa välillä penikset karata vatsaonteloon (koro).

Aasialaisten pitäisi käydä avantouimassa tai muuten vaan kylmissä paikoissa alastomana. Siedätyshoitoa. Aika jännä. Kaikkea sitä oppii, kun lukee Hommaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Koro_(medicine)

Risto Ryti: "Pahimmat vihollisemme ovat omassa keskuudessamme ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiit uhraamaan kansakunnan elinedut ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi."

Jordan Peterson: Postmodernism - How and why it must be fought https://youtu.be/Cf2nqmQIfxc

Skeptikko

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 8 340
  • Liked: 8562
    • Profiili
Auttaisikohan tähän vanha kunnon käärmemonttuun pistäminen, ellei paikallinen RHC ole huumannut lapsia...
En homona toivota tervetulleiksi Suomeen henkilöitä, jotka haluavat tappaa minut:
http://www.bbc.com/news/magazine-33565055

Tanskan pakolaisapu: hallitsematon tulijatulva johtamassa armageddoniin ja yhteiskuntamme tuhoon:
http://jyllands-posten.dk/international/europa/ECE7963933/Sammenbrud-truer-flygtningesystem/

Ernst

  • Asiantuntija
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 23 654
  • Liked: 11126
    • Profiili
Onhan niitä nykyaikaisiakin konsteja, jos peeniks-lintu meinaa vallan sisäänpäinkääntyväksi äityä...

https://www.youtube.com/watch?v=1tyWg_Sr_J8
..."metsässä on anketa"....
Vihreät

"Helsingin kaupunginvaltuusto ei voi myöskään esiintyä eduskunnan ylähuoneena."
Valtiomies Kari Rajamäki

Luotsi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 4 357
  • Liked: 1572
    • Profiili
Lainaus
Siihen kenelläkään ei ole antaa tarkkaa vastausta, miksi tapauksia on raportoitu vain Ruotsista.

Mutta tuohan antaa vihjeen tepsivästä hoidosta: siirretään lapsukaiset Suomeen, niin he paranevat kuin taikaiskusta ikään! Vain nazit voivat vastustaa tätä lasten hoitokeinoa!

Shemeikka

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 4 603
  • Liked: 5171
  • Oulu- Uleåborg
    • Profiili
Annetaan lääkkeeksi apatiaan joko paluu kotiin tai eutanasia, niin vaiva paranee. Kun menee kotiin niin ei tarvitse enää teeskennellä sairasta, ja jos on oikeasti sairas, niin eutanasia on ratkaisu.

Eihän tuota voi uskoa kuin pahin suvakisti; potilaalla on muka vaiva , joka paranee vain maleskeluluvan saamalla.
Vain kuolleet kalat kulkevat virran mukana.

"Ajattele itse, tai muut päättävät puolestasi." Aku-Kimmo Ripatti

(Oulu PS) http://asfalttikukka.blogspot.fi/
Nude but not naked.

Shemeikka- mamukurssin käynyt suomalainen

Somehow, Satan got behind me

Siili

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 12 255
  • Liked: 6502
    • Profiili
Dg nro F68.12: Münchausen by proxy

Olisivat soittaneet minulle, olisi säästynyt nuokin tutkimusrahat.

Hypoasylemia?