Miksi vihervasemmisto pelkää julkista keskustelua?

[Mietiskeliä]

Siis verrattuna kokoomuseen ja persuihin. Olen käynyt sekä vihervasemmiston, että kokoomuksen kanssa julista debaattia sekä vaalikopeilla(Joista osan olen kuvannut), että somealuistolla ja on käynyt selväksi, että vihervasemmisto pelkää tälläistä debatointia, mutta ei juuri kokoomus. Persujen kanssa en tälläistä ole juuri harrastanut, koska olen heidä kanssaan asioista niin paljon samaa mieltä, mutta käsittääkseni persutkaan eivät juuri tälläistä pelkää. Tämä sama ilmiö näkyy eduskunnassa kun ei vastata opposition kysymyksiin. Sama ilmiö näkyy siitä, että kun Sanna Marin kieltäytyi elvytyspaketista väittelystä Tuomas Malisen kanssa, mutta kokoomuksen Juhana Vartiainen siihen suostui. Vaikka Vartiaisella on pähkähulluja ideoita maahanmuuton suhteen, niin hän uskoltaa tulla väittelemään niistä persujen kutsumiin julkisiin tilaisuuksiin.

Ensimmäiseksi tulisi mieleen, että syy on siinä ettei vihervasemmistolla ole hyvä argumentit vähissä. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä ei ole kokoomuksellakaan hyviä argumentteja tarveharkinnan poiston puolesta ja silti ne uskoltavat siitä väitellä.

 Minusta parempia vastauksia löytyy Sanna Ukkolan Kolumnista otsikolla: Kasvatimme nuoret tynnyrissä ja nyt he luhistuvat vääristä sanoista

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/50be1fab-9065-4c60-bab7-6cc010795898

Viisi vuotta sitten mietin, ovatko kaikki tulleet hulluiksi – paitsi minä.

Olin kirjoittanut kolumneja vaihtelevalla menestyksellä vuosikausia, välillä niitä ylistettiin, välillä haukuttiin alimpaan helvettiin.

Palautetta yhdestä kolumnista tulee satoja tai tuhansia, mutta yritän lukea kommentteja ainakin kursorisesti

Viitisen vuotta sitten aloin havaita niissä uudenlaisia piirteitä, jotka saivat hämmentymään.

Tuntui kuin osa palautteen antajista olisi puhunut vierasta kieltä. En tajunnut, mistä he puhuivat, enkä pystynyt seuraamaan heidän päättelyketjujaan. He käyttivät keskenään samoja, oudonkuuloisia ja hienolta kalskahtavia termejä kuten ableismi tai kulttuurinen omiminen, he loukkaantuivat herkästi ja tulkitsivat kaiken pahimmalla mahdollisella tavalla. He olivat hyvin mustavalkoisia ja varmoja asiastaan – mutta ajatusketjuissa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Ikään kuin he olisivat kuuluneet johonkin hämärään lahkoon, jonka ulkoa opeteltuja fraaseja he toistelivat silmät ummessa, ilman omaa ajattelua.

Vasta myöhemmin kuulin intersektionaalisesta feminismistä, mikroaggressioista, turvallisista tiloista ja muusta karmeasta hölynpölystä, joka on nyt rantautunut Suomeenkin

Nyt se näkyy kaikille muillekin, esimerkiksi siinä, kuinka jäätelöiden nimiä on alettu sensuroida kuinka Mika Ihamuotila saa täyslaidallisen kehuessaan somessa ulkomaalaistaustaista taksikuskia tai kuinka “amen ei nyt riitä, pitää sanoa awomen”.

Suomen Kuvalehti julkaisi loppuvuodesta hyytävän jutun, jossa kuvattiin mitä taidekouluissa tapahtuu ja kuinka opettajat yrittävät luovia opiskelijoiden traumojen ja soveliaisuusvaatimusten keskellä.

Helsingin taideyliopiston teatterikorkeakoulun opettaja kertoo siinä samanlaisista havainnoista, joita itse koin lukiessani kolumnipalautetta: hän kuuli aluksi kollegoilta anekdootteja, jotka kuulostivat hurjilta ja vierailta. Ne heijastelivat jonkinlaista täysin uudenlaista suhtautumistapaa asioihin.

Kun opettaja näytti opiskelijoille vanhaa elokuvaa, he ahdistuivat. Heistä tuli vihamielisen oloisia ja he kysyivät, miksi heitä ei ollut varoitettu ahdistavista kokemuksista etukäteen. Miksi kouluissa näytettiin teoksia, joissa oli naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?

Kukaan ei maininnut miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaikka yhdessä kohtauksessa hakattiin mies tohjoksi.

Suomen Kuvalehden juttu kuvaa, kuinka oppilaat toimittavat korkeakoulujen henkilökunnalle adresseja ja “inklusiivisuusagendoja” allekirjoitettaviksi. Niissä vaaditaan pakollista sensitiivisyyskoulutusta ja liittolaiskoulutusta opettajille, puhutaan representaatiosta, vaaditaan ottamaan kursseja suunniteltaessa huomioon kolonialismi ja dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila, intersektionaalinen feminismi ja tiedostamaan eurosentrismi, vaaditaan julkisia anteeksipyyntöjä. Muun muassa

Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt ja sananvapaussäätiön johtaja Greg Lukianoff kirjoittavat aiheesta teoksessaan The Coddling of the American Mind.

Siinä he kuvaavat, kuinka 90-luvun puolivälin jälkeen syntyneet opiskelijat eivät enää kestä kannaltaan epämiellyttäviä mielipiteitä.

Kirja puhuu “safetyismista”, turvallisuuskultista, jossa opiskelijoita pyritään suojaamaan kaikelta pahalta, ja elämään kuuluvia pieniä haasteita pidetään sietämättömänä kärsimyksenä, jota vastaan tulee taistella.

Tämä ajattelu on johtanut siihen, että nyt taistellaan myös uusia ja haastavia ajatuksia sekä ideoita vastaan. Eri mieltä olevat oppilaat ja puhujat tulee hiljentää täysin

Mikroaggressio-termin popularisoi Colombia-yliopiston professori Derald Wing Sue, jonka mukaan mikroaggressioiden ei tarvitse olla tarkoituksellisia. Käytännössä ihmisen motiiveilla ei ole merkitystä, vaan ainoastaan negatiivisimmalla mahdollisella tulkinnalla toisen henkilön käytöksestä. Jos joku kokee Ihamuotilan kysymyksen rasistisena, kyseessä on mikroaggressio, jota vastaan pitää taistella – vaikka Ihamuotila olisi tarkoittanut sen vain kohteliaana keskustelunavauksena

Helmikuussa 2017 tunnettu oikeistodemagogi Milo Yiannopoulos halusi pitää puheen Berkeleyn yliopistossa, mutta opiskelija-aktivistit päättivät häiritä tapahtumaa. Mielenosoittajat viskelivät Molotovin cocktaileja, ampuivat ilotulitteita päin poliiseja ja hyökkäsivät Yiannopouloksen tukijoiden kimppuun keppien kanssa. Mellakan korjaustyöt maksoivat puoli miljoonaa dollaria.

Haidt ja Lukianoff kysyvätkin kirjassaan, mikä on saanut jenkkikampusten ilmapiirin polarisoitumaan näin nopeasti.

Heidän mukaansa ongelman ydin piilee siinä, että opiskelijat ovat määritelleet uudelleen termin väkivalta. Suomalaiset opiskelijat kertoivat SK:n jutussa, kuinka he kokivat Romeon ja Julian lukemisen väkivallaksi.

Samalla tavalla Berkeleyn opiskelijat kokivat Yiannopouloksen mielipiteet väkivaltana itseään kohtaan. Se antoi heille oikeutuksen aitoon väkivaltaan, itsepuolustukseksi

Opistot rakentavat opiskelijoilleen turvallisia tiloja, jonne voi paeta itselleen vieraita mielipiteitä. Näissä turvallisissa tiloissa voi olla esimerkiksi keksejä, huopia, tyynyjä, värityskirjoja, saippuakuplia ja videoita telmivistä koiranpennuista.

Aiemmin yliopistot olivat rohkean ja itsenäisen ajattelun kehtoja, joissa arvostettiin sananvapautta. Nyt ne ovat jotain muuta

Suuntaus on äärettömän vaarallinen paitsi nuorten itsensä, myös koko yhteiskunnan kannalta. Ajattelu ei jää yliopistojen sisään vaan leviää lopulta koko yhteiskuntaan, kulttuuriin, taiteeseen, mediaan ja politiikkaan.

Turvallisuuskultti lähtee siitä ajattelusta, että oppilaat ovat hauraita ja heitä pitää suojata kaikelta pahalta ja epämiellyttävältä. Samalla me valmistamme aikuisuutta varten hauraita yksilöitä, jotka eivät kestä elämässään pienintäkään vastoinkäymistä ja vastaavat ikävänä pitämäänsä puheeseen suhteettomalla voimalla, jopa väkivallalla.

Mikä on sovelias paikka ihmiselle, joka pirstoutuu “vääristä” ajatuksista? Ei välttämättä yliopisto, jonka nimenomainen tehtävä on opastaa kriittiseen ajatteluun

Asia on nimenomaan niin kun Ukkola kirjoittaa. Demokratiassa on tarkoituksena, että asiat selvitetään puhumalla ja entä jos vihervassarit eivät kestä muiden mielipiteitä mitä sitten käy? Se on koko yhteiskunta rauhan kannalta vaarallista. Ukkolan kirjoituksessa puhutaan 90-luvun jälkeen syntyneistä lapsista, mutta kaikki mädätys etenee yhteiskunnassa pikku hiljaa, joten eiköhän tämäkin mädätys ole alkanut jo paljon aikaisemmin.

Kepulaisten kanssa väittelystä mulla ei ole paljoa kokemusta, mutta eiköhän nekin mee jollain tavalla kokoomuksen ja persujen kanssa samaan sarjaan. Minkähänlainen yhteiskunta olisi jos täällä ei olisi vihervasemmistoa? Vastakkainasettelua ei varmasti olisi niin paljon, koska keskuteluyhteys olisi parempi. Sitäpaitsi yleensä fanaatikkoja yhdistää, se että he eivät pysty käymään keskustelua erimielisten kanssa, eli keskustelukyvyttömyys varmasti vain radikalisoi vihervasemmistoa. Tietysti keskustelukyvyttömiä radikalisteja löytyy myös kansallismielisistä, mutta ei läheskään samoissa määrin.

Olen myös huomannut, että keskustelu kokoomuslaisten kanssa on ihan normaalia. Harvoin kokkarit saavati mitään älyttömiä perseraivoja vihervassareiden tapaan. Lisäks keskustelusta puuttuvat ne kummalliset piirteet joita vihervasemmistolla on. Kokoomuslaiset eivät yritä määritellä sanoja uudelleen, eivätkä he vaadi sinua sellittämään argumenttejasi tolkuttoman yksityiskohtaisesti. Lisäks keskustelusta puuttuu myös kaikki se saivartelu ja sanakikkailu, jota vihervasemmistolla on tapana harjoittaa.

Jos Suomi meinataan pelastaa haittamaahanmuutolta, niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ihmisten järkiintyminen ja se ei voi riittää, että pelkästään persut olisi järjissään. Kaikilla vihervassareilla ei ole mitään toivoa järkiintyä, koska keskustelukyky puuttuu. Kokoomuslaisilla ja kepulaisilla sentään on jotain toivoa. Tämä nähtiin 2015 pakolaiskriisin jälkeen jolloin sekä Orpo, että Sipilä pyörsivät aikaisemmat puheensa ja myönsivät suurimman osan turvisten olevan elintasopakolaisia. Olisiko Ohisalo myöntänyt asiaa vastaavassa tilanteessa? Empä oikein usko.

Ps. Joo ja varmasti löytyy niin persuista, kokkareisa ja kepulaisistakin niitäkin, jotka pelkäävät julkista depatointia. Veikko Wallin on tästä hyvä esimerkki.

[Lalli IsoTalo]

"Miksi vihervasemmisto pelkää julkista keskustelua?"

Dialogi paljastaisi, että nykyisen vihervasemmiston ideologia on uskonto, jota ei voi järjellä puolustella.

[Supernuiva]

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4414900-vihan-kohteena-erityisesti-naiset-rodullistetut-ja-seksuaali-ja-sukupuolivahemmistot-vasemmisto-neuvoo-miten-valttya-hairikoinnilta-kampanjoidessa

Juttua on muokattu, jossain muualla Hommassa oli jo aiemmin keskustelua tästä jutusta. Nyt netissä näkyvillä oleva ei ole enää likimainkaan samanlainen kuin tämän artikkelin aiempi versio.

Ei pidä jäädä yksin
Vasemmistoliitossa toivotaan, että vihan ja kiusaamisen kohteet kertovat tapauksista puolueelle. Sitä varten on oppaan yhteydessä sähköpostiosoite.

– Näiden asioiden kanssa jäädään liikaa yksin. Tieto ei tule meille asti, ja meillä kuitenkin on halu saada häiriköinti näkyväksi, jotta voimme tarvittaessa ilmoittaa siitä eteenpäin poliisille.

[F1nka]

"Miksi vihervasemmisto pelkää julkista keskustelua?"

Dialogi paljastaisi, että nykyisen vihervasemmiston ideologia on uskonto, jota ei voi järjellä puolustella.

Mutta eikö vanhan kaartin kommunistit ole uskaltaneet keskustella ja väitellä, vaikka näytöt toimivuudesta ovat aina jääneet jonnekin?

[Supernuiva]

"Miksi vihervasemmisto pelkää julkista keskustelua?"

Dialogi paljastaisi, että nykyisen vihervasemmiston ideologia on uskonto, jota ei voi järjellä puolustella.

Mutta eikö vanhan kaartin kommunistit ole uskaltaneet keskustella ja väitellä, vaikka näytöt toimivuudesta ovat aina jääneet jonnekin?

Ajat muuttuvat; nyt ihmiset haluavat keskustella vain niiden kanssa, jotka ovat asioista samaa mieltä.

[F1nka]

^Väittäisin mitä kohteliaimmin vastaan. Keskustelisin mielellänii toisin ajattelevien kanssa. SJW-syötin nielaisseiden käytös kyllä muuttuu sitä ikäväksi, jos heiltä erehtyy kysymään tarkempia lähteitä tai osaa esittää vastaesimerkin, että hetken aikaa mielellään tosiaan puhuu ihan kenelle tahansa muulle.

[Mietiskeliä]

"Miksi vihervasemmisto pelkää julkista keskustelua?"

Dialogi paljastaisi, että nykyisen vihervasemmiston ideologia on uskonto, jota ei voi järjellä puolustella.

On tässä sellainenkin asia, että vihervasemmistolaisessa ajatusmaailmassa ihmisillä on lähinnä oikeuksia eikä velvollisuuksia ja minusta tälläinen ajatusmaailma ei kuulu kokoomuslaiseen maailankuvaan, eikä liiemmin perussuomalaiseen. Kyllähän minuakin(ja monia muita) joskus julkinen depaatti jännittää, mutta en bannaa koskaan ketään, koska se tuntuu raukkamaiselta ja selkärangatomalta. Vastaavasti vihervassarit bannaavat vastaavassa tilanteessa, koska heiltä puuttuu selkäranka. Heille on opettettu, että jos alkaa joku ahdistaa, niin pitää aina välttää sellaisia tilanteita. Ja Vähemmän heille opettu, että pitää seistä sanojensa takana. Tuloksena on Uunipakkopoikia, jotka kiekuvat päivät pitkät persuista, mutta kun joku persu kommentoi heille banni heiluu samantien.

Toinen pointti on, että olen huommannut, että kaikkein älykkäimmät suvakit tietävät ainakin osin ideologiansa heikkoudet, siks välttelevät julkista debaattia. Tässä muutama esimerkki:

Mielestäni ”suvakkien” älymystö selvästi ymmärtää ainakin osittain heidän epäloogisuutensa ja järjettömät väitteet. Ilmeisesti he ajattelevat, että tarkoitus pyhittää keinot. Hyvä esimerkki tästä oli kun Saku Timonen retosteli silakoiden sivuilla”jauhottaneensa” kirjoituksellaan taas persut. Kun luin kirjoituksen, ihmettelin retostelua, koska mielestäni se oli todella huonosti argumentoitu, siksi sanoin että voin tehdä vastineen silakoiden sivulle kun tulen töistä kotiin. Silakat hyväksyivät ehdotukseni ja alkoivat lällättelemään minulle tyyliin ”En pidätä hengisystäni vastinetta odottaessani..”  Kun tulin kotiin minut blokattu sivustolle. Jollain silakalla oli siis sen verran älliä ymmärtääkseen ettei Timosen kirjoitus kestä lähempää tarkastelua. Myöhemmin tein Timoselle vastineen joka julkaisin PT Mediassa ja Usarissa. Olen myös kirjoittanut siitä PT-mediaan miten minut aikoinaan bannattiin Usarissa, kun toin esiin alkuperäiset videot väitetyistä rasistisista lapsijahdeista lentokentällä, koska ne ei vastanneet sitä kuvaa mitä niissä annettiin. Yritin tuoda alkuperäisiä videoita esiin myös silakoiden sivuilla ja tietysti viestini poistettiin sieltäkin. Koska ”suvakit” bannasivat alkupeisten videoiden tuojat kaikkialta, uskollan väittä ettei valtaosa silakoista edes tiedä, että heidän liikkeensä on valheiden päälle rakennettu. Hyvä esimerkki tästä nähtiin myös vähän aikaa sitten kun Ruotsi jäi kiinni Pisa-tulosten väärentämisestä

https://pt-media.org/2020/06/06/trumpia-syytetaan-mustat-mellakoi/

[Mietiskeliä]

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4414900-vihan-kohteena-erityisesti-naiset-rodullistetut-ja-seksuaali-ja-sukupuolivahemmistot-vasemmisto-neuvoo-miten-valttya-hairikoinnilta-kampanjoidessa

Juttua on muokattu, jossain muualla Hommassa oli jo aiemmin keskustelua tästä jutusta. Nyt netissä näkyvillä oleva ei ole enää likimainkaan samanlainen kuin tämän artikkelin aiempi versio.

Ei pidä jäädä yksin
Vasemmistoliitossa toivotaan, että vihan ja kiusaamisen kohteet kertovat tapauksista puolueelle. Sitä varten on oppaan yhteydessä sähköpostiosoite.

– Näiden asioiden kanssa jäädään liikaa yksin. Tieto ei tule meille asti, ja meillä kuitenkin on halu saada häiriköinti näkyväksi, jotta voimme tarvittaessa ilmoittaa siitä eteenpäin poliisille.

No eipä ole persuilla,kokkareilal,kepulaisilla ja tuskin demareillakaan tuollaisia ohjeita. Mitä olen vaalikopeilla juttellut ehdokaiden kanssa niin minusta persuja häiriköidään eniten, mutta kyllä suhteellisen rauhassa kaikkia saa tehdä vaalityötään. Sen on sitten toinen juttu, jos suvakit ahdistuvat jos tullaan esittämään eriäviä mielipiteitä..

[Beef Supreme]

"Miksi vihervasemmisto pelkää julkista keskustelua?"

Dialogi paljastaisi, että nykyisen vihervasemmiston ideologia on uskonto, jota ei voi järjellä puolustella.

Tämä, ja pelko että poikkeaa jotenkin ainoasta hyväksytystä linjasta ja löytää tämän myöhemmin edestään. Puhdasoppisuus tappaa ajattelun ja keskustelun. Siksi vasemmisto puhuu iskulausein ja hioo julkilausumiaan kiihkolla jota Monty Pythonkaan ei olisi pystynyt ennustamaan. People's Front in Judea oli ihan tervejärkinen poppoo nykyvasureiden rinnalla.

[Supernuiva]

https://hommaforum.org/index.php/topic,80664.msg3265117.html#msg3265117

Tässä ketjussa on keskusteltu tuon Kansan uutisten jutun aiemmasta versiosta. Kannattaa lukea, tämä ketju sisältää lainauksia aiemmin näkyvillä olleesta jutusta.

Rivien välistä ja riveiltä: Jos tapaat vaalityössä henkilön, joka ei ole kanssasi samaa mieltä: pakene, piiloudu ja hälytä.

[Mietiskeliä]

https://hommaforum.org/index.php/topic,80664.msg3265117.html#msg3265117

Tässä ketjussa on keskusteltu tuon Kansan uutisten jutun aiemmasta versiosta. Kannattaa lukea, tämä ketju sisältää lainauksia aiemmin näkyvillä olleesta jutusta.

Rivien välistä ja riveiltä: Jos tapaat vaalityössä henkilön, joka ei ole kanssasi samaa mieltä: pakene, piiloudu ja hälytä.

Katsoin ton Kansanuutisen jutun ja siinä oli tälläinen kohta.

Viime vuosina on yleistynyt poliittisen häirinnän muoto, jossa erityisesti äärioikeistolaiset henkilöt pyrkivät häiritsemään ja luomaan turvattomuutta poliittisissa tilaisuuksilla kuvaamalla niitä luvatta internettiin. Tällaisissa tapauksissa häiritsevästi käyttäytyvää henkilö tulee pyytää poistumaan paikalta ja kutsua tarvittaessa poliisit poistamaan häiriköt

Alla olevessa videossa teen tälläistä äärioikeiston häiriköintiä. Menin vassareiden teltalle menin vain kameran kanssa ja sanoin, että saanko esittää muutamia kysymyksia ja se oli kuulemma kiusaamista.


https://www.youtube.com/watch?v=hFpD8pfm9yI&t=2s

[Mietiskeliä]

Maahanmuuton ongelmiin ei suvakeilla selvästi ole mitään ratkaisuja hoetaan vain rasismia ja emptiakyvyttömyyttä. Sama taitaa olla muuten talouspoltiikan laita. Vaikka he sanovat olevansa vähäosaisten puolella, niin heidän nykyisen ajaamaa velkaantumispolitiikkaa(tarkoitan aikaa ennen koronaakin) vähäosaiset joutuvat kärvimään eniten, sillä nykyinen kehitys johtaa Suomen sevitystilaan ja sillon kun valtiot ovat selvitystilassa vähäosaisimmat joutuvat kärsimään eniten. Edellinenkin hallitus oli parempi. Eli suvakeilla ei ole talouspolitiikkaankaan mitään ratkaisuja ja jos joku tekee jotain kipeitä ja tarpeellisiä ratkaisuja he vain huutavat empatian puutetta ja epäinhimmillisyyttä.

[Supernuiva]

Maahanmuuton ongelmiin ei suvakeilla selvästi ole mitään ratkaisuja hoetaan vain rasismia ja emptiakyvyttömyyttä. Sama taitaa olla muuten talouspoltiikan laita. Vaikka he sanovat olevansa vähäosaisten puolella, niin heidän nykyisen ajaamaa velkaantumispolitiikkaa(tarkoitan aikaa ennen koronaakin) vähäosaiset joutuvat kärvimään eniten, sillä nykyinen kehitys johtaa Suomen sevitystilaan ja sillon kun valtiot ovat selvitystilassa vähäosaisimmat joutuvat kärsimään eniten. Edellinenkin hallitus oli parempi. Eli suvakeilla ei ole talouspolitiikkaankaan mitään ratkaisuja ja jos joku tekee jotain kipeitä ja tarpeellisiä ratkaisuja he vain huutavat empatian puutetta ja epäinhimmillisyyttä.

Vasemmistoliiton jotkut toimijat myöntävät itsekin, että nykyvasemmistolla ei ole tarjota uskottavaa talouspoliittista vaihtoehtoa. (Tai ainakin heidän älykköpiirit myöntävät tämän.)

Yritin löytää linkkiä, mutta en onnistunut.

Esko Seppäsen jälkeen puolueessa ei ole ollut ketään, joka olisi "astunut hänen saappaisiin".

[zupi]

Jos (mielestäni aika perustellusti) oletetaan, että nykyinen vihervasemmisto on täysin woke-porukan hallinnassa, niin James Lindsaylla on varsin pätevänoloinen näkemys asiaan. Pitänyt tästä kirjoitella CSJ-ketjuun, mutta tämä lienee parempi. Miten tuon nyt kiteyttäisi... Wokeistit eivät voi väitellä valaistumattomien, sortajina ja hirviöinä pitämiensä ei-wokeistien kanssa, koska ei-wokeistit elävät jossain valkoisen heteromiehen rakentamassa Matrixissa, jolla ei ole yhteyttä wokeistien todelliseen maailmaan. Väittely on siis täysin turhaa ja saattaa olla haitallista wokeisteille ja heidän tavoitteilleen. Oikeastaan se on jopa synti ja saattaa tahrata siihen osallistuvan wokeistin. Ja tietenkin se suuri taistelu tätä Matrixia vastaan on vaan niin uuvuttavaa, ettei jaksa lähteä "hyväksikäytettäväksi".

https://newdiscourses.com/2020/07/woke-wont-debate-you-heres-why/

No, the Woke Won’t Debate You. Here’s Why.

(...)

It is not, as many think, a fear of being exposed as fraudulent or illegitimate—or otherwise of losing the debate or looking bad in the challenging conversation (...)

(…)

1. They Think the System Is Rigged Against Them

The first thing to understand about the way adherents to Critical Social Justice view the world is just how deeply they have accepted the belief that we operate within a wholly systemically oppressive system. That system extends to literally everything, not just material structures, institutions, law, policies, and so on, but also into cultures, mindsets, ways of thinking, and how we determine what is and isn’t true about the world. In their view, the broadly liberal approach to knowledge and society is, in fact, rotted through with “white, Western, male (and so on) biases,” and this is such a profound departure from how the rest of us—broadly, liberals—think about the world that it is almost impossible to understand just how deeply and profoundly they mean this.

(…)

The deeper, more significant aspect of this problem is that by participating in something like conversation or debate about scholarly, ethical, or other disagreements, not only do the radical Critical Social Justice scholars have to tacitly endorse the existing system, they also have to be willing to agree to participate in a system in which they truly believe they cannot win. This isn’t the same as saying they know they’d lose the debate because they know their methods are weak. It’s saying that they believe their tools are extremely good but not welcome in the currently dominant system, which is a different belief based on different assumptions. Again, their game is not our game, and they don’t want to play our game at all; they want to disrupt and dismantle it.

(…)

Debate and conversation, especially when they rely upon reason, rationality, science, evidence, epistemic adequacy, and other Enlightenment-based tools of persuasion are the very thing they think produced injustice in the world in the first place. Those are not their methods and they reject them. Their methods are, instead, storytelling and counter-storytelling, appealing to emotions and subjectively interpreted lived experience, and problematizing arguments morally, on their moral terms. (…)

Therefore, you’ll find them resistant to engaging in debate because they fully believe that engaging in debate or other kinds of conversation forces them to do their work in a system that has been rigged so that they cannot possibly win, no matter how well they do. They literally believe, in some sense, that the system itself hates people like them and has always been rigged to keep them and their views out.  (…)

For adherents to Critical Social Justice Theory, then, there’s just no point to engaging in conversation or debate with people with whom they disagree. They reject the premise that such a thing is possible at all, because what is discussed or debated are, if changeable, in some sense matters of opinion. They don’t see the world this way at all, though. “Racism is not a matter of opinion” is, after all, one of their thought-stopping mantras. For them, disagreements across a stratifying axis of social power are a matter of being, experience, reality, and even life and death. These are not matters to be debated; they’re far too important for that.

2. A Metaphysics of Discourses

Secondly, the organizing principle of their worldview is that two things structure society: discourses and systems of power maintained by discourses. Regarding the systems of power, their underlying belief is genuinely that of the Critical Theorists: society is divided into oppressors versus oppressed, and the oppressors condition the beliefs and culture of society such that neither they nor the oppressed are aware of the realities of their oppression. That is, everyone who isn’t “Woke” to the realities of systemic oppression lives in a form of false consciousness. (…)

Adherents to this worldview will not want to have conversations or debate with people who do not possess a critical consciousness because there’s basically no point to doing such a thing. Unless they can wake their debate or conversation partner up to Wokeness on the spot, they’d see it as though they’re talking to zombies who can’t even think for themselves. (…)

You really do have to understand this like a religious view, very much like a Holy Spirit that is the Word, where the “Word” is the prevailing discourses, and the “Spirit” isn’t really holy: it’s systems of power and attempts at their disruption. Power is viewed to work through all people at all times as a result of the discourses that they accept and participate in, and so participating in conversation or debate with people who uphold the dominant discourses causes that power to work through you as well. That makes you complicit in the dominant discourses, even if you think you reject them, which makes having a conversation with the wrong person tantamount to a sin. (…)

That’s a bit complicated, I admit, and so a simplification of this idea is that adherents to Critical Social Justice see discourses—ways we think it is legitimate to talk about things—as the true fabric of reality and thus the core site of ethical consideration. This is their mythology, in a nutshell. As such, they will not be willing to participate in any process that reinforces, maintains, upholds, reproduces, or legitimizes the unjustly dominant discourses, as they see them. Supporting those is, in fact, just about the highest sin one can commit in the Woke faith.  (…)

So, their view of conversation and debate in this regard is one that considers it with extreme reticence and caution. Foucault said that it’s not that everything is bad but that everything is dangerous, and under the “metaphysics of discourses” that they’ve adopted and adapted from him, they would see conversation with people who uphold the dominant discourses as profoundly dangerous, not just for themselves, lest they be tempted and lose purity, but for others who will hear it and thus maintain the very power structures they think must be fundamentally dismantled. This fear that people will speak the wrong way and uphold “hate speech” or some such is so profound that they will be very wary of engaging in conversation or debate with people who disagree with them on principle, even with all other concerns set aside.

3. No True Disagreement

Thirdly, adding to this is a theme we draw out significantly in the eighth chapter of Cynical Theories: they believe all disagreement with them to be illegitimate.  (…)

In general, as mentioned a bit earlier in the essay, if you disagree, you either have false consciousness or the willful intention to oppress, and so your disagreement isn’t genuine. Only disagreement that comes from a Critical Theory perspective would be genuine, but this isn’t actually disagreement with the Woke worldview, only with superficial aspects of how it is playing out. The Woke view genuinely is that unless you agree with the Woke worldview, you haven’t disagreed with the Woke worldview in an authentic way, and therefore your disagreement cannot be legitimate. Read it again: unless you actually agree, you didn’t disagree correctly (cue Jim Carrey as the karate teacher defending against the knife attacker).

Now put yourself in the mind of someone who really thinks this way. The Critical Social Justice view of their conversation or debate partner is literally someone who is willfully, actively, or perniciously misunderstanding and misrepresenting all of their arguments in order to preserve their own dominant status and the system in which they are unjustly granted that dominance. Would you debate with someone you know would only be a bad-faith actor who is operating not in the interest of the truth but instead in their own selfish political interests? Not unless cornered. But this is how the Critical Social Justice advocate thinks about anyone who disagrees with them, in addition to seeing them as utterly morally degenerate.

4. Guilt by Association with Racists

Fourthly, the Critical Social Justice view sees people who occupy positions of systemic power and privilege and yet who refuse to acknowledge and work to dismantle them, to the full satisfaction of the Critical Social Justice Theorists, to be utterly morally reprehensible. They are racists. They are misogynists. They hate trans people and want to deny their very existence. They are bigots. They are fascists. They are “literal” Nazis. Not only that, they are willfully so, and their main objective is to defend and spread their hateful ideology in the world. If you truly believe this about the people you’ve been asked to have a conversation with, would you be about to help them do that by giving them a platform and lending your own imprimatur to them? Of course not. Such views are not even to be tolerated, much less entertained, engaged with, platformed, or amplified.

Furthermore, because of the theories of complicity in systemic evils that live at the heart of Theory, such a stain is automatically contagious, in addition to whatever real damage it does to further its advancement into the world. (…)

To give you some idea of just how extreme they are in their fear of being associated with people “on the wrong side of history,” there is a (somewhat fringe) concept within the Critical Social Justice worldview called “non-consensual co-platforming” (two words, nine syllables, one hyphen). What this concept describes is the following situation. Imagine that a Critical Social Justice Theorist were to publish an essay in the New York Times Opinion column this month, and a couple of months from now, I were invited to do so and did. Now we’re both people who have essays published in the New York Times Opinion column. The logic of “non-consensual co-platforming” would be that the editors of that column did a bad by putting me, a known undesirable, in the Opinion pages where there is also a Woke purist, obviously without having first got her consent to have been “co-platformed” with me in the same publication. (…)

The Woke ideology is so sensitive to the moral taint of being associated with moral undesirables that—again, especially in the context of a conference lineup—they believe that stain of co-platforming is contagious even in this extraordinarily distant way. If you think that people who think this way about moral contagion are going to get on stage and have a conversation with you, you’re positively out of your mind.

5. They’re Too Tired

As a fifth and final point, since this is getting pretty long already, remember that Critical Social Justice activists tell us more or less constantly how exhausting it is to fight this constant uphill battle in which no one takes them seriously (read: fight shadows of their own nightmarish projection). They tell us constantly about the high emotional labor costs of doing the “work” they do (and never being taken seriously for it). To invite them to a public conversation or debate is to ask them to get exploited in this way for other people’s benefit by getting up on stage in a dominance-approved paradigm with a bad-faith moral monster who just wants his opportunity to reinforce the very dominance that exhausts them in front of an audience who not only doesn’t but can’t actually get it, unless they already do. Again, that’s not happening. Even if very handsomely (read: ridiculously and exorbitantly) paid for their “emotional labor” to subject themselves to this situation, the other four points make it a nonstarter (and would drive up the price to basically literally infinity).

(...)

[Mietiskeliä]

Tanskassa ainakin vasemmisto on suostunut jo pitkään julkiseen keskusteluun maahanmuutosta ja se on johtanut heidän järkiintymiseen. Sama kävisi varmasti meilläkin, jos aiheesta käytäisiin asiallista keskustelua asioiden maton alle lakaisun sijaan.

Siks vihervasemmiston pitää yrittää pakottaa keskusteluun. Ruotsissa vihervasemmisto oli ensin olla vastaamatta ruotsidemokraattien kysymysiin, mutta kun heidän kannatuksensa alkoi laskea heidän oli pakko aloittaa keskustelua tai ainakin "keskustelu" uudelleen. Tuomas Malinen viime päivinä yrittänyt ansiokkaasti painostaa Marinia keskustelemaan elvytyspaketista. Tuskin Marin suostuu, mutta ihmisiä on saatu enenemissä määrin huomaan millainen pääministeri meillä on.

Myös Oula Silvennoinen haukkuu persuja mediassa jatkuvasti, mutta ei uskoltaudu julkiseen debattiiin. Panu Huuhtasesta voi olla montaa mieltä, mutta hän on ansiokkaasti yrittänyt Oulaa siihen painostamaan. Kun  Panu Meni kuvaamaan "tervetuloa puhumaan vihapuheesta" näytti suvakkien kannalta nololta ajaa Panu pois tilaisuudesta. Viimeksi kun Oulalla oli joku tilaisuus videokuvaaminen siellä kiellettiin, mutta joku Oulan kaveri kuvasi sen kuitenkin nettiin. Oulaa yrittettiin painostaa twitterissä lupaamaan kuvaaminen tilaisuudessa. Ehkä tämän tuloksena hän päätyis siihen, että hänen kaveri kuvaa sen nettiin. Olisihan aika nolo pitää puheita julkisessa tilaisuudessa, jotka kieltäisi kuvaamasta nettiin.

Eipä varmaan jaksa aiheesta kirjoittaa hirveästi enempää sillä tämä ketju on jo "kuollut", joten tuskin kovin moni enää lukee tätä. Mutta täisin kirjoittaa joskus avauksen jossa yritin sanoin, että suvakit täytyy voittaa väittelyssä ja ottaa heiltä tila haltuun. En tiedä ymmärrettiinkö mut ihan oikein, mutta tarkoitin, että väittelyn voittaminen on ensimmäinen askel. Tämän jälkeen kun suvakit rupeavat välttämään sitä on aloitettava "pulushakki" heidän kanssaan. He yrittävät osoittaa, että paha äärioikeisto vainoaa heitä. Vastaavasti "äärioikeiston" on pystyttävä osoittamaan, että he ovat hysteerikkoja, jotka pelkäävät julkista debaattia. Äärioikeiston on tässä tilanteessa osattava käyttäytyä asiallisesti ettei suvakit pääse liikaa uhriutumaan.

[Supernuiva]

^Rasistien kanssa ei keskustella. Tuota toistetaan tietyissä piireissä hyvin paljon. Varmaankin ainakin jotkut pääjehut pelkäävät, että aatteessaan heikoimmat alkaisivat kyseenalaistaa oppeja, jos niistä voisi keskustella kriittisesti.

Joissain uskonnoissa on samoja piirteitä, vääräuskoisten kanssa ei saa keskustella kuin käännytystarkoituksessa, ja uskonnosta eronneita perheenjäseniä on kartettava.

Onko monikulttuuriaate tullut ainakin joillain ihmisillä mielessä uskonnoksi?

[Mietiskeliä]

Persujen ja vihervassareiden arvot eivät edes ole kovin kaukana. Kansallismieliseen ajatteluun kuuluu huolehtia oman maan vähäosaisista. Lisäksi monikulttuurisessa yhteikunnassa esiintyy paljon rasismia. Kolmanneksi massamaahanmuutto vaikuttaa ilmastomuutokseenkin negatiivisesti. Eikä persut muutenkaan lähtökohtaisesti vastusta luonnonsuojelua, mutta sitä ajatusta, vaan sitä ajatusta, että Suomi voisi pysäyttää ilmastomuutoksen. Jos vihervasemmisto kävisi aitoa keskuskustelua persujen kanssa ne takuulla huomaisivat nämä asiat, kuten Tanskassa demarit ovat tehneet. Pari vihervasemmistolasta ajattelijaa Eero Paloheimo ja Ari Ojapelto ovat tulleet persujen linjoille maahanmuutossa. Nämä kaksi ovat miehiä, jotka näkevät nokkaansa pidemmälle ja kirjoittelevat kirjoja. Montako kirjaa nyky vihervassarit ovat kirjoittaneet? Kun Touko Aalto rupesi ajattelemaan asioita ja kirjoitti kirjan vihereistä hän huomasi minkälainen hörhöporukka se on.

Niin ja olen muuten lestaperheestä. Siellä pidettiin pahana jos käy netissä keskustelua lestadiolaisuudesta muiden kanssa. Netissähän aiheesta käydään välillä vilkasta keskustelua. Ei eronneista, mutta erotettu leimattiin katkeroituneiksi joiden juttuja ei kannata uskoa. Käsittääkeseni myös Jehovat leimaavat eronneita ja erotettuja erilaisilla leimakirveillä. Vastaa rasismileimaa, jolla pyritään viemään toisen uskottavuutta. Jehovat harjoittavat eronneiden karttamista.

[simppali]

Vihervassarit pelkäävät keskustelua ainakin yhdestä syystä; vihervassareiden argumentit loppuvat.

Vihervasemmiston johtajat, agitaattorit ovat huomanneet, että parjattu äärimmäinen oikeisto koostuu osaltaan potentiaalisista vasemmistolaisista, vassareiden mielestä edellinen on väärin.

Kansallismielinen ei voi olla jos olet; pienellä eläkkeellä elävä, erilaisia yhteiskunnan tukia saava tai pitkäaikaistyötön, vihervassari verbaalisesti lähes halvaantuu jos joku pienituloinen ilmoittaa kannattavansa vaikkapa ps-puoluetta.

Vihervassareilla on outo tapa luvata kaikille kaikki, millään ei ole mitään väliä vappusatasia sinkoilee lähes jokaiselle velkarahalla, mutta työssä toistaiseksi olevien veroja voi nostaa jopa yli maagisen 100%:n.
Vihervassareiden noste on jo pysähtynyt hurmoksellisen ilmasto pelastuu heti politiikan takia, sekä miljardeja eu:lle, huopatossuja Suomalaisille agendan vuoksi.

 

[S.O.Mali]

"Miksi vihervasemmisto pelkää julkista keskustelua?"

Dialogi paljastaisi, että nykyisen vihervasemmiston ideologia on uskonto, jota ei voi järjellä puolustella.

Mutta eikö vanhan kaartin kommunistit ole uskaltaneet keskustella ja väitellä, vaikka näytöt toimivuudesta ovat aina jääneet jonnekin?

Jopa nämä Jaakko Laakson ja Pentti Tiusasen kaltaiset änkyräkommunistit kykenivät vuoropuheluun, johon tämä nykyinen Antifa-porukka ei kykene. Arhinmäki taitaa olla poikkeus, onko muita?

Muutenkin Vasemmistoliitto on täysin erilainen puolue mitä se oli Claes Anderssonin aikaan 90-luvulla vs.nykyinen Andersson.

[simppali]

Esim. Esko Seppänen on aito kommunisti, ukko jonka kanssa voi puhua muustakin kun politiikasta.

Vaikka maailmankuvat eivät täydellisesti kohtaa, niin Seppänen ei ainakaan huuda Arhinmäen wannabepartisaaneja paikalle, eikä jaarittele ihmeellisistä vassarifeministi Kontulan projekteista.

Seppänen on ollut kommunisti koko julkisen elämänsä ajan, joten arvostan. Näitä nykyisiä tuuleen huutajia vassareita en arvosta..kuten piilo-ministeri Pelkosta, kaunista Livìä tai Livin tuuraajaa Saramoa, äijää joka melkein kävi lukion.

[Mietiskeliä]

"Miksi vihervasemmisto pelkää julkista keskustelua?"

Dialogi paljastaisi, että nykyisen vihervasemmiston ideologia on uskonto, jota ei voi järjellä puolustella.

Mutta eikö vanhan kaartin kommunistit ole uskaltaneet keskustella ja väitellä, vaikka näytöt toimivuudesta ovat aina jääneet jonnekin?

Jopa nämä Jaakko Laakson ja Pentti Tiusasen kaltaiset änkyräkommunistit kykenivät vuoropuheluun, johon tämä nykyinen Antifa-porukka ei kykene. Arhinmäki taitaa olla poikkeus, onko muita?

Muutenkin Vasemmistoliitto on täysin erilainen puolue mitä se oli Claes Anderssonin aikaan 90-luvulla vs.nykyinen Andersson.

https://www.youtube.com/watch?v=lLb-g-3kErc
"Suksikaa vittuun!" Siinä on sen vanhan jalkapallohuligaanin vuoropuhelutaidot. Ja ihan turha kennenkään alkaa tässä morkkaamaan De Wittiä, kyllä mestari osasi sen kanssa ihan asiallisesti keskustella. Olen minäkin joskus yrittänyt käydä juttuttamassa Arhinmäkeä. Ei se nyt ihan vittuun kehoittanut mennä, mutta pyysi poistumaan paikalta.

[Kova luu]

Niin, unohtakaa nyt ne Seppäset ja Anderssonit, on siellä vasemmiston "syvässä päässä" ainakin kaksi  oikeasti ihan fiksua nuorta ajattelijaa, eli Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru, jotka ovat haastaneet myös vasemmistoa itseään

 https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007592332.html

LAHTINEN ja Purokuru käsittelevät kirjassaan moralistista vasemmistoa ja äärioikeistoa, ja erityisesti vihreitä suhteessa perussuomalaisiin. Näiden kahden konfliktista on puhuttu ja kirjoitettu, mutta ei ehkä tähän tapaan. Ensinnäkin kumpikin puolue on poliittiselta ajattelultaan syväliberaali. Kaikki Suomen eduskuntapuolueet ovat, Purokuru sanoo.

”Jokainen niistä puolustaa talouskasvua, yksityisomaisuutta ja sellaista yhteiskuntaa, jossa yksilöt kilpailevat markkinoilla toisiaan vastaan.”

Voiko eduskuntapuolue muuta ollakaan? Laajassa ja teknistyneessä yhteiskunnassa ja sen suurissa osayksiköissä, kuten yrityksissä ja julkisen vallan elimissä, yhteisiä asioita on käytännössä pakko hoitaa byrokraattisen rationaalisuuden keinoin, välineellisellä järjellä. Onko se Max Weberin sanoin rautahäkki?

Ainakaan vihreiden puheenjohtaja ja sisäministerin pestiä hoitava Maria Ohisalo ei näytä pääsevän byrokraattista rationaalisuutta karkuun. Kun Elokapina-mielenosoitusta puitiin Ylen A-studiossa, Ohisalo puhui siitä, miten ministeriö tulosohjaa poliisihallitusta, ja kun Ohisalolta kysyttiin, onko kansalaistottelemattomuus hyväksyttävää, vastaus oli enemmän lakitekninen kuin myöntävä tai kieltävä. Ohisalo myönsi silti, että vihreätkin on saanut alkunsa kansalaistottelemattomuudesta.

”Nyt näyttää siltä, että vihreän kapitalismin sisällä hyviä ilmastotavoitteita ajava parlamentaarinen vihreät on ajautumassa vastakkain tietynlaisen radikaalin vihreän liikehdinnän kanssa. [Radikaalissa liikkeessä] ikään kuin halutaan tehdä asioita paremmin, koska politiikka ei näytä johtavan riittäviin tuloksiin”, Lahtinen sanoo.

VIHREÄT siis näyttää toisaalta osoittavan, että Max Weberin rautahäkki on totta, eikä sitä pääse karkuun, toisaalta taas vihreästä liikkeestä yhä kumpuava radikaali toiminta osoittaa, ettei teknoyhteiskunnalla ja sen syväliberalistisilla käytänteillä ehkä sittenkään ole täysin rautaista otetta meistä kaikista.

Purokurun mielestä tapaus vie kohti uuden kirjan tärkeimpiä kohtia eli miten liberaalit yrittävät jatkuvasti piilottaa konfliktin, joka tosiasiassa on politiikassa aina vähintään pinnan alla. Monet suuret edistysaskeleet, kuten naisten äänioikeus, eivät ole syntyneet harmittomasti keskustelemalla, vaan ne ovat vaatineet vuosikymmeniä kestäneitä mielenosoituksia, painostusta ja itsensä väkivallan uhan alle panemista.

”Liberaaleilla on hirveitä vaikeuksia käsitellä konflikteja paitsi jos konflikti on sellainen, että kiistellään irtokarkkien mausta. Mutta kun konfliktissa on oikeasti jotain pelissä niin kuin vaikka yhteiskunnan tulevaisuus tai joidenkin omaisuus niin sen käsittelyyn ei oikein ole muita välineitä kuin neutralisointi mahdollisimman nopeasti ja siististi.”

Lahtisen ja Purokurun väite on, että konfliktit ovat jo olemassa ja ”jos haluamme muuttaa yhteiskuntaa jotenkin mielekkäämmäksi ja vähemmän tuhoisaksi niin konflikteja tulee vielä aika paljon lisää”. Väkivallaton kansalaistottelemattomuus on joka tapauksessa parempi tapa tuoda konflikti esiin kuin väkivalta.

”Väkivaltaa vastaan, hyvien ratkaisujen puolesta!” Lahtinen pilkkaa liberaalia uskoa epäpoliittisiin ja neutraaleihin ratkaisuihin.

YKSI liberalistista yhteiskuntajärjestystä vastaan nousseista voimista vuoden 2008 talouskriisin jälkeen on ollut äärioikeisto. Se on Lahtisen ja Purokurun kirjassa jatkuvasti esillä.

Purokuru myöntää, että äärioikeiston menestys harmittaa mutta samalla se kiehtoo ”meitä varmaan juuri sen takia, että äärioikeisto on tehnyt sellaista politiikkaa, joka asettuu liberaalia politiikan tekemisen tapaa vastaan”.

”Ne ovat rohkeasti tehneet konflikteja, rohkeasti rakentaneet voimaa parlamentin ja virallisten järjestelmien ulkopuolella ja ne ovat myös pakottaneet esiin monia liberalismille hankalia kysymyksiä, joista liberaalit eivät mielellään puhu”, Purokuru sanoo.

Niin näyttää äärioikeisto kiehtovan myös mediaa, Lahtinen ja Purokuru sanovat.

”Miten onkin voitu saada niin hyvä jalansija olemalla todella vittumaisia valtakunnallista mediaa kohtaan”, Lahtinen sanoo.

”Perussuomalaiset ja äärioikeisto ovat Suomessa aina haukkuneet ja halveksuneet mediaa ja samalla media haluaa heidät puhumaan, koska niissä on jotain jännittävää, niissä näkyy konflikti. Jos taas sinne tulee joku liberaali vieteriukko selittämään, että no kaikkihan me kannatamme tasa-arvoa ja edistystä ja kohta tulee uusi sähköautomalli niin ei siinä ole mitään kiinnostavaa, kaikki tietävät, että se on näissä olosuhteissa teeskentelyä”, Purokuru sanoo.

Tällaisella teeskentelyllä ei muuteta maailmaa tai pysäytetä ilmastonmuutosta. 

[Skeptikko]

Minusta parempia vastauksia löytyy Sanna Ukkolan Kolumnista otsikolla: Kasvatimme nuoret tynnyrissä ja nyt he luhistuvat vääristä sanoista
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/50be1fab-9065-4c60-bab7-6cc010795898

Vielä yksi poiminta tuosta jutusta:

Oppilaat ovat alkaneet puhua esimerkiksi mikroaggressioista, mikä tarkoittaa vähemmistöryhmän aseman vähittäistä heikentämistä. Mika Ihamuotilaa syytettiin Suomessa tällaisesta, kun hän kysyi ulkomaalaiselta taksikuskilta, mistä tämä on kotoisin. Moni piti Ihamuotilan kysymystä rasistisena, koska Ihamuotila oletti, että ulkomaalaisen näköinen taksikuski ei ole suomalainen.

Tähän liittyen tuli vastaan toisenlainen näkökulma:

Kukaan ei tervehtinyt Toure Balaribea, 43, takaisin: sitten hän alkoi käyttää afrikkalaisia vaatteita ja huomasi ison muutoksen – tämän suomalaiset voisivat oppia afrikkalaismuodista
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4566765

BALARIBE on kotoisin Togosta. Hän muutti perheineen Suomeen vuonna 2009.

Nainen muistelee, miten aluksi yksikään naapuri ei vastannut hänen tervehdyksiinsä. Sitten hän alkoi käyttää perinteisiä afrikkalaisia vaatteita.

– Ihmiset alkoivat lähestyä minua. He tervehtivät ja kysyivät mistä tulen ja miten pitkään olen ollut Suomessa. Ilahduin tästä.

Ja vielä liittyen "kulttuuriseen omimiseen"

Kaupan asiakkaina on tällä hetkellä lähinnä afrikkalainen diaspora. Balaribe kannustaa kuitenkin suomalaisia tutustumaan rohkeasti afrikkalaiseen muotiin.