ETMU: Suvi Keskinen: Kunniaväkivalta, kulttuuri ja rasismi

[Iloveallpeople]

Kunniaväkivalta, kulttuuri ja rasismi

Suvi Keskinen

Dosentti ja sosiologian yliopistonlehtori, Turun yliopisto

Kunniaväkivaltaan liittyvää keskustelua on käyty vilkkaasti viime aikoina. Useat nimekkäät kirjailijat, kuten Anja Snellman (Parvekejumalat), Leena Lehtolainen (Minne tytöt kadonneet?) ja viimeksi Jari Tervo (Layla), ovat tarttuneet aiheeseen fiktion keinoin. Maahanmuuttajataustaisten tyttöjen ja naisten kohtaamaa väkivaltaa ovat nostaneet otsikoihin myös monet tiedotusvälineet, ja se on vakioaihe sosiaalisen median maahanmuuttokeskustelussa.
...

Perheissä esiintyvän väkivallan käsittelylle on mediadiskursseissa kaksi standardia. Valtaväestön piirissä esiintyvää perheväkivaltaa – jopa lasten tappamista kuten viimeaikaisessa keskustelussa ”perhesurmista” – kuvataan yksilöpsykologisena ongelmana tai ”pahan olon” seurauksena, johon puuttumisen nähdään vaativan parempia mielenterveys- ja hyvinvointipalveluita. Maahanmuuttajaperheiden sisällä esiintyvä väkivalta puolestaan kuvataan kulttuurisena ongelmana ja tavallistakin vakavampana väkivallantekona (Keskinen 2009b). Siinä missä perhesurmia usein nimitetään ”tragedioiksi” (Nikunen 2005), on suhtautuminen kunniaväkivaltaan vahvasti tuomitsevaa.

Kunniaväkivaltakeskusteluun liittyy kulttuuristamisen ongelma, joka tarjoaa aineksia rasismille. Kunniaväkivallasta puhuttaessa voidaan rakentaa kaksijakoisia kuvauksia ”tasa-arvoisista suomalaisista” ja ”patriarkaalisista maahanmuuttajista” olettaen nämä kaksi ryhmää sisäisesti yhtenäisiksi ja toisilleen vastakkaisiksi.
...

Kulttuuristamisen sijaan kunniaan liittyvää kontrollia ja väkivaltaa tulisi tarkastella sosiaalisten prosessien näkökulmasta, jolloin huomio kiinnittyy perheen sisäisten, yhteisöllisten ja yhteiskunnallisten valtasuhteiden vuorovaikutukseen. Kaksijakoisten puhetapojen sijaan on tärkeätä havaita kulttuurinen ja yhteisöllinen moninaisuus.
...

Koko blogikirjoitus: ETMU

[Leso]

Kunniaväkivallasta käytiin ensimmäisen kerran laajamittaista keskustelua maassamme vuonna 2002 Ruotsissa tapahtuneen kurditaustaisen Fadime Sahindalin surman jälkeen, mikä on määrittänyt keskustelun käymisen tapoja myöhemminkin. Suomalaiselle keskustelulle on tyypillistä, että ilmiötä käsitellään sen äärimmäisen muodon – kunniamurhan – kautta. Kysymys kunniamurhan mahdollisuudesta toistuu lehtien palstoilla ja verkkokeskustelijat puhuvat tappamisesta, vaikka pääosa kunniaan liittyvästä väkivallasta on kontrollia, painostusta, pahoinpitelyä tai sillä uhkailua. Äärimmäisen väkivallan käsittely ja kulttuuristavat selitystavat tuottavat kuvaa barbaarisesta ja perinteisiin juuttuneesta ”toiseudesta”, jonka kautta tehdään eroa moderniin ja sivistyneeseen länsimaalaisuuteen. (Keskinen 2009a; Keskinen painossa.)

Sen [ilmiön] ymmärtämiseksi on myös analysoitava neuvotteluja, joita perheissä ja sukupolvien välillä käydään seksuaalisuuteen, parisuhteeseen ja sukupuoleen liittyvistä käsityksistä ja toimintatavoista. Osaa näistä sukupolvien välisistä neuvotteluista käydään yhteisymmärryksen vallitessa, osa taas sisältää konflikteja ja joihinkin liittyy väkivaltaa.

Se on sitten kunniaväkivaltaa, ettäs tiiätte. Kunniamurha on kunniaväkivallan äärimuoto, eikä sen pidä antaa hallita keskustelua, koska ko. väkivallalla on "hienovaraisempiakin muotoja".
Näitä tahdikkaampia ilmentymiä käytetään "sukupolvien välisissä neuvotteluissa".

Seuraavalla kerralla, razzet, muistakaa analysoida neuvottelujen luonne.
Myös omissa perheissänne! 

[turha jätkä]

Kunniaväkivallasta käytiin ensimmäisen kerran laajamittaista keskustelua vaikka pääosa kunniaan liittyvästä väkivallasta on kontrollia, painostusta, pahoinpitelyä tai sillä uhkailua.

Ihan aiheellinen huomio. Ilmiö on tosiaan paljon laajempi kuin mitä murhat antavat ymmärtää.

[törö]

Kunniaväkivallasta käytiin ensimmäisen kerran laajamittaista keskustelua vaikka pääosa kunniaan liittyvästä väkivallasta on kontrollia, painostusta, pahoinpitelyä tai sillä uhkailua.

Ihan aiheellinen huomio. Ilmiö on tosiaan paljon laajempi kuin mitä murhat antavat ymmärtää.

"Kunnia"väkivalta pysyy yleensä piilossa, koska homman nimi on, että "kunnian" loukkaamisesta saa selkäsaunan neljän seinän sisällä ilman ulkopuolisien silmäpareja. Julkiseksi se muuttuu yleensä vasta kun ehdollistaminen ei enää toimi ja uhri on nostamassa kytkintä. Silloin on pakko käyttää kovempia otteita ja ehkä jopa toimia julkisesti, sillä muuten "kunniaa" ei enää voida pelastaa.

Koska kyse on huomaamattomasta väkivallasta, se ei kiinnosta naisasiaa julkisuudessa ajavia huomiohuoria. Joku lehtien keskustelupalstoilla punaviherfeministejä ja yksinhuoltajaäitejä haukkuva trolli sen sijaan viihtyy anonyymissä nettijulkisuudessa, joten huomiohuoratkin kiinnostuvat hänestä. Hän on suuri ongelma, ja nettimölinän takana voi piillä lisääkin pahaa, jota kuvittelemalla voi kasata olkiukon vanhalla tutulla rutiinilla.

Tämän seurauksena trolli saa mitä halusikin, eli kunnon älämölön, eikä media opasta kansalaisia tunnistamaan kunniaväkivallan uhreja, jotta heidän hyväkseen voitaisiin tehdä jotain.

[Leso]

[...]Tämän seurauksena trolli saa mitä halusikin, eli kunnon älämölön, eikä media opasta kansalaisia tunnistamaan kunniaväkivallan uhreja, jotta heidän hyväkseen voitaisiin tehdä jotain.

Just niin. Vaikka kyllä heidät katukuvasta tunnistaa... 

[Suvaitsija]

Suomalainen perhesurma = osa väkivaltaista, yhteisön hyväksymää ja ylläpitämää kunniakulttuuria. Right. Eiköhän näiden sosiologien horinat ole jo nähty monta kertaa aiemminkin. Vain ideologiansa sumentama monikultturisti voi yhdistää perhesurmat ja kunniakulttuurin samankaltaisiksi sosiaalisiksi ongelmiksi.

[Oami]

Voisiko olla sellainen eroavaisuus, että kun kotoperäinen nilkki tappaa perheen jälkeen itsensä, niin tuomitsemisella ei sen jälkeen ole enää käytännöllistä pointtia?

Näinhän näissä tuontiperäisissä häpeäväkivalta-tapauksissa (mielestäni paljon parempi termi) ei käy. Ja miksipä kävisikään, jos tekijä omasta mielestään ei tee mitään väärää?

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Voisiko olla sellainen eroavaisuus, että kun kotoperäinen nilkki tappaa perheen jälkeen itsensä, niin tuomitsemisella ei sen jälkeen ole enää käytännöllistä pointtia?

Näinhän näissä tuontiperäisissä häpeäväkivalta-tapauksissa (mielestäni paljon parempi termi) ei käy. Ja miksipä kävisikään, jos tekijä omasta mielestään ei tee mitään väärää?

Schkupollin (vai miten se kirjoitettiin) motiivina oli mitä ilmeisimmin kunnian palauttaminen hänen surmattuaan ex-naisensa ja tämän työkavereita jotka olivat loukanneet hänen "kunniaansa". Schkupolli tappoi itsensä lopuksi.

[Oami]

Voisiko olla sellainen eroavaisuus, että kun kotoperäinen nilkki tappaa perheen jälkeen itsensä, niin tuomitsemisella ei sen jälkeen ole enää käytännöllistä pointtia?

Näinhän näissä tuontiperäisissä häpeäväkivalta-tapauksissa (mielestäni paljon parempi termi) ei käy. Ja miksipä kävisikään, jos tekijä omasta mielestään ei tee mitään väärää?

Schkupollin (vai miten se kirjoitettiin) motiivina oli mitä ilmeisimmin kunnian palauttaminen hänen surmattuaan ex-naisensa ja tämän työkavereita jotka olivat loukanneet hänen "kunniaansa". Schkupolli tappoi itsensä lopuksi.

Sinänsä asiallinen huomautus.

Shkupollista meuhkaamisella oli kuitenkin sen verran pointtia hänen kuoltuaankin, että meuhkaamisen varsinainen kohde oli Suomen valtio. Suomen valtion olisi pitänyt karkottaa hänet Jugoslaviaan/ Serbia ja Montenegroon/ Serbiaan/ Kosovoon jo aika päiviä. (Niin, hänen kotimaansa ehti olla Suomen tunnustamana olemassa neljällä eri nimellä sinä aikana kun hänet olisi voitu sinne karkottaa.)

[Iloveallpeople]

Näyttäisi siltä, että Suomen strategia kunniaväkivallan käsittelemiseen tulee tulevaisuudessa olemaan sama kuin Suvi Keskisellä on tässä tekstissä ja muutamissa aiemmissakin julkaisuissaan samoin kuin muilla asiaan kommentoineilla tutkijoilla. Kulttuuri (ja sitä myöten myös uskonto) pyritään häivyttämään mahdollisimman paljon pois ilmiön syistä ("Kunniaväkivaltakeskusteluun liittyy kulttuuristamisen ongelma, joka tarjoaa aineksia rasismille.") ja vastuuta sysätään yhteiskunnalle ja tekijälle itselleen (yksittäistapauksia, joilla ei ole yhteyksiä tekijöiden taustakulttuuriin). Keskinen esimerkiksi pyrkii perustelemaan tekstissään, että perhesurmat ovat suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksyttyjä, vaikka asia ei mielestäni ole niin. Kunniaväkivallan rinnastaminen suomalaiseen itsetuhoisuuteen, mustasukkaisuuteen ja perhesurmiin on aika kaukaa haettua, kun kuitenkin tiedämme kunniaväkivaltailmiön vahvan perinteen muslimimaissa ja kuinka hyväksyttyä se siellä on. En usko, että muslimien kunniaväkivallan taustalla on täällä Suomessa mitään poikkeavaa selitystä verrattuna ilmiöön muslimimaissa.

Eli minun mielestäni islam ja siitä kehittynyt kulttuuri on vahvasti selittävänä tekijänä myös Suomessa asuvien muslimien keskuudessa esiintyvässä kunniaväkivallassa, oli Keskinen ja kumppanit aiheesta mitä mieltä tahansa.

[siviilitarkkailija]

Kunniaväkivaltakeskusteluun liittyy kulttuuristamisen ongelma, joka tarjoaa aineksia rasismille.

Yksi ainoa lause. Silkkaa paskaa. Osoittaa Suvi Keskisen olevan huono tai korkeintaan keskinkertainen hölisijä joka ei sen enempää kykene kuin halua oikeaa keskustelua.

[guest8788]

Kunniaväkivaltakeskusteluun liittyy kulttuuristamisen ongelma, joka tarjoaa aineksia rasismille.

Yksi ainoa lause. Silkkaa paskaa. Osoittaa Suvi Keskisen olevan huono tai korkeintaan keskinkertainen hölisijä joka ei sen enempää kykene kuin halua oikeaa keskustelua.

Juuri näin. Kunniakansalainen Abdi paiskaa tyttären parvekkeelta, muu perhe nyökkää hyväksyvästi, ja essentialismipoliisin prioriteetti on huolestua siitä, miten tapauksesta keskustellaan. Näitä tutkijoita ja asiantuntijoita Suomessa riittää...

Suvi Keskisen näkemyksiä on siteerattu julkisuudessa muutamaan otteeseen viimeisen parin vuoden aikana (mm. huumorilehti Kansan Uutisissa), ja ne ovat liki poikkeuksetta olleet juurikin tätä samaa ajan hengen mukaista latteaa höttöä, jossa keskustelua yritetään ohjata konkretiasta sivuraiteille, ns. kohti Tamperetta. Reaalimaailman syy- ja seuraussuhteet ovat toissijaisia kun ollaan "rasistisen diskurssin" tms. käsiteseikkailun parissa.

On turhauttavaa huomata, että aiheen parissa näpertelevä tutkija ei ainakaan hänestä tehtyjen haastattelujen perusteella vaikuta kykenevän erottamaan toisistaan laajennettua itsemurhaa (jota tapahtuu likimain kaikissa kulttuureissa kys. toimintaan kohdistuvasta yleisestä paheksunnasta huolimatta) ja kunniamurhia (jotka ovat "tyypillisiä klaaniyhteiskunnille ja kunniakulttuureille, joissa järjestäytyneen yhteiskunnan ote ihmisistä on vähäinen.") Käsitteitä sekoittamalla yritetään saada kaikki kulttuurit ja niiden käytännöt samalle relativismin viivalle, tai ainakin madalletaan täkäläinen kulttuuri jonkin maantieteellisesti ja henkisesti kaukaisen barbarismin tasolle.

Hesarin kirja-arvio Keskisen ja parin muun tutkija-mokuttajan toimittamasta kirjasta 'En ole rasisti, mutta... Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä' (en ole lukenut, mutta... enpä taidakaan) oli melkoisen hellyttävä. Vai miltä kuulostaa tämä lopetus:

"Suomalaisten olisi korkea aika oppia ja omaksua edes maahanmuuttoa koskevat tosiasiat: Suomella olisi kaikki mahdollisuudet ottaa vastaan ja 'kotouttaa' vuosittain paljon suurempi määrä maahanmuuttajia kuin nyt tehdään. Pieneen, pimeään ja kylmään maahan ei tule koskaan mitään ryntäystä, mutta meidän oma kulttuurimme voi rikastua, jos edes jotkut viitsivät tänne tulla. Miksi emme auttaisi heitä tänne asettumisessa?"

(Huom. arvion kirjoittaja toimii akatemiatutkijana Jyväskylän Yliopistoissa ja kuuluu "professori Kari Palosen johtamaan Poliittisen ajattelun ja käsitemuutoksen huippuyksikköön." Huippua!)

[Deloch]

Kunniaväkivaltakeskusteluun liittyy kulttuuristamisen ongelma, joka tarjoaa aineksia rasismille.

Kylläpä ne jaksaa. Tuskin sitä Abdin tytärtä mietityttää siinä ilmalennon aikana, kuinka hänen kulttuuristaan kirjoitellaan rasistisesti jossain foorumeilla tai miten jotkut preka-eetut mölisee tuopin ääressä jotain kansaakiihottavaa. Samoin se tuskin häiritsee itse Abdia, oikeammin on varmaan mielissään siitä kuinka kaikenlaiset sivustaloukkaantujat vievät kiusallista aihetta toiseen suuntaan, eikä varmasti jatkossakaan mikään poliisi tule ovelle koputtelemaan ja kyselemään hänen tyttärensä tai perheensä hyvinvoinnista. Samalla kunnia säilyy ja vaimo pysyy hellain välissä kiltisti, sekä tytärkin oppi ettei kannata mennä sekaantumaan valkoisiin poikiin. Serkutkin on tulossa käymään Afganistanista ja kaikkea.

Samalla joku halla-aho piipittää oikeista ongelmista jossain scriptassa mutta kukapa tätä kuuntelisi. Tärkeämpää on epäpyhä razismus. On se mokutuskulttuuri niin kivaa.

Pieneen, pimeään ja kylmään maahan ei tule koskaan mitään ryntäystä, mutta meidän oma kulttuurimme voi rikastua, jos edes jotkut viitsivät tänne tulla.

 

[räpöstys]

Tämänkin Suvi Keskisen aivopiereskelyn tarjosi suomen veronmaksajat. Kiitos teille.