Lyhyesti: EI toimi.
Ns. "pidemmän versiosi" perusteella et tiedä distributismista mitään, joten äläpä sano.
Vilkaisepa tätä: http://en.wikipedia.org/wiki/Redistribution_of_wealth#See_also
Siellä ei edes viitata distributismista kertovaan artikkeliin. Silti myös sellainen artikkeli on olemassa: http://en.wikipedia.org/wiki/Distributism
Lyhyesti neuvoni on tämä: Hanki oikeaa tietoa ennen kuin arvostelet. Thomas Sowell puhui asiaa, mutta eri asiaa.
Mitä yrität sanoa?
Sitä vain, että et oikeastaan tunne tai ymmärrä distributismia/distributivismia, kun et ole siihen tutustunut.
Löysit kaksi erilaista sivua wikipediasta?? Se ei kuitenkaan muuta tosiasioita....
According to distributists, property ownership is a fundamental right[4] and the means of production should be spread as widely as possible among the general populace, rather than being centralized under the control of the state (state socialism) or by an elite of wealthy property owners (laissez-faire capitalism). Distributism therefore advocates a society marked by widespread property ownership[5] and, according to co-operative economist Race Mathews, maintains that such a system is key to bringing about a just social order.[6]
http://en.wikipedia.org/wiki/Distributism
Tuollainen yhteiskunta on kollektiivisisti köyhempi, kuin kapitalistinen jossa tuotanto (pääomat ja resurssit yleisemmin) keskikittyvät kaikkein tuottavimpiin käsiin. Tämä on ihan taloustieteen 101.
Pienyritys, joka on pienimmillään yhden hengen yritys, on distributismissa eräänlainen ideaali, joka kumminkin toimii käytännössä vain aloilla, joilla yrityksen pienestä koosta ei ole haittaa. Yhden hengen pienyrityksessä on sellaisia ominaisuuksia, mitä ei muualla nähdä: Organisaatio on äärimmäisen litteä. Siinä ei ole työntekijän ja työnantajan vastakkainasettelua. Kapitalisti ja alimman portaan työntekijä ovat sama henkilö. Jos kapitalisti haluaa suurempaa tulosta, hän joutuu riistämään työntekijää, joka on hän itse. Työntekijänä hän on äärimmäisen motivoitunut, sillä firmansa kasvaneesta tuloksesta hän saa nauttia itse. Kapitalistin ja työvoiman tulonjaon eturistiriitaa ei ole.
Osakeyhtiö on kapitalismille keskeinen keksintö. Se edustaa pääoman keskittymistä, eikä sen vuoksi ole distributistin lempiaihe, mutta se kelpaa hyvin esimerkiksi. Otetaan esimerkiksi jokin suuri yritys, joka keskittyy sellaisiin tuotteisiin, joita pienyritykset eivät kertakaikkiaan voisi tehdä, tai voisivat olla mukana korkeintaan alihankkijoina. Laivateollisuus kelpaa esimerkiksi. Laivanrakennusteollisuudessa toimivat pääasiassa suuret osakeyhtiöt, jotka kykenevät suurten laivaprojektien menestyksekkääseen läpiviemiseen. Mitä eroa on sillä, omistaako tuollaisen suuren laivanrakennusyhtiön kolme ihmistä tai kolmekymmentä ihmistä tai vaikka kolmekymmentätuhatta ihmistä? Oleellinen ero on siinä, että kolme omistajaa saavat kukin tuhat kertaa suuremmat pääomatulot kuin kolmekymmentätuhatta omistajaa saisivat. Yrityksen toimintaan sinänsä omistajien lukumäärä ei vaikuta. Oleellinen läksy on, että pääoman hajanainen omistus on täysin mahdollista yrityksen tai yksikön koosta riippumatta, eikä se haittaa yrityksen toimintakykyä.
Distributismin idean ytimessä on pääomien omistaminen ja omistuksen hajautuminen keskittymisen vaihtoehtona. Warren Buffett on tunnettu ja taitava pääomasijoittaja. Hänellä on valtava omaisuus, jonka hän on saavuttanut sijoittamalla hyvin. Sijoittaminen on ollut hänen lempiharrastuksensa aivan nuoruudesta asti. Niinpä häntä voidaan pitää sijoittamisen asiantuntijana. Hänen taitavan sijoitusharrastuksensa ansiosta hän on saanut haltuunsa (epäsuorasti omistamansa Berkshire Hathawayn kautta) suuren osuuden tuottavista pääomista, jotka ovat siis yrityksiä. Millä tavoin kyseisten tuottavien yritysten toimintaa parantaa se, että niiden omistus on keskittynyt taitavien sijoittajien, kuten Buffett, käsiin?
Esimerkkejä voisi tosin ottaa muitakin ja eri näkökulmista: Miten esimerkiksi tekstiilitehtaan toimintaan vaikuttaa se, omistaako tehtaan patruuna, osakeyhtiö vai osuuskunta?
Ideologisesti se on kaunis ajatus, mutta se on tehotonta jos resurssit revitään kaikkein tuottavimmista käsistä ja jaetaan uudelleen vaikkapa ideologisin tai poliittisin perustein.
Virkkeesi on periaatteessa sisällöltään totta, mutta se on myös olkiukko. Kuka muu on puhunut resurssien repimisestä pois tuottavimmista käsistä?
Kannattaa katsoa youtubesta Milton Friedmanin 10-osainen dokumenttisarja "Free to Choose", siinä ensimmäisessä jaksossa havainnollistetaan distributismin ongelmaa lyijykynä-esimerkin avulla.
Milton Friedman Free to Choose 1980 Vol 1 of 10
http://www.youtube.com/watch?v=f1Fj5tzuYBE
Linkkasit tunnin pituiseen videoon kertomatta, missä hänen lyijykynäesimerkkinsä on. Jos se kuitenkin on se sama lyijykynäesimerkki, jonka hän on esittänyt ilmeisesti useaan otteeseen ja on nähtävissä muuallakin, ihmettelen, miksi valitsit sen. Milton Friedman selittää lyijykynäesimerkissään, miten vapaat markkinat ja vapaa hinnanmuodostus toimivat ja tekevät näennäisen yksinkertaistenkin tuotteiden kuten lyijykynän olemassaolon mahdolliseksi. Friedmanin lyijykynäesimerkki ei millään tavoin puutu distributismiin. Friedmanin havainnollistus on varmaankin tarpeellinen niille ihmisille, jotka eivät oikein hahmota markkinatalouden toimintaa. Juuri siksi tuon esimerkin tyrkyttäminen tähän väliin
tuntuu hiukan omituiselta.
Arvelen, että useimmille lukijoille distributismi tai distributivismi on yhä käsitteenä outo. Hilaire Belloc selitti sen näin:
"The essential point to grasp is that the only alternative to private property is public property. Somebody must see to the ploughing and must control the ploughs; otherwise no ploughing will be done.
It is equally obvious that if you conclude property itself to be no evil but only the small number of its owners, then your remedy is to increase the number of those owners.
So much being grasped, we may recapitulate and say that a society like ours, disliking the name of "slavery", and avoiding a direct and conscious reestablishment of the slave status, will necessarily contemplate the reform of its ill-distributed ownership on one of two models. The first is the negation of private property and the establishment of what is called collectivism: that is, the management of the means of production by the political officers of the community. The second is the wider distribution of property until that institution shall become the mark of the whole state, and until free citizens are normally found to be possessors of capital or land, or both.
The first model we call socialism or the collectivist state; the second we call the proprietary or distributive state."
– Hilaire Belloc, The Servile State, alkuperäinen julkaisuvuosi 1913, ISBN 0-913966-32-0, The Stable Solutions of this Instability, sivuilla 124–125
Vaikka Hilaire Belloc ei juurikaan esitellyt käytännön ratkaisuja distributivisminsa toteuttamiseen, ja Gilbert Keith Chesterton esitteli niitä vain kourallisen, mielestäni on selvää, että jos yhteisö kokee tärkeäksi ja arvokkaaksi distributismin mukaisen yhteiskunnan tilan, sen on tehtävä jotain distributismin edistämiseksi ja varjelemiseksi. Yhteiskunnan päätuote on joka tapauksessa turvallisuus, ja hyvin toimiva yhteiskunta pyrkii edistämään jäsentensä turvallisuutta kaikilla tasoilla. Yhteiskunta, jossa mitään ei säädellä, alkaa itseorganisoitua muotoihin, joista kaikki eivät ole yhteiskunnallisesti haluttavia, ja distributistin näkökulmasta omistuksen keskittyminen on eräs sellainen itseorganisoitumisen taipumus, joka uhkaa enemmistön taloudellista turvallisuutta ja johtaa orjuuteen.
Chesterton esitteli teoksessaan The Outline of Sanity pienen määrän hienovaraisia yhteiskunnallisia keinoja omistuksen hajauttamiseen, eikä niissä keinoissa ollut rahtuakaan Karl Marxin halusta sosialisoida yksityistä pääomaa yhteisön kollektiiviseen omistukseen.
