Ihmisiä ei kiinnosta niinkään lajin parantaminen, vaikka omille jälkeläisilleen etulyöntiaseman muihin nähden antaminen voisikin houkuttaa.
Nyt mennään aivan eugeniikan perusteisiin. Etsi joku lapsen hankkimista suunnitteleva pariskunta ja kysy heiltä tämä kysymys: "Haluaisitteko että lapsenne olisi terve?"
Mitähän he mahtaisivat vastata tähän vaikeaan kysymykseen?
Mikä oikein on pointtisi? Minun pointtini oli se, että he kyllä vastaavat tuohon, että kyllä haluavat, mutta jos heiltä kysytään, että haluatteko modifioida lapsenne perimäännse siksi, että ihmislaji tai se populaatio, johon kuulutte, tulisi vähän "paremmaksi" (miten tuo nyt määritelläänkin), niin tuo halu on varmasti vähäisempi.
Onneksi pariskunnan oma perimä ja omat sukusolut riittävät. He ovat itse oman terveen perimänsä todisteita. Jos heillä onkin havaittu vakavia perinnöllisiä vikoja, sitä enemmän syytä heillä olisi hankkia apua lapsensa terveyden varmistamiseksi.
Ensinnäkään en puhu nyt selkeistä perinnöllisistä sairauksista. Niitä ei varmaan monikaan halua säilyttää. Puhun ominaisuuksista, jotka voivat olla parempia tai huonompia (jollain kriteerillä), mutta edes huono ominaisuus ei estä lisääntymisikäiseksi selviytymistä ja jälkeläisten hankkimista. Esimerkkinä vaikkapa kauneus, älykkyys, fyysinen suorituskyky jne.
Toiseksi, pointti tässä oli se, että jos puhutaan niistä keinoista, joita kautta vuosituhansien on käytetty kasvien ja eläinten perimän parantamiseen, niin nämä eivät juuri käytä pariskunnan omia sukusoluja. Jos käytetään ulkoa tuotuja sukusoluja, niin tämä tarkoittaa sitä, että jomman kumman tai molempien vanhempien geeniperimän jatko pysähtyy sitten siihen. Minä kyseenalaistin sen, että vanhemmat olisivat yleisesti hällä väliä mielellä oman perimänsä jatkumisen suhteen, jos voisivat ulkopuolisilla sukusoluilla saada "parempia" lapsia. Varmasti näitäkin on, mutta en usko, että tästä touhusta tulisi mitenkään yleistä. Täysin toinen juttu on sitten se, että jos teknologia kehittyy niin paljon, että vähemmän tärkeät, mutta omien geenien jatkuvuutta osoittavat ominaisuudet, kuten vaikkapa ulkonäkö (ihonväri, kasvonpiirteet, hiustyyppi, jne.) voidaan säilyttää tulemaan vanhemmilta, mutta sitten ottaa vaikkapa älykkyys ja fyysinen suorituskyky ulkoa, niin tämä varmaan kyllä voisi hyvinkin tulla suosituksi. Vanhemmat käyttävät jo nyt valtavasti resursseja siihen, että heidän lapsensa esim. pärjää hyvin koulussa, joten miksi he eivät antaisi heille automaattista etulyöntiasemaa, antamalla heille perimän, joka ohjaa parempaan älykkyyteen, vaikka tämä tarkoittaisi sitä, että heidän omat älykkyyttä ohjaavat geenit siinä joutuisivat roskakoriin?
Pariskunnan ei tarvitse hankkia vierasta perimää ulkopuolelta, kuten jo edellä sanoin. Pariskunnalla on tuplasti enemmän perimää kuin heidän lapsensa heiltä saa. Paras ja ainoa tarpeellinen asia, mistä lapsen perimän suhteen tulee huolehtia, että vakavimmat perinnölliset viat eivät siirry vanhemmilta lapselle.
En ymmärrä tätä argumenttia. Onko väitteesi se, että jokainen ihminen kantaa potentiaalia siihen, että heidän jälkeläisestään tulee seuraava Einstein? Jos et, vaan todellisuudessa pääosa ihmisistä kantaa geenejä (molemmissa kromosomeissaan), jotka ohjaavat vain keskinkertaisen älykkyyden kehittymiseen, niin miten pariskunnan omista geenimateriaalista antaisit lapselle parannetun älykkyyden?
Ehkä puhumme ohi toistemme. Minä puhun geeniperimän parantamisesta (johtuen siitä, että postauksessa, jota kommentoin käytettiin ilmausta "dramatically improved"), kun taas sinä tunnut rajoittuvan vain geneettisistä sairauksista puhumiseen. Kirjoittamasi pätee kyllä geneettisiin sairauksiin, mutta ei kyllä yleiseen geeniperimän parantamiseen.
Tosin, kuinka vaikeita eettisiä ongelmia sitten toivottujen ominaisuuksien edistämisestä tulisi?
Minun on itseni vaikea nähdä tässä mitään eettisesti väärää. Syntyvää lasta itseään tuskin ottaa päähän se, että hänellä on vaikkapa parempi älykkyys kuin mitä olisi voinut vanhemmiltaan saada suoraan perimänään. Vanhemmat taas tekevät tämän vapaaehtoisesti, joten hekään eivät varmasti koe tässä ongelmaa (tai jos kokevat, niin sitten eivät tee). Jäljelle jää vain muu yhteiskunta. Tälläkään tasolla minun on vaikea nähdä juurikaan vastustusta, jos puhutaan ominaisuuksista, jotka ovat päivänselvästi positiivisia. Perinnöllisten sairauksien eliminointi on varmasti asia, jonka kaikki hyväksyvät. Älykkyyden parantamisellekaan ei varmaan ole kauheasti vastustusta (tai mahdollisesti sitä kautta voi syntyä, että jos touhu on hyvin kallista, niin tästä voi seurata tasa-arvokysymys). Sitten kyseenalaisempia ovat ominaisuudet, joita juuri vanhemmat arvostavat, mutta jotka eivät välttämättä ole yleisesti "positiiviseksi" katsottuja. Sanotaan vaikka, että jos löytyisi homogeeni, niin tässä voitaisiin mennä molempiin suuntiin, eli homofiilit valitsisivat lapselleen homogeenin ja homofobit valitsisivat lapselleen heterogeenin. Tai vaikkapa ihonväri. Kaikki eivät varmaan katsoisi hyvällä, jos vaikkapa musta pariskunta valitsisi lapselleen valkean ihonvärin.
Eli vaikka en näe ongelmia syntyvän silloin, kun puhutaan yleisesti toivotuista ominaisuuksista, Ongelmia sen sijaan varmasti syntyisi ominaisuuksista, joita jotkut pitävät toivottavina ja jotkut toiset taas ei-toivottuina. Siinä lainaamassasi pätkässä puhuttiin vain asioista, jotka ovat lähes universaalisti positiivisia. Olisin ollut kiinnostunut, että mitä kyseiset akateemikot olisivat sanoneet noista vähemmän yksikäsitteisesti positiivisista ominaisuuksista ja siitä, että vanhemmat valitsisivat ne lapselleen. Toki niidenkin kohdalla voi ajatella, että onko se jotenkin pahempi asia, että vanhemmat tietoisesti valitsevat lapselleen niitä ominaisuuksia verrattuna siihen, että lapsi sattumalta saa ne vanhemmiltaan perimän mukana.
