Olemisen ja pitämisen ihmiset

[Rutja]

Keskustelin eilen pitkään Harald Littlebeardin kanssa ihmisistä, politiikasta, tiedon luonteesta ja vapaudesta. Eräs mielenkiintoinen asia, jonka tuttavani nosti esiin, oli ajatus kahdesta eri ihmistyypistä; olisi ja olla – ihmiset.

Ajatuksena tässä on se, että on olemassa ihmisiä, jotka vaativat ja odottavat, että yhteiskunta muotoutuu tietynlaiseksi. He ovat kovaan ääneen vaatimassa sellaisia asioita, kuin solidaarisuus ja tasa-arvo, mutta eivät kuitenkaan itse tee mitään itse asian hyväksi – ellei jatkuvaa vinkumista todellisista tai kuvitelluista epäoikeudenmukaisuuksista lasketa sellaiseksi. Sitten on olemassa olla-ihmisiä, jotka ottavat maailman vastaan sellaisena, kuin se on ja keskittävät aikansa ja voimansa tässä maailmassa pärjäämiseen. He eivät jää odottamaan sitä, että yhteiskunta levittää punaisen maton jalkojen juureen ennen kuin voivat kävellä eteenpäin. Siinä missä ensin mainittu ihmistyyppi elää riippuvaisena yhteiskunnan tuottamasta ilmaiseksi jaetusta hyvinvoinnista, pystyy jälkimmäiset toimimaan itsenäisinä.

Olisi-ihmiset ovat kärkkäitä kritisoimaan yhteiskuntaa ja syyttämään kapitalismia tai rahaa kaikista näkemistään ongelmista. He eivät kuitenkaan huomaa sitä, että nimenomaan kapitalistinen talous ja sen tuottama vauraus yhdistettynä kristillissosiaaliseen yhteiskunnalliseen huolenpitoon mahdollistaa ylipäätään heidän kaltaisten ihmisten olemassaolon – sosialistisessa suunnitelmataloudessa nämä ihmiset eivät pärjäisi lainkaan. He kuvittelevat, että työn pitäisi olla jotain, millä ihminen ilmaisee itseään, vaikka todellisuudessa suurin osa työstä on melko ikävää ja tylsää puurtamista. Sellaisilla henkilöillä, jotka kutsuvat itseään esimerkiksi vasemmistointellektuelleiksi ei lopulta kuitenkaan ole mitään kosketuspintaa todelliseen työväestöön. He kritisoivat yrittäjiä, vaikka yritykset ovat se, mikä tuottaa kaiken varallisuuden yhteiskuntaan – juuri sen, mistä he kuvittelevat olevansa oikeutettuja saamaan enemmän, kuin ovat ansainneet.

On niin kirotun helppoa vain vaatia enemmän. On niin helppoa arvostella muiden tekemisiä. Paljon vaikeampaa on tehdä itse enemmän ja paremmin, mutta se onkin asia, joka erottaa nämä ihmiset toisistaan. On helppoa kieriskellä maailmantuskassa ja tuntea moraalista ylemmyyttä suhteessa muihin ihmisiin, ellei asian hyväksi tarvitse varsinaisesti tehdä mitään, eikä ottaa näin myöskään vastuuta tehdyistä asioista.

[RedsoutofFinland]

Oli sitten kapitalisti, kommunisti tai anarkisti niin aina siellä takana pyörii raha. Heidän suustaan tietenkin voi tulla mitä tahansa, oman edun tavoittelu kuitenkin näkyy sieltä rivien välistä. Uskoisin, että tämä johtuu ideologiaan kiintymisenä. On kapitalisteja ja "kapitalisteja". Toinen lukee puolueensa agendaa ja ei suostu muuttamaan mieltänsä vaikka koko markkinatalous kaatuisi, toinen taas pitää kapitalismia oikeana mutta tarpeen tullessa lähtisi muuntelemaan sitä jopa sosialistiseksi. Itse juurikin talousasioissa pyrin katsomaan asioita ilman agendoja, näin säästyn siltä paskalta mitä monet kommariuskovaiset kokivat Neuvostoliiton kaatuessa. Sama tietysti koskee muitakin kuin talousasioita, mutta esim. maahanmuuton rajoittaminen ei tietääkseni voisisi aiheuttaa missään tapauksessa suuria haittoja. Talousasiat on kuitenkin niin monimutkaisia, niiden ymmärtämiseen ei vaan riitä hyväntahtoisuus ja epäitsekkyys. Voi tietenkin ajatella pumpulimaailmassa, että kyllä ihmiset pohjimmiltaan ovat hyviä (uskomatonta, että joku tosiaan ajattelee näin). Voi myös ajatella, että kansallismielisyys on unohdettu ideologia, eihän sitä montaa tuhatta vuottakaan harrastettu ja nyt se voidaan lopettaa tosta noin vaan. Ja kaikki rikokset johtuvat siitä, että ihmisillä ei ole hyvin asiat. Ideologiauskovaiset eivät varmaan tajua, että mitä sitten tapahtuu kun kaikilla menee asiat hyvin? Taivas? Ei sentään, sellatteessa tilanteessa vaan ihmisten muut epämiellyttävät ajatukset ja teot nousisivat toteet. Esimerkiksi luonto ei kauaa kestäisi jos jokaisella ihmisellä on länsimaalaisen elintaso.

[pelle12]

 Rutja kirjoittaa asiaa monilta osin. Ainoa seikka, jota joskus  porvarillisen/oikeistolaisen maailmankatsomuksen omaavalta ihmiseltä toivoisi, että silloin tällöin myöntäisi, että on se työväenliikekin (ja siinä sivussa ns. vasemmisto) saanut jotain hyvää aikaiseksi. Ei kaikki hyvä länsimaissa ole taivaasta tippunut kristillis-porvarillisen maailmankatsomuksen omaavien suosiollisella myötävaikutuksella, joskus jonkin edisytsaskeleen ottamiseen on tarvittu ankaraa tappelua ja kädenvääntöäkin.
 Tämän päivän vasemmistolla on spasmat täysin sekaisin, eikä työväenliikettäkään käytännöllisesti edes ole olemassa enää. Vasemmisto muodostuu poroporvarillisesta eliitistä, joka on saavuttanut oman henk.koht. sosialisminsa ja hymisee itsetyytyväisenä hurskaita toiveita ja syleilee maailmaa silmät ummessa.

[far angst]

Tämän päivän vasemmistolla on spasmat täysin sekaisin, eikä työväenliikettäkään käytännöllisesti edes ole olemassa enää. Vasemmisto muodostuu poroporvarillisesta eliitistä, joka on saavuttanut oman henk.koht. sosialisminsa ja hymisee itsetyytyväisenä hurskaita toiveita ja syleilee maailmaa silmät ummessa.

Työministerinä ollessaan kommunisti Jouko Kajanoja sanoi jo 1980-luvun alkupuolella tästä asiasta:  "Monissa tovereissa ei enää ole mitään muuta punaista kuin Saabin ja tiilitalon kylki."

Sic transit,,,

[Rutja]

Pelle12, eihän nykyisellä vasemmistolla ole mitään tekemistä työväen asian kanssa. Vasemmistolaisten puuhastelijoiden on pitänyt etsiä uusi uhri, jonka huonon aseman voivat nostaa räksytyksen kohteeksi - suomalaisella työläisellä on asian sen verran hyvin, että ei ammattikapinallisilla ole heille mitään tarjottavaa. Kun nämä eivät sitten voi olla työväen sankareita, yrittävät he olla sankaria jollekin muulle asialle.

[Harald Littlebeard]

Keskustelin eilen pitkään Harald Littlebeardin kanssa ihmisistä, politiikasta, tiedon luonteesta ja vapaudesta. Eräs mielenkiintoinen asia, jonka tuttavani nosti esiin, oli ajatus kahdesta eri ihmistyypistä; olisi ja olla – ihmiset.

Jos aivan tarkkoja ollaan, niin jaoin ihmiset olemisen ja pitämisen -ihmisiin. Olemisen-näkökulmasta asioita tarkastelevalle ihmiselle maailman ei pidä olla sellainen eikä tällainen - itse asiassa, jos aivan tarkkoja ollaan, maailman ei pidä edes olla olemassa. Mutta maailma sattuu olemaan olemassa, ja minä olen maailmassa, ja kaikki loppu onkin omien (rationaalisten) elämänpäämäärien asettamista - ja niiden saavuttamista.

Taas toisaalta pitämisen-näkökulmasta asioita tarkastelevalle ihmiselle maailman pitäisi aina olla jotakin muuta kuin se on. Yleensä kyseisen näkökulman omaavan ihmisen vaatimukset maailman muuttamisesta 'paremmaksi' voidaan palauttaa henkilökohtaiseen kyvyttömyyteen sopeutua maailmaan 'kuten se on'. Pitämisen-näkökulman omaava ihminen ei koskaan kysy "Mitä minun pitäisi tehdä selviytyäkseni ja menestyäkseni maailmassa?" Sen sijaan hän on sitäkin kärkkäämpi kysymään "Mitä maailma tekee parantaakseen minun hyvinvointiani?"

Ikävä tosiasia on se - vaikka kukaan ei sitä mielellään myönnäkään - että jälkimmäisen näkökulman ja asenteen omaavat ihmiset ja liberaali yhteiskunta ovat yhdessä mahdoton yhtälö. Liberaalin yhteiskunnan perusajatus on se, että yhteiskunta tarjoaa yksilöille tietyt vapaudet, oikeudet ja etuudet, kun taas vastaavasti yksilöt pyrkivät aktiivisesti kantamaan oman henkilökohtaisen - mies- ja naiskohtaisen - vastuun omasta elämästään. Tässä suhteessa liberaalin tradition ihmiskuva on hieman liian optimistinen - ainakin, jos asiaa tarkastelee nykypäivän perspektiivistä.

Lopuksi sananen keskustelussa esiin tulleesta vasemmiston arvostelusta. Vaikkakin olemisen ja pitämisen -ihmisten erottelu ainakin joltakin osin seuraa vasemmisto/oikeisto-jakoa, niin tämä ei tarkoita sitä, että kieltäisin vasemmiston ansiot kokonaisuudessaan. Vasemmistolle, siinä määrin kuin se edustaa työtätekeviä duunareita, on varmastikin paikkansa Suomen poliittisella kentällä. Taas toisaalta, mihin tarvitaan työtävieroksuvien elämäntapavätyksien kansoittamaa vasemmistoa? Ainakin minusta näyttää siltä, että jälkimmäisen 'ansiot' tulevat esiin lähinnä seuraavissa asioissa: ongelmien loihtiminen tyhjästä, tiedostaminen, elämäntapahuolestuneisuus, tyrmistyneisyys jne. jne. Mutta ehkäpä joku todella pitää tämänkaltaista fiilistelyä arvossa?

[Rutja]

Aivan, olemisesta ja pitämisestä oli kyse - korjasin otsikon. Muistini näemmä vuotaa hieman.

Tätä kotikaupungissani sattunutta tapahtumasarjaa on ihan mielenkiintoista analysoida juuri olemisen ja pitämisen pohjalta.

   
Joensuun talonvaltaajat murtautuivat takaisin puutaloon
Torstai 14.5.2009

Joensuun talonvaltaajat murtautuivat illalla takaisin puutaloon, josta heidät oli häädetty varhain keskiviikkoaamuna.

Valtaajia edustavan Sini Silverin mukaan rakennuksessa yöpyi viime yönä noin kymmenen nuorta.

Poliisi kävi illalla paikalla, mutta antoi valtaajien jäädä taloon.

Joensuun kaupungin tilakeskuksen johtaja Timo Korhonen ei vielä tiedä, yrittääkö kaupunki häätää Torikatu 10:n uudestaan vallanneet nuoret.
 
STT

Talonvaltaajat sulkivat hetkeksi Torikadun

Maanantai 28. toukokuuta

Mielenilmaus päättyi poliisin tultua paikalle. Siihen osallistui noin 50 ihmistä.

Noin 50 hengen nuorisojoukko esti ja tukki liikenteen tänään iltapäivällä Joensuussa Torikatu 10:n kohdalla. Ainakin osa nuorista oli samoja, jotka häädettiin keskiviikkona vallatusta talosta Torikadulta.

Silminnäkijöiden mukaan he eivät pyrkineet valtaamaan taloa takaisin, vaan valtasivat kadun istuskelemalla keskellä tietä.

Tilanne alkoi vähän ennen neljää iltapäivällä. Paikalle saapui useita poliisipartioita, jotka sulkivat muun liikenteen korttelissa Malmikadun ja Suvantokadun välillä. Neuvonpidon ja poliisin kehotuksen jälkeen nuoret hajaantuivat paikalta, ja katu saatiin avattua liikenteelle noin kello 16.15.

Osa nuorista siirtyi Vapaudenpuistoon, josta poliisi otti kiinni kaksi nuorta häiriökäyttäytymisen vuoksi.

Karjalainen

Myöhemmin nämä prekaarit sankarit myös estivät kaupunginjohtajaa pääsemästä taidemuseoon sisälle ja menivät museossa pidettyyn tilaisuuteen häiriköimään. Minun on vaikea uskoa, että he oikeasti kuvittelevat edistävänsä tällä mitään "vapaata kaupunkitilaa". Kyseessä näyttäisi ennemminkin olevan vain halu kapinoida "pahaa koneistoa ja rahavaltaa vastaan" - juuri sitä vastaan, mikä heidät elättää.

[Harald Littlebeard]

Aivan, olemisesta ja pitämisestä oli kyse. Muistini vuotaa.

Lähinnä kosmeettinen virhe, kun ottaa huomioon sen tosiasian, että sisällöllisesti tuossa kirjoituksessasi oli palikat tyylikkäästi kohdallaan. 

[Harald Littlebeard]

Talonvaltaajissa tulee erinomaisesti esille se tosiseikka, että vasemmisto ei todellakaan ole enää suomalaisen duunarin asialla - asia, jota eräs vasemmistoliittolainen on minulle painottanut - vaan lähinnä nyky-vasemmisto on milloin milläkin asialla. Mikä nyt milloinkin sattuu herättämään huolestumista, tyrmistymistä ja mitä näitä nyt oli... Suuri taistelu ilmeisen huonokuntoisen puutalon takia kertoo aika hyvin siitä, että aktivistinuorien fokus on hieman hukassa. Mutta pitäähän sitä vastustaa - ja taistella. Maailman pitäisi olla paikka, jossa jokaisella vasemmistonuorella on oma niskaan kaatuva puuröttelönsä. March on!

[Rutja]

^Tuohon liittyen muistin sen sketsin syrjäkylän skinistä, joka toivoo paikkakunnalleen pakolaisia, jotta voisi ajaa ne pois. Hieman samaa logiikka nykyvasemmiston menossa; jos ei mitään ilmeistä ongelmaa ole näkyvissä, niin se pitää sitten keksiä - vaikka lahoavasta puuröttelöstä.

http://www.youtube.com/watch?v=ap0fO4nfSz4

[Rutja]

Kävin vähän tekemässä mielenkiintoista Facebook-tiedustelua ja törmäsin tämän talonvaltaushomman suhteen aika mielenkiintoisiin kannanottoihin, jotka kyllä tukevat vahvasti kaikkea edellä esitettyä. Lihavoinnit minun.

MAHTAVUUTTA! Joensuussa tapahtuu! pitäkää meininki yllä!

Tämä on parasta mitä Joensuussa on sattunut 20 vuoteen!

Riot on! Hienoa ja nopeaa toimintaa takaisinvaltauksen kanssa, supporttia Turusta!

Viideltä talokokous pihalla! Telttoja ja banderolleja messiin!

Heips, kun tapahtuu jotain isompaa (tai mitä tahansa), kuten mielenosoitus, niin laittakaa ihmeessä ryhmäviestillä tietoa ryhmän jäsenille. Kun ei tule joka päivä käytyä tällä sivulla, niin tapahtumista saa usein tietoa vasta jälkikäteen, kuten mielenosoituksestakin. Tällaiseen kuitenkin mielellään osallistuisi.

Mitä jos maailma olisi täydellisesti järjestynyt juuri näiden ihmisten halujen mukaan. Mitä vastaan he silloin kantaisivat banderollejaan ja harjoittaisivat elämäntapaansa? Elämäntavastahan tässä on ennmmin kyse, kuin politiikasta.