Muhammedin toilailujen selittely parhainpäin aikalaiskuvakulmaan sopivina tai edistyksellisinä ei vain ole kovin mielekästä.
Minusta Muhammedin esimerkkiä ei tarvitse selittää parhain päin (enkä sitä yritäkään) nykypäivään sopiviksi, mutta ne voi yrittää ymmärtää aikansa tuotoksina. Ellei näin tee, tarinat muuttuvat oudoiksi ja käsittämättömiksi. Sama toki koskee monia muitakin historiallisia tekstejä.
Takapuolen pyyhkiminen oli edistyksellistä aikana, jolloin sitä ei välttämättä tehty lainkaan. Kivillä voi myös olla tässä erityisen hienostunut merkitys, koska niiden vaihtoehto on paljas käsi, tikut, lehdet tms., jotka varmaankin ovat epäkäytännöllisempiä ja ikävämmät kun sopivan muotoiset kivet.
Vaikka tämä tarina on naurettava ja muslimit pitävät sitä opastavana nykyaikana vaikka wc-paperikin on olemassa, ymmärrän hyvin tällaisten ohjeistusten relevanssiin 1400 vuotta sitten.
Ongelma syntyy siitä, että nämä ohjeet eivät päivity vaan monet muslimit noudattavat niitä edelleen.
Päivittämättömyys tulee suoraan islamista itsestään, jossa koraanin väitetään olevan muuttumaton jumalan sana ja Muhammed täydellinen ihminen. Näillä premisseillä ei ole mahdollista muslimina kyseenalaistaa islamin oppeja olematta kerettiläinen.
Mielestäni tällöin pitäisi olla hieman käytännönläheisempiä. Esimerkiksi Muhammed ei vaatinutkaan paritonta määrää kiviä, koska se oli Allahin tahto, vaan hän piti tuota määrää sopivana toimitukselleen.
Koska Muhammed halutaan esittää täydellisenä malli-ihmisenä, päätös kolmesta kivestä muuttuu samalla "jumalalliseksi" ohjeistukseksi. Ei sitä oikein muulla lailla voi ymmärtää ellei halua "maallista" Muhammedin pelkäksi erehtyväiseksi ihmiseksi. Silloin taas tulisi myös koko islam kyseenalaistettua.
Osan epäilyttävistä haditheista voi siis tulkita parhainpäin inhimillisestä kuvakulmasta, mutta tätä ei jostain kumman syystä juuri harrasteta, vaan selitykset ovat toinen toistaan oudompia.
Historiallinen evidenssi viittaa siihen, että hadithit ja koraani on keksitty joskus 700-800 -luvulla, lähteitä ja kirjaajia on monia. Erityisesti haditheja (anekdootteja Muhammedista) keksittiin poliittisista syistä valtava määrä, josta sittemmin karsiutui suurin osa pois.
Monet tekstit ja tarinat on myös kopioitu lähes suoraan muista uskonnoista ja yritetty sumplia kasaan jonkinlaiseksi kestäväksi tarinaksi. Juttuja on myös muutettu jälkikäteen ja osa alkuperäisteksteistä puuttuu tai on jätetty pois.
Islamin tekstimateriaali on siis kyhäelmä eri aikakauden tarinoita, mielipiteitä, tapoja ja politiikkaa, jolloin lopputulos on juuri niin sekava kun miltä se näyttää.
Juuri tämän sekavuuden takia muslimit väittävät islamin tekstien, erityisesti koraanin, olevan täydellisiä ja upeaa runoutta, joka on tullut suoraan taivaalta.
Tällaiset väitteet ovat ainoa tapa vaientaa kritiikki islamin oppien sekavuudesta, ilmiselvistä loogisista ongelmista, ristiriitaisuuksista ja usein täysin moraalittomista ohjeistuksista.
